Syyskesä on alkanut ja puutarha tarjoilee parastaan. Satokauden käynnistyttyä kunnolla, omavaraistelijoiden huusholleissa syödään ja säilötään satoa talven varalle kuin hamsterit konsanaan.
Tänään on myös kuukauden ensimmäinen sunnuntai ja Tsajut blogin Sadun sekä Korkealan Heikin luotsaaman Suuntana omavaraisuus -poppoolaisten yhteisen aiheen päivä. Kuulumisten lisäksi tänään jutustellaan aidoista, jotka ovatkin monelle, meillekin, tuikitärkeitä puutarhaelementtejä.
Meillä aidat ja portit on tehty itse raakalaudasta ja kakkoskakkosista sekä metallisista tolppakengistä. Tontin aitaaminen on ollut tärkeää, sillä alueella liikkuu paljon peuroja, kettuja, hirviä, supikoiria ja muita eläimiä. Jokunen ilves ja susikin on nähty. Aitojen tarkoituksena on pitää villieläimet aidan toisella puolella ja omat koirat niiden sisäpuolella. Toisaalta olemme evänneet myös koirien pääsyn hyötypuutarhan puolelle, sillä Maya-koirallamme oli tapana loikata esimerkiksi porkkanoiden viljelylaatikoihin ja nostella sieltä itselleen ja koiraveljelleen herkkupaloja. Nykyään Maya ja veljensä ovat jo niin vanhoja, ettei korkeisiin laatikoihin loikkaaminen onnistuisi, mutta etu- ja takapihan erottavat aidat ovat saaneet jäädä. Mitäs niitä turhaan purkamaan.
Tässä on aitaa ja porttia toispuol taloa, ns. kasvihuonekujalla. Alueella on myös vanhoista kierrätysaidoista tehty rajaus pienelle rohtosuopayrttiniitylle. Aidan tarkoituksena on pitää isännän siimaleikkuri oikealla puolella kukkivaa niittyä.
Talon toisella puolella on saunapolun portti ja aitaa. Puutarhakuvan taustalla näkyy hyötypuutarhaa rajaavaa aitaa. Kaikki aidat ja portit on maalattu Virtasen 4 öljyn maalilla, samalla, jolla talokin on maalattu. Maali on ollut hyvä suoja puulle. Aidat on tehty yksinkertaisesti hakkaamalla metallisia tolppakenkiä maahan siten miten ja mihin kohtaan ne kivisen kallioiseen maapohjaan saadaan uppoamaan. Tolppiin on laitettu lämpökäsitellyt kakkoskakkoset ja niihin taas raakalautaa. Aitauksissa on käytetty hyväksi rakennuksia. Aidat lähtevät eri rakennusten kulmista ja kiertävät suuntaansa, kunnes kohtaavat jälleen jonkun rakennuksen kulman. Tämä paikka on rakennettu aikoinaan pihatoksi, joten aitaaminen rakennuksia hyödyntäen on ollut luontevaa.
Jovelan puuaidat ovat seisseet paikoillaan nyt 10 vuotta. Muutamaa kohtaa on tänä kesänä korjattukin. Hyvin ovat kuitenkin aidat elämää ja säätä kestäneet.
Ennen puuaitoja meillä oli muunkinlaisia aitoja. Valtavia kiviä kasattiin hyötypuutarhan reunalle ja kertaallen on tehty risuaitojakin. Kivimuuriin ei kuitenkaan ollut riittävästi materiaalia ja risuaitojen elinkaari on lyhyt, joten nykyään meillä on vain puuaitoja ja -portteja koko piha-alueen ympäri.
Luonnon järjestämää näkösuoja-aitaa on koko tontin reunus täynnä. Luonto ottaa aina vallan ja hyvä niin. Meidän tekemän aidan yli vyöryy villiä hapankirsikkaa ja syreeniä, seassa kasvaa kaikenlaista nuorista saarnipuista ikivanhaan omenapuuhun.
Mennään sitten kuulumisiin!
Nyt kun satokausi on vaihtanut vaihdetta nykäystä suuremmalle, kaikenlainen säilöntä on alkanut sitä tahtia, kun satoa tulee ja on sellainen säilöntäkotoilumieli. Hampaat irvessä, selkä hiessä täällä ei olla uurastettu, vaan satokauden puuhista on nautiskeltu fiilispohjaisesti edeten.
Loppukesä on sillä tavalla ihanaa aikaa, että määrällisesti suurimman osan aterian raaka-aineista voi hakea ateria kerrallaan suoraan puutarhasta. Olen aina nauttinut juuri siitä kovasti - aina siis tämän reilun 10 vuoden ajan, kun olemme asuneet Jovelassa.
