VALOISIA AIKOJA

Voi tätä ihanaa valon aikaa! Kevät on edennyt kalenterissa toisen kolmanneksensa alkuun ja niinä päivinä, joina aurinko paistaa, sen kirkkaus saa siristelemään silmiä ja kieltämättä huomaamaan, että ikkunat olisi syytä pestä - heti kun sää, viitsiminen ja muut tärkeämmät puuhat sen sallivat. Pääsiäinenkin on aivan nurkan takana, joten kyllä se kevät on nyt, vaikka taivaalta tulisikin lunta
enemmän kuin sielu sietää.

Taas kerran on kuukauden ensimmäinen maanantai ja Tsajut-blogin Sadun sekä Korkealan Heikin luotsaaman #suuntanaomavaraisuus -poppoon kimppa-aiheen postauksen aika. Miten tämä aika nyt kiiruhtaakin niin, että hyvä kun mukana pysyy? Vastahan se maaliskuun 1. maanantai oli ja nyt jo huhtikuunkin. Joka tapauksessa, tänään yhteisenä aiheenamme on sanitaatio, tuo vesi vanhin voitehista ja muut sanitaatioon liittyvät asiat. Aloitellaan kuitenkin tavalliseen tapaan kuulumisilla täältä Jovelasta.

On se ilmoja pidellyt, voisi tähän alkuun todeta. Meillä on tuota uuden lumen suorittamaa vanhan surmaa sen verran toistuvasti harjoitettu, että maa on ehtinyt sulaksi ja pellot vihertäneet jo pariinkin otteeseen, kunnes tulee vuorokauden mittainen, puolen talven lumet kerralla tupsauttava päivä, ja taas on hanget korkeat nietokset. Näin kävi taas tuossa edeltävällä viikolla. Juuri kun ehdin ihmetellä paljaaksi käyneestä maasta puskevia nokkosten alkuja, niin johan taivas meni pilveen ja antoi kerralla sellaisen määrän lunta, ettei koko talvena ole moista nähty, vaikka lunta onkin tullut ja mennyt paljon.

Kyllä siinä on saanut "pääpuutarhuri" aamuteellään naurua pidätellä, kun orastavat appeet ovat taas hangen peittäminä. No, kaikki aikanaan ja kiva, kiva, kun meillä on 4 vuodenaikaa, mutta onneksi asteet nousevat jo kohisten ja pääsemme kevääseen lumitöiden sijaan.

Sitä samaa

Hitaasti ja tavanomaisen varmasti esikasvatustasot täyttyvät sisätiloissa pienistä taimista ja itämistään odottavien siementen kylvöistä sillä aikaa, kun luonto näyttää meille ulkona kuka täällä määrää. Olen tässä ollut sangen onnellinen siitä, että tuli kylvettyä näitä ahomansikoita ajoissa esikasvatukseen, sillä ovatpa epelit hitaita kasvamaan. Pikkuruisia lehtiä ja hieman lisää mittaa ovat saaneet kuukaudessa aikaiseksi vainen.

Sen verran ovat nämä taimet olleet hidaskasvuisia, että katsoin parhaaksi laittaa koko kylvön nyt esikasvatukseen sadekouruihin. Kylvöt ovat vasta vajaan viikon vanhoja, joten mitään niissä ei vielä näy, mutta eivätköhän ne näistä peltikehdoistaan hiljalleen ala nousta. Kourukylvökset siirretään sitten aikanaan ulos ja ahomansikat saavat kasvaa kouruissa ihan koko kesän. Hieman erilainen, rapian kolmen metrin minimansikkala saa asustella Gerdan kuistin edessä sellaisella korkeudella, että marjoja on helppoa poimia sitä mukaa kuin marjat kypsyvät.

Vaikka sitä miten näpertelisi siementensä kanssa syksyllä, niin aina jää jotain viimeistelemättä. Nyt olisi aika vapauttaa unikoiden siemenet kuivista poteistaan ja ainakin hieman rouhia samettikukkien siemennippuja irralleen toisistaan. Samettikukkaa meillä on sen verran, että niillä saa aikaiseksi mahtavat houkutus- ja torjuntakukkavallit pitkin koko puutarhaa. Onhan se muutenkin niin kaunis, värikäs ja myöhäissyksyyn saakka kukkiva kukka, joten sitä saa tänä vuonna tulla vaikkapa satoja kappaleita pitkin pihaa.

Ihan vielä ei nämä meille uudet lajikkeet pääse esikasvatukseen, mutta huhtikuun aikana kuitenkin. Olin niin iloinen kun vihdoinkin on saatavilla kotimaisia värimaissin siemeniä ja vielä luomulaatuisena, että ostin niitä pussillisen, vaikka maissia en meinannutkaan tänä vuonna kasvattaa. Mieli muuttui ja siinä ne odottelevat huhtikuun loppupuolta päästäkseen multaan. Samoihin aikoihin laittelen varmaan nuo kikherneetkin esikasvatukseen. Niistä meillä ei olekaan aiempaa kokemusta, joten jos jollain siellä on, niin tule ihmeessä huikkaamaan instan puolelle kasvatusvinkkejä!

