Kolean vaihteleva kesä- ja heinäkuu on tarjoillut aurinkoa, sateita ja rakeitakin. Sato on toisaalta hyvällä mallilla, toisaalta koleuden vuoksi kangerteleva, mutta puutarha tarjoilee silti herkkujaan.
Tänään, heinäkuun ensimmäisenä sunnuntaina on perinteiseen tapaan Tsajut-blogin Sadun ja Korkealan Heikin luotsaaman omavaraistelevien kirjoittelijoiden poppoon yhteisen aiheen teemapäivä. Tänään keskustellaan kellareista, tai siis muut keskustelevat, sillä meillähän ei ole kellaria lainkaan - ei talon alla, eikä pihallakaan maakellarina. Jutustellaan siis meidän osaltamme kuluvan kesän kuulumisia ja katsellaan mitä puutarhassa ja vähän sisälläkin on
tapahtunut sitten viimeksi.
Kesän toinen kuukausi on alkanut. Juhannuksesta puhutaan keskikesän juhlana, mutta vanhaan aikaan keskikesä oli 13.7. ja onhan se kronologisesti edelleenkin kesäkuukausien keskellä, joten keskikesän aika on vasta ensi viikolla. Meillä heinäkuu on lomakuukausi, olemme molemmat isännän kanssa lomalla samaan aikaan koko kuun.
Loma ei meillä tarkoita pelkkää joutenoloa, kuten tuli todettua tällä viikolla, kun teimme melkoisen homman heti loman aluksi. Tyhjensimme näet kaikenlaista Villa Gerdaan kertynyttä turhaa rojua pois nurkista, jotta Gerdaan saatiin luotua verstahuone. Peräkärry sai ruokailla ihan kunnolla, kun turhaa, risaa ja tarpeetonta vietiin kierrätykseen. Villa Gerda, ellet tiedä, on pihallamme sijaitseva pikkuhuvila, joka on vain harrastus- ja varastokäytössä, ja aikalailla raakarakennekuosissaan. Nimensä herttainen pikkuhuvila on saanut tilan perustajan vuonna 1875 syntyneen tyttären mukaan.
Gerdan takahuoneessa on nykyään varastohyllyjä ja pieni kotitarveverstas. Lattialla oleva matto on vanha, mutta kelpaa tuonne vielä. Eipähän lattia kolise jos työkalut putoavat käsistä. Oikea syy taitaa kuitenkin olla, etten raaskinut laittaa mattoa vielä pois. Gerdassa se toimii mainiosti edelleen ja tuo edes pientä mukavuutta jaloille talvisin, jos Gerdassa puuhastelee vähän pidempään. Mitään lämmitystähän huvilassa ei ole.
Satokauden lähestyessä pistimme toisena puuhana jääkaapin ruotuun ajatuksella. Meillä jääkaapin järjestelyn haasteena on se, että käymme yhdessä ruokaostoksilla kahden viikon välein, eli niin sanotuilla kaksviikkosella. Silloin täydennämme ruokakomeroa, pakastinta ja jääkaappia hankkien kerralla 2 viikon tuoretarpeet ja mitä nyt päivitysmielessä tarvitaan kotivaraan ja ruokakomeroon. Kun tuoretavaraa hankitaan kahdesti kuussa, jääkaapissa pakostakin jotain joutuu muiden taakse ja alle, Joskus sitten käy niin, että jotain unohtuu piiloon ja päiväys ehtii mennä. Se on kurjaa se.
Piipahdimme tällä viikolla Ikeassa noutamassa hieman kynttilöitä syysvarastoon ja samalla ostimme jääkaapeihin suunniteltuja Klippkaktus-sarjan kannellisia rasioita. Nyt eri raaka-aineita voi lajitella jääkaappiin tyypeittäin omiin ulos vedettäviin rasioihinsa. Myös vihanneksia ja hedelmiä voi laittaa valmiiksi huuhdeltuna omiin rasioihinsa. Tavaroiden esilleotto on helppoa ja läpinäkyvistä rasioista näkee selkeästi mitä missäkin on.
Tuossa jääkaapin ylimmällä hyllyllä on vielä saman tuotesarjan kätevä karuselli, jota pyörittämällä saa eteensä mitä tahansa karuselliin laittamaansa. Maailmalla näitä karuselleja kutsutaan laiskoiksi Susannoiksi viitaten ehkäpä siihen, että aikoinaan palvelijoita kutsuttiin yleisesti nimellä Susan. Laiskuudesta en tiedä, mutta onhan tuollainen nyt kovin kätevää, kun pieniä purnukoita tai sekalaisia pulloja ei enää tarvitse nostella toistensa tieltä ulos ja sisään. Sen kun vain pyöräyttää karusellia.
Kuvissa jääkaappi on parhaillaan harvinaisen tyhjä, koska olemme menossa viivästetylle kaksviikkoselle vasta ensi viikolla. Jääkaapin sisältö pyrittiin nyt saamaan mahdollisimman vähäiseksi ennen uutta järjestelyä, jota edelsi jääkaapin kunnollinen kuuraaminen. Homma oli helpompaa, kun jääkaappi ei ollut tunkutäynnä raaka-aineita.
Koska meillä ei ole sitä kellaria, jääkaappiin täytyy varata hieman tilaa myös sellaisille säilöntäherkuille, jotka vaativat kylmäsäilytyksen. Nyt sitä on - tervetuloa uusi satokausi!
Toukokuu oli hellettä, kesäkuu koleutta ja heinäkuu on alkanut vaihtelevasti. Satomielessä se on aikaistanut joidenkin satoa ja toisaalta taas kituuttelee joitain kasvatteja. Satoa on silti jo saatu ja sitä on tulossa oikein mukavasti.
Tässä yllä on ensimmäisiä paprikoita. Vihreät ovat omenapaprikoita, jotka punastuvat myöhemmin ja lila paprika on snack-lajikkeita, jotka jäävät lajikeluontaisesti pieniksi.
Vasemmalla avomaankurkuilta näyttävät tyypit ovat Kalimero-napostelukurkkuja. Ne ovat vielä hieman keskeneräisiä, nuo kuvan yksilöt, mutta siliävät kasvaessaan ja lajkkeensa mukaisesti jäävät myöskin pieniksi.
Punamaltoisten Baya Marisa -omenoiden sadosta on tulossa runsas. Raakileita on ollut pakko poistaakin, sillä oksat eivät kestäisi kaikkien omenoiden painoa. Bayat ovat myöhäisiä omppuja ja yleensä valmiita vasta syyskuun tienoilla, mutta tänä vuonna ne ovat selvästi tavanomaista aikaisemmassa johtuen varmaan kuukauden hellejaksosta toukokuussa.
Marjasadot alkavat kypsyä. Kypsiä tulee napsittua päivittäin puutarhassa kierrellessä, mutta toivon, ettei samaan aikaan kypsyvät ihan vielä pääse maaliin, jotta ehditään järjestellä pakastinta satovalmiuteen. Tänä vuonna taidan tehdä myös hieman raakamehuaineksia ja pakastaa niitä. Aivan varmasti aion pakastaa marjoja soseena vakumoiden soseet. Pakkaseen jää aina edellisvuoden marjaa kun uusi sato lähestyy, mutta soseina ne tulevat helpommin käytettyä. Tänä