Biohiilen valmistus on ekoteko, joka torjuu ilmastonmuutosta ja valmistuksessa syntyvä tuote, biohiili, on puutarhan kasvattien ravinnepankki, joka estää kuivuutta, parantaa maan laatua, aktivoi mikrobeja, sitoo itseensä maaperän haitallisia aineita ja lisää viljavuutta tuottaen suurempia satoja. Niin monta hyvää syytä tehdä itse biohiiltä,
eikä se vaikeaa olekaan!
Viileinä päivinä biohiiltä voi valmistaa varastoon, jotta keväällä puutarhan maanparannuksen aikaan on riittävästi biohiiltä saatavana. Itse tehden säästyy pitkä penni, mutta mikäli biohiiltä ei voi valmistaa itse, ei sen ostaminen valmiinakaan huono valinta ole. Ekoteko yhtälailla!
Ei ne meidän viisaat esi-isät ihan hölmöjä olleet, kun polttivat ensin viljelysmaansa ja ryhtyivät vasta sen jälkeen viljelyspuuhiin. Kaskeamisen myötä maa lannoittui tuhkasta ja maahan jäi hiiltä, joka paransi maan laatua ja auttoi pitämään maa-aineksen kosteutta yllä kuivempinakin kausina.
Biohiilen käytön hyödyt ovat uskomattoman monipuolisia. Esimerkiksi Hyötykasviyhdistys listaa biohiilen eduiksi maaperän kuohkeutumisen, maa-aineksen tasaisen kosteuden, maan vedenpidätyskyvyn lisääntymisen, mikrobien aktiivisuuden lisääntymisen, pH:n tasapainottumisen, haitta-aineiden (kuten raskasmetallien) sitoutumisen hiileen, maaperän rikastumisen, ravinteiden pysymisen kasvien ulottuvilla, kasvien tautivastustuskyvyn lisääntymisen, maantumisajan lyhenemisen kompostimullassa, kasvihuonekaasujen syntymisen vähenemisen ja satomäärien parantumisen. Lisäksi biohiili parantaa veden laatua ja sitä käytetäänkin biologisena vedenpuhdistajana. Biohiilen valmistus on myös merkittävä ekoteko, joka hidastaa ilmastonmuutosta, sillä yhden biohiilikilon valmistus sitoo biohiileen ilmasta 3,5 kiloa hiilidioksidia. Biotalous.fi:n julkaisussa kerrotaan, että biohiilen lisääminen viljelyksiin voi muuttaa pellot (ja toki kasvimaatkin) hiilensitojiksi ja että biohiili myös vähentää peltojen ravintopäästöjä estämällä typen huuhtoutumista vesistöihin. Biohiili on käytännössä ikuista, samassa julkaisussa kerrotaan.
Biohiili, sen valmistus ja käyttö on kirjaimellisesti ekoteko, josta hyötyy kaikki osalliset, niin tekijä, käyttäjä kuin käyttökohdekin ja laajemmassa mittakaavassa koko arvokas maapallomme.
Biohiilen polttoastiaa kutsutaan biohiilettimeksi ja sen muoto on yleensä kartiomainen. Mitään varsinaista polttoastiaa ei kuitenkaan tarvita, vaan biohiiltä voi valmistaa vaikkapa maakuopassa, joka on kaivettu kartiomalliin, kuten Ylen julkaisussakin mainitaan. Meillä täällä Jovelassa hiilettimen virkaa toimittaa isännän pajalleen tekemä peltinen huuva.
Biohiilen valmistus perustuu pyrolyysiin, eli orgaanisen materiaalin kuumentamiseen siten, ettei polttoastian pohjasta pääse kulkeutumaan ilmaa palavaan materiaaliin. Polttoastian pohjan tulee siis olla ilma-aukoton. Koska tässä pajahuuvassa reunalaidat ovat korkeammalla kuin päätylaidat, ilma-aukot täytettiin soralla.