Tämän vuoden porkkanat ovat mehukkaita, suoria ja reippaita. Lilat porkkanat kasvavat kavereitaan hitaammin, joten niiden sato alkaa olla korjuussa meillä vasta tuossa elo-syyskuun taitteessa. Porkkanaa aion pakastaa esikeitettynä paloina ja hieman kuivatakin tavalliseen tapaan. Kuivatut perunakiekot vievät niin vähän tilaa ja käyvät mainiosti esimerkiksi keittoihin ja pataruokiin.
Perunasato on tänä vuonna hieman edellisvuotta pienempi, mutta silti meille kahdelle vallan riittoisa. Kuvassa salaattien ja sipulin kavereina ateriakopassa varhaisperuna Colombaa ja talviperuna Mozartia.
Valkosipulit ovat niin kauniita! Talvivalkosipulisadosta tuli odotetun mukainen ja sipulit ovat hyvin kehittyneitä. Osan kuivaan, osa syödään sellaisenaan, kynsiä on pikkelöity kokonaisina ja osan pakastan voin kanssa valmiina käyttöpaloina. Varhaisperunaa olen myös esikeittänyt ja vakumoinut pakkaseen talven erityisiä juhlahetkiä varten. Uusia perunoita talvella - mitä arkiluksusta!
Söpöset kiekkokurpitsat eli patty-pan -kurpitsat ovat meillä tänä vuonna ensimmäistä kertaa kurpitsakukkulalla. Ne jäävät kooltaan pieniksi ja niitä voi käyttää kesäkurpitsan tapaan tuoreena tai kypsennettynä. Kunhan saan näitä samaan aikaan satokypsyyteen useamman kappaleen, aion myös pikkelöidä muutaman kokonaisena.
Vierellä yksi jättikurpitsoista, jotka eivät vielä ole jättejä nähneetkään, mutta kasvattavat kokoaan suorastaan silmissä. Jäteistä osa menee pikkelessiksi, osan pakastan soseena ja osan paloina. Loput syödään tuoreeltaan. En malta odottaa ensimmäistä tämän satovuoden samettista kurpitsakeittoa ja ihanan mausteisen makeaa kurpitsakakkua!
Lilapalkoiset sokeriherneet ovat tuottaneet jälleen niin paljon satoa, että tuorerouskuttelutarve on tyydytetty moneen kertaan. Nyt on jo aika kerätä ja kuivatella ensi vuoden siemenherneitä. Teen sen osissa bambukopassa kuivattaen. Tuo koppa on tässä puuhassa varsin kätevä, sillä se on ilmava ja päällä oleva harsokuomu estää kärpästen pörräämisen herneissä.
Tässä vaiheessa kesää kerään osan sadosta talteen myös ohuina palkoina. Napsin päivittäin riittävän suuriksi kasvaneet lituskaiset palot ja laitan ne pakastumaan. Sitten kun määrä on riittävä, teen annospussin pakkaseen. Kauniit palot ovat salaatteja tai wokkeja koristavaa silmänruokaa talvella.
Viereisessä kuvassa on siemenherneiden paloista kiehautettua lientä. En ole itse testannut, mutta uskoisin, että kankaita ja lankoja värjäävät saattaisivat saada palkoliemellä kauniita värejä aikaiseksi. Itse käytän tuota lientä vaikkapa pastan keitinvetenä. Siinä on hieman makua ja pasta värjäytyy kauniisti kypsyessään väriliemessä.
Kamppailu marjapuskien herruudesta on päättynyt tasapeliin. Meillä ei yleensä linnut riehu marjapuskissa ennen tyrnisadon loppuvaihetta, mutta tänä vuonna siivekkäät ovat olleet ahkeria niin herukoiden kuin karviaistenkin äärellä. No, luonto ottaa omansa eikä meillä kahden hengen taloudessa määräänsä enempää marjaa tarvita. Molemmat ovat saaneet osansa, linnut ja me, ja se riittää.
Tässä on kerätty, esipakastettu ja vakumoitu punaisia karviaisia. Olen hurahtanut vakumointiin. Marjojen vakumointi ilman, että marjan menevät muusiksi, onnistuu esipakastamalla marjoja tovin. Sitten marjat vakuumipussiin, ilmat pois ja pussi pakkaseen. Miten kätevää! Olen tänä kesänä nauttinut siitä, että sadonkorjuu on ollut leppoisaa. Ihailen heitä, jotka istuvat tunti- ja ämpäritolkulla keräämässä marjoja, mutta itselleni sopii parhaiten maltillisempi puuhastelu. Kerään kulhollisen, putsaan marjat, esipakastan ne vadissa ja sitten vakumoin irtonaiset marjat pakkaseen. Teen vain annospussien kokoisia pakasteita, jotta marjojen käyttö olisi myöhemmin luontevaa.