Kutistumisia

Tämä asia ei liity kumpaankaan mainittuun  siemenlajikkeeseen, mutta oletteko huomanneet shrinkflaation iskeneen myös siemeniin?! Olen kurtistellut kulmia ja miettinyt onko tosiaan siemeniä pusseissaan vähemmän tänä vuonna kuin aikaisemmin, kun siltä tuntuu vähän yhden jos toisen lajikkeen kohdalla, ja kun sitten löysin kätköistäni yhden saman tuottajan saman lajikkeen siemenpussin kahden vuoden takaa ja vertasin sitä tänä vuonna ostetun siemenpussin sisältöön, niin siinähän oli käynyt kuin pyylle konsanaan maailmanlopun edellä. Siemeniä oli selkeästi vähemmän. Samaa pohdiskeli Taimi ja Sato kirjat kirjoittanut Johanna Vireaho postauksessaan tovi sitten, joten en ollut ainoa, joka on siemenpusseja rapistellessaan kokenut pientä hämmennystä siitä, että jokin ei ole kuten ennen.

Shrinkflaatio tarkoittaa siis sitä, että pakkaus ulkoisesti on sama kuin ennen, mutta sen sisältö on vähentynyt hinnan kuitenkin pysyessä samana tai jopa noustua. Tästähän on nyt ollut elintarvikkeiden kohdalla kovasti puhetta, johon valmistajat ovat kommentoineet asian johtuvan pakkauslaitteiden tai -valmistajien muutoksista. Vissiin pakkausteollisuudessa on menossa jonkinlainen uusi käytäntö, jossa asiakkaille ei enää tehdä pakkauksia asiakkaan tarvitseman sisällön mukaan, vaan tilaaja joutuu mitoittamaan tuotteensa pakkauksen mukaan, eikä siinä hötäkässä ehdi sitten hintaa päivittää uuden määrän mukaiseksi, vaikka se olisi merkittävästi vähemmän kuin ennen. No, tämä on nyt tätä, mutta haluaisinpa nähdä ne räikeät tekstit pakettien kyljissä julistamassa, että nyt 15% vähemmän samalla hinnalla, kuten taatusti tehdään jos pakettiin saadaan mahtumaan murukin aiempaa enemmän.

Sanitaatio

Mennäänpä sitten tuohon yhteiseen aiheeseemme sanitaatioon. Hienolla sanalla on ihan tarkka määritelmäkin, joka kielitoimiston mukaan on "yleistä terveyttä ylläpitävät toimet, jotka käsittävät varsinkin puhtaan juomaveden, toimivan viemäröinnin ja hygieeniset käymälät". Sanitaatio taas liittyy Kestävä kehitys 2030 -agendaan, jolla pyritään mm. turvaamaan makean veden riittävyys ja ehkäisemään vesipulaa.

No, Jovela se onkin varsinainen sanitaario, vaikkei sellaista sanaa liene oikeasti olemassakaan, mutta kun torppaan on kannettu vedet 150 vuotta ja ne, mitä sisälle on kannettu, on kannettu sieltä myöskin ulos, niin meillä tuo toimiva viemäröinti toteutuu lihasvoimin. Jovela on kantovesitalous vailla viemäröintejä, emmekä ole halunneet tätä asiaintilaa muuttaa, vaan tyytyväisinä asustelemme ämpäreinemme, kanistereinemme ja porakaivoinemme askeettisten mukavuuksien torpassamme. Hygieninen käymälä meillä kylläkin on, tosin ei huussia, vaan erotteleva, vedetön sisävessa, josta kiinnostuneet voivat lukaista täällä.

Yli 60 metrin syvyydessä virtaavan veden imaiseva porakaivomme on meille elinehto, myös puutarhassamme, sillä kesät ovat käyneet kuumiksi ja sateettomiksi. Porakaivosta huolimatta keräämme myös sadevettä silloin kun sitä on saatavilla, koska sen nyt vaan on järkevää. Varsinkin etupihan puolella on mukavaa täyttää kastelukannu lämmenneellä vedellä sen sijaan, että porakaivosta lotkottaa kannuunsa jokaiseen pieneen tarpeeseen vain muutaman asteen lämpöistä vettä. Ei kasvit niin kylmästä vedestä suurina hörppyinä pidä. Sadettajan kanssa tuo ei niinkään ole ongelma, koska vettä ei tule kerralla niin nopeasti ja runsaasti.