Polttoastian pohjalle laitetaan ensin sytykkeitä ja nopeasti palavaa puumateriaalia noin 10 cm paksuudelta. Sytykkeet sytytetään ja kun tuli on levinnyt pohjalle kauttaaltaan, lisätään ohuempaa risua ja niiden päälle paksumpaa oksaa, mahdollisimman tiiviisti. Mitä tiiviimmin ladonnan saa tehtyä, sitä enemmän syntyy hiiltä. Kovin ilmavasti kasattu palomateriaali synnyttää hiilen sijaan paljon tuhkaa, mikä tietenkään ei ole toivottavaa, kun lopputuloksen on tarkoitus olla hiiltä.
Kun sytykekerros ja ohuet oksat sekä paksummat oksat ovat palaneet siten, että palomateriaalin pinta muuttuu valkoiseksi, uutta puumateriaalia lisätään edellisen kerroksen päälle. Puuta voi halutessaan lisätä kerros kerrokselta edellisen kerroksen hiillostuttua aina siihen saakka, kun astiassa on enää kymmenisen senttiä laitaa näkyvillä.
Riittävästi palanut puu on harmaan valkeaa. Hiilloksen voi sammuttaa esimerkiksi kaatamalla hiillokseen vettä, kunnes hiillos on varmasti sammunut. Toinen vaihtoehto on tehdä kuten mekin teimme, lapioida hiilet vesisammioon, jonka virkaa tässä toimittaa laastipalju.
Hiilten kannattaa antaa olla vedessä hyvän tovin, jotta hiillos on varmasti sammunut ja hiilet viilenneet. Märkä biohiili on kevyttä, mustaa ja kiiltävää.
Puutarhakäytössä hienojakoisempi biohiili toimii suurempia paloja paremmin, joten laitoimme jäähtyneet ja kuivahtaneet hiilenpalat muovipussiin ja taputtelimme palaset murskaksi.
Biohiiltä ei voi lisätä multaan sellaisenaan, vaan hiilet tulee "ladata" ennen käyttöä. Tämä tapahtuu liottamalla hiiltä muutamia päiviä vedessä, johon voi halutessaan lisätä esimerkiksi kanankakkaa tai muuta lannoitetta. Tällöin biohiilestä tulee kasvien ravinnepankki, josta ravinteet vapautuvat tasaisen hitaasti kasvien käyttöön. Kasvit ehtivät hyödyntää ravinteet sen sijaan, että ne painuvat syvempiin maakerroksiin sateen tai kastelun myötä. Pelkällä vedelläkin ladatut biohiilet toimivat puutarhassa suurena apuna, sillä ne lisäävät tärkeiden mikrobien aktiivisuutta, lisäävät maan kuohkeutta, imevät itseensä kosteutta sateella tai kastelun yhteydessä ja vapauttavat sitomaansa kosteutta tasaisesti uudelleen ja uudelleen, joka taas vähentää puutarhan kastelutarvetta. Yksi gramma biohiiltä pystyy sitouttamaan itseensä 5 grammaa vettä. Biohiilen voi ladata myös kompostissa kirjoitukseni loppuun lisätyn Kotikaski-hiilettimen linkin neuvoilla.
Mikäli biohiiltä lisää multaan ilman lataamista, ne valitettavasti aluksi toimivat sangen epätoivotulla tavalla. Sen sijaan, että biohiilet luovuttaisivat niihin kertyvää kosteutta ja niihin ladattua lannoitetta, kuiva biohiili toimii kuin pesusieni ja imee itseensä maasta niin kosteuden kuin ravinteitakin, joka aiheuttaa kasvimaalle kuivuutta ja hidastaa hyötykasvien kasvua.
Kotimainen biohiilen valmistaja Carbons kertoo biohiilen menekiksi n. 250 grammaa neliömetriä kohti. Yhteen peruskasvatuslaatikkoon (0,80x120 cm) biohiiltä kuluu siis noin yksi litra.
