Heinäkuu tietää sateiden lisäksi paljon kivoja köökkipuuhia, kun sadot alkavat valmistua yksi toisensa perään. Omavaraistelevien aarreaitat, eli ruokakomerot täyttyvät taas hiljalleen.
Täällä meillä perunoita nostellaan tarpeen mukaan, yrttejä on huimasti, salaatit voivat hyvin, tomaateissa on vihreitä palluroita, kaalit, porkkanat, punajuuret, herneet, maltsat ja palsternakat kasvavat, piparjuuri voi hyvin, maa-artisokkaa on tulossa tavalliseen tapaan, marjasadot odottavat punastumistaan ja pian taas padat porisevat hilloja ja hyytelöitä. Näinä sadepäivinä on mukavaa huristella kuivuria, kehitellä uusia reseptejä ja rapistella vanhoja vihkojen sivuilta, keitellä hilloja, pikkelöidä vihanneksia ja suristella yrttisuolaa ja makusokereita.
Entisessä ihmispadassakin, nykyisessä herkkupaljussa on sellainen suloinen sekametelisoppa saavuttamassa ensimmäisten satoa, että sieltä saisi kokonaisen aterian yhdestä paikasta korjattuna - jos tekisivät satonsa samaan aikaan, kuten ei tietenkään ole.