Tyrnipuskamme ovat levinneet ja kasvaneet miehen mittaan, mikäli mies siis olisi kolmatta metriä pitkä hujoppi. Satoa on tulossa runsaasti, vaikka sitä juuri ja juuri vasta alkaa erottaa oksien lomasta marjojen ollessa vielä niin vihertäviä. Parin viikon sisällä sato varmaan alkaa olla korjuukypsää.
Punamaltoiset Baya Marisa -omenat ovat tänä vuonna tekemässä ennätyssadon. Omenaa on niin valtavasti puiden kokoon nähden, että oksia on jouduttu tukemaan. Itse asiassa yhtä koko puuta piti tukea, sillä se lähti kallistuumaan omenoiden painosta. Satoa tulee nyt sen verran, että täytyy etsiä lähialueelta mehuasema. Millään emme saa tätä määrää syötyä ja säilöttyä, mutta pastöroity punainen omenamehu olisi ihanaa! Maistan jo suussa siitä itse tehdyn omenaglögin maun.
Oikealla on suuria, maukkaita marjoja tuottavan Glen Ample -puutarhavadelman tämän vuoden aarteita.
Vasemmalla Purple snack -paprikaa ja oikealla chiliä, jota en muista kylväneeni! Kummallinen käkkärälajike, mikä lieneekään! No, hyvä että tuotakin tuli mullasta, sillä aiemmat chilit ovat loppu, joten uutta jo kaivataankin. Kävipä tuuri!
Patiokurkkusato on ollut hengästyttävä. Kurkkua pukkaa puolen tusinan vuorokausivauhtia, eikä loppua tunnu tulevan. Täällä on kurkkua syöty sen verran, että taukokin maistuisi, mutta syödään nyt, kun sitä on ihan ilmaiseksi tarjolla. Toki osa on mennyt pikkelöintiinkin, joten talvella saadaan jatkaa nautiskelua, kun tuoresatokausi on vain muisto.
Oikealla Tiger-tomaatit kypsyttelevät satoaan väärän järjestyksen liikennevaloina.
Vielä eivät mustanlilat Indigo rose ja vaaleanpunaiset Pink Thai egg -tomaatit ole saaneet väriä poskiinsa, joten laitoin kuvaan siemenpusseina miltä ne näyttävät kypsinä. Nuo Pink Thai egg - vaaleanpunaiset Thaimaan munat ovat yllättäneet koollaan. Oletin niiden olevan normaalin kirsikkatomaatin kokoisia, mutta ovatkin nimensä mukaisesti sekä kananmunan muotoisia että kokoisia. Jännityksellä odotan miltä ne maistuvat kypsinä.
Mainitsin tuossa muutamaan kertaan pikkelssit. Olen oikea pikkelssiporsas! Jos sinäkin pidät pikkelsseistä ja kaipaat jotain uutta maisteltavaa, etkä vielä ole lukaissut kesäkeittiöartikkeliamme, niin mainostettakoon nyt vielä ihan erikseen, että julkaisin viime viikolla muutamia etikkaisia reseptejä, joista pikkelöity salmiakkifenkoli on vienyt kieleni ja sydämeni. Testaa ihmeessä!
Jos taas tyhiöpakkaaminen, eli vakumointi kiinnostaisi tai vakumoitujen elintarvikkeiden säilyvyysajat kiinnostavat, niin kurkkaapa uutta julkaisua Verrattomat Vakuumit, jonka löydät täältä!
Pikkelöity salmiakkifenkoli on uusin lempipikkelssini tänä vuonna!
Talvivarastoja kerryytellään hissukseen ja hiljalleen aletaan varautua talveen muutenkin. Talvimatot on pesty ja osa pesetettykin. On ihan hyvä käyttää oikein suuret ja paksut matot välillä pesulassakin, niin ne saa oikein kunnolla puhtaiksi olkavammaa rasittamatta. Kesäinen mattopyykkireissu kuuluu kesälomaan, mutta kuuden neliön kokoisten, paksunukkaisten talvimattojen pesu ja siirtely märkänä on melkoista hommaa, joten tänä vuonna olemme käyttäneet myös pesulapalveluja matoille. Polttopuuvarastojakin on laitettu talvivalmiuteen ja pieniä puhteita ollaan tehty kesäloman lopuksi talven varalle.
Tässä ollaan juuri viikonloppuna puhdistettu kesätauolla oleva puuhella, tupamme sydän, ja tehty sen läheisyyteen polttopuuasema sytykelaatikoineen. Onpahan kerralla hieman enemmän puuta tuvassa ja kun ne eivät ole ihan lattiatasossa, alueen siisteyttä on helpompi huoltaa.