Biohiili on niin verrattoman mainio tuote niin maaseudun puutarhoissa kuin kaupungeissakin. Biohiilen turvin voi kaupunkilainenkin lomailla tovin murehtimatta parvekkeensa janoisia asukkeja. Biohiiltä voi ilman muuta valmistaa myös talvellakin, ja sangen hauskaahan sekin voi olla, kun talvisen kuulaana päivänä samaan aikaan syntyy sekä biohiiltä, että tikun nokassa grillattuja makkaroita. Mikäs siinä on talvipäivästä nautiskellessa tulen loimuja katsellen ja sitten kun kevät taas koittaa, puutarhassa on kaikki hyvin!
Lisää tietoa biohiilestä ja biohiilettimistä mm. Biotalous.fi, Kotikaski-biohiiletin, Hyötykasviyhdistys, Yle sekä Carbons sekä biohiilettimiä myyvä Innovaatiopalvelu.fi.
Teidät kaikki biohiilihaasteeseen haastaen ♥ Jovelan Johanna
Haluatko kommentoida? Lähetä meille viestiä instan kautta ♥
Jovelan joulukalenteri on tehty kirjan kansiin ja sen sisällä on 24 pientä rasiaa, joissa on erilaisia siemeniä tulevalle vuodelle, siemenjoulukalenteri siis! Toki rasioihin voi laittaa muutakin mielensä mukaisesti, mutta itse päädyin taas kasvimaan ja puutarhan siemeniin jatkumona viime vuoden siemenjoulukalenterille.
Ihanat, lämpimät huopikkaat, eli huopatossut tai vilttitossut onnistuvat ensikertalaiseltakin - niin helppoa ja yksinkertaista niiden valmistus loppupeleissä on, vaikka toki puuha vaatii aavistuksen sinnikkyyttäkin! Kävimme ystäväni kanssa 2 päivän huopikaskurssilla, jonka annin koostan nyt teillekin. Kirjoitus on alun perin julkaistu 10.11.2019.
Pitkä on ollut kesäkausi tänä vuonna, kun se alkoi heti toukokuussa helteillä ja päätti aikansa syyskuun lopussa helteillä. Kaikkea siihen väliin on mahtunut, mutta silti vuosi on ollut erikoinen. Lämpöennätyksiä on lyöty tämän tästä ja vuotuisten hellepäivien lukumäärän ennätykset on rikottu muutamaan kertaan. Noh, pitkä kesä oli ja meni, ja nyt...
Runsaasta omenasadosta riittää moneksi. Tämä helppo ja nopea marmeladi maistuu omenalta ja kanelilta, mutta makean mausteisessa herkussa on halutessasi myös pulleiksi hautuneita rusinoita. Lisää tektuuria marmeladi saa omenaraasteesta. Nimensä marmeladi sai siitä, että se kuiskii jo syksyllä joulun lähestyvän hiljalleen.
Ryhdytään puupiheiksi ja poltetaan puuta puhtaasti ja säästeliäästi! Kävimme isännän kanssa vuonna 2019 puunsäästäjän polttokurssilla, jonka neuvoilla voi säästää polttopuusta ja puulämmityksen aiheuttamista päästöistä jopa 50%. Kurssin vetäjänä toimi Warma-Uunien Vesa Salminen, joka on vetänyt yli 100 puunsäästäjän polttokurssia, ja jonka yritys...
Kotipuutarhurin puuhat eivät suinkaan pääty kesään, sillä syksy on omalla tavallaan puutarhan toinen kevät, jolloin jopa kannattaa kylvää osa seuraavan vuoden sadosta, sillä syyskylvöt aikaistavat ja vahvistavat seuraavan vuoden satoa. Kun yksi sadonkorjuu päättyy, toista laitellaan säiden viilentyessä aluilleen. Sellaista se on omavaraistelevan...