Puutarhassa vedenjakelua meillä helpottaa sekä seinään kiinnitetty letkukela, jonka vuoksi ei tarvitse joka kerran vyyhtiä märkiä letkuja kymmeniä metrejä kasaan, kun kasvimaita on sadetettu ja tietenkin itse sadettajat. Sadettajat ovat jo ihan pakollisia meillä, koska kasteltavaa on paljon ja käsin kastelemalla puuhaan kuluisi puoli päivää ja pari hermoa. Ei ole mitään järkeä lähteä kantamaan käsin kannuja, kun kutakin viljeltyä neliötä kohden pitäisi kuitenkin kerralla kastella ainakin sen 20-30 litraa, jotta vesi yltää kasvien juuriin saakka. Sadettajilla selviää sillä, että siirtää ne toiseen paikkaan kun riittävä määrä vettä on saatu syljettyä sadettimen kantoalueelle. Ajallisesti se tarkoittaa 2 tunnin sadetusta per kantoalue. Olen tehnyt melko laajan kirjoitelman aiheesta puutarha ja vesi, jossa käydään läpi eri kasvien tarpeita vesinäkökulmasta ja tutkaillaan veden menekkiä, joten jos aihe kiinnostaa enemmänkin, jutun voi lukaista täällä.

Kun ei ole viemäreitä eikä hanoja, ei ole kylpyhuonettakaan, mutta puhtoisia ollaan, koska meillä on sauna. Tässä ollaan pulsaattoripyykillä saunan terassilla. Edelleenkin olen sitä mieltä, että sähkökäyttöinen pulsaattori on oiva laite. Se pesee puhtaaksi nopeasti, säästää energiaa, ei tarvitse hanaliittymää ja onhan se nyt aika ihanaa, kun kesäpesutupa on puutarhassa. Siinä voi puutarhassa hääräillä muuta mukavaa samalla kun pulsaattori pesee pyykit. Otin vielä kuvakaveriksi tuon ladattavan retkisuihkun, koska se on ollut mitä mainioin apuri varsinkin helteillä. Ladattava pumppu saaviin ja napin painalluksella seniorikoirat saavat helpotusta hirmuhelteillä. On tuo suihku monessa muussakin asiassa sangen kätevä, mutta helteillä tämä on sen päätehtävä. Tosin saattaa siinä ihminenkin hieman itseään suihkia, kun moiseen kerran on mahdollisuus.

Alla olevassa kuvassa näkyy talon ainoa, suuri posliininen lavuaari, jossa tiskataan tiskit, hoidetaan pienet pesut ja välillä kastellaan kukkiakin.

Keittiöstä siirrytään jouhevasti pääsiäiseen ja sen jälkiruokiin. Meille on tulossa pääsiäisvieraita tavalliseen tapaan, ja testailin tuossa viikko sitten jälkiruokaa, jota aiomme laittaa tarjolle pääsiäispöytään. Kuvassa on appelsiini-pannacottaa hieman eri tavalla kuin pannacotat usein tehdään. On muuten hyvää!

Appelsiini-pannacotta

4 dl kermaa
2 dl appelsiinimehua
1 dl sokeria
10 g liivatetta
4-5 mandariinia
vaniljauutetta maun mukaan (tai vaniljasokeria)
pilli tai syömäpuikko

Pese 1,5 litran, mahdollisimman tasamuotoinen muovipullo (esim vichy) ja leikkaa sen yläosa pois. Laita liivatteet likoamaan kylmään veteen, kunnes ne ovat pehmeitä. Laita kerma, mehu ja sokeri kattilaan. Kiehauta seos matalalla lämmöllä parin minuutin ajan. Ota kattila lämmöltä ja lisää liivatteet, joista olet puristanut ylimääräiset vedet pois. Lisää vanilja. Kuori siemenettömät mandariinit huolellisesti. Kaada hieman pannacottaa pullon pohjalle. Pinoa mandariinit toistensa päälle ja laita pilli tai syömäpuikko niiden keskelle. Kaada loput pannacotasta pulloon.

Anna pullon seistä tovi huoneenlämmössä ja siirrä se sen jälkeen jääkaappiin. Poista pilli tai syömäpuikko puolen tunnin kuluttua tai kun massa on hieman hyytynyt. Anna pannacotan tekeytyä yön yli. Leikkaa pullo varoen auki saksilla, poista pannacotta ja leikkaa sen päädystä mandariinin paljastava pala pois. Koristele pannacotta haluamallasi tavalla, esimerkiksi kermavaahdolla, päätypalasta leikatulla silpulla ja sitruunamelissan tai mintun lehdillä.

Ja sitten lukemaan kuinka puhtoisia tarinoita tänään 3.4.2023 klo 09:00 alkaen kertovat seuraavat mainiot omavaraistelijat tahoillaan! Meillä on muuten instan puolella menossa kiva pieni arvonta, joten tulehan piipahtamaan jos kiireiltäsi joudat.

Kasvuvyöhykkeeltä 1🌱
Kakskulma .
Apilankukka .
Maijalassa .
Kasvuvyöhykkeeltä 2 🌱
Sarin puutarhat .
Päivänpesän elämää .
Oma tupa ja tontti .
Kasvuvyöhykkeeltä 3 🌱
Tsajut .
Rakkautta ja maanantimia .
Villa Varmo .
Caramellia .
Harmaa torppa .
Evil Dressmaker .
Finland urban farming .
Kasvuvyöhykkeeltä 4 🌱
Puutarhahetki .
Korkeala .
Kasvuvyöhykkeeltä 7 🌱
Korpitalo .