Elokuu on vielä kesäkuukausi, ennen sanottiin syyskesäksi. Ilmassa onkin jo lähestyvän syksyn aavistus. Illat pimenevät, ilmankosteus on korkea, viljapellot ovat keltaisia ja sammakot ovat saapuneet pihamaalle hämärän turvin. Tänä vuonna syksyn ensimmäiset merkit ovat etuajassa. Meillä kurjet ja joutsenet ovat huudelleet pellolla jo viikon päivät lähtökutsujaan. Yleensä sitä laulua on ilmassa vasta elokuun puolivälin tienoilla täällä Lounais-Suomen saaristoreittilueella. Nyt tuntuvat aistivan jotain ja ovat valmiita lähtöön.
Toivottavasti kesää kuitenkin riittää vielä, jotta saadaan kaikki sadot kypsiksi ajallaan. Tulkoon syksy ajallaan, mutta älä pidä kiirettä. Tuntuu hurjalta ajatella, että meillä ensimmäiset yökuurat ajoittuvat yleensä syyskuun 20. päivän tienoille, siis ensi kuussa jo! Madelkoot aika siihen, ihan vielä ei olla valmiita luopumaan kesästä, eikä ole pakko sitä kuuraakaan heti tuoda tullessaan. Katsellaan sitten vaikka lokakuussa asiaa uudelleen!
Tällaista tänne Jovelaan kuuluu elokuun ensimmäisinä päivinä 2024. Loikkaapa kurkkaamaan mitä muile mainioille omavarastelijoille kuuluu tahoillaan ja millaisia aitaideoita heiltä löytyy tänään 4.8.2024 klo 09:00 alkaen.
Haluatko kommentoida? Onko asiaa? Tule piipahtamaan instassa!
Voit laittaa meille myös postia: kirjeet@omavarainen.fi
UUSIMPIA JULKAISUJA
Syksyn saapuessa on hyvä katsella satokauden onnistumisia ja oppeja, joita syntyy epäonnistumisten kautta. Joka vuosi oppii jotain uutta yhtälailla kuin saa iloita onnistumisista. Tässä julkaisussa käväistään myös mehuasemalla ja jaetaan muutama vinkki teille, joilla ensimmäinen mehuasemakäynti on vielä edessä.
Kun helteet ovat väistyneet, Jovelassa hurisee kuivuri harva se päivä. Sadon kuivattaminen on hyvä keino säilöä satoa ja kasvattaa kotivaraa, ja samalla säästyy tilaakin, sillä kuivatettu sato vie huomattavasti vähemmän tilaa kuin moni muu säilöntämuoto. Monitasoisen kuivurin hankintavinkin löydät kirjoituksen loppuosasta.
Syyskesä on alkanut ja puutarha tarjoilee parastaan. Satokauden käynnistyttyä kunnolla, omavaraistelijoiden huusholleissa syödään ja säilötään satoa talven varalle kuin hamsterit konsanaan.
Kesäisiä herkkuja suoraan puutarhasta ja makuja maailmalta! Tästä reseptikoosteesta löydät ihanat pikkelöidyt salmiakkifenkolit, lempeän samettiset vanhanajan vaniljavanukkaat kirpeällä twistillä, säilöttyjä herkkuja, kesäisiä salaatteja suoraan kasvimaalta ja maukkaita sieniä ja kasviksia,
jotka vievät kielen mukanaan.
Olen vallan villiintynyt vakumointiin, joka säästää säilytystilaa ja ennen kaikkea pidentää sadon ja elintarvikkeiden säilyvyyttä merkittävästi. Reilussa viikossa olen tullut siihen lopputulokseen, että pakastimen, jääkaapin ja kotivaran aarteiden pidempi säilyvyysaika on helppo saavuttaa. Se on vain kahden painikkeen painalluksen päässä, kun...
Suloinen rohtosuopayrtti ihastuttaa puutarhassa, mutta tämä perinneperenna on myös mainio luomupesuaine, jota monet museotkin käyttävät arvotekstiiliensä puhdistamiseen. Heinä-elokuu onkin ihanaa aikaa tehdä itse suloista suopaa rohtosuopayrtistä, ja pesaista talven villavaatteet valmiiksi odottamaan aikanaan saapuvia viileitä päiviä!
Öljyjen uuttaminen yrteistä on helppoa ja vaivatonta. Yksinkertaisimmillaan se tapahtuu kylmäuuttamalla. Raaka-aineina tarvitset vain yrttiä ja kasvipohjaista öljyä. Tällä ohjeella on tehty piparminttuöljyä, jota voi käyttää kotikosmetiikassa, lihaskivun helpottajana ja nuhaisen nenän avaajana sekä leivonnassa ja jälkiruokien maustajana. Kannattaa...
Kolean vaihteleva kesä- ja heinäkuu on tarjoillut aurinkoa, sateita ja rakeitakin. Sato on toisaalta hyvällä mallilla, toisaalta koleuden vuoksi kangerteleva, mutta puutarha tarjoilee silti herkkujaan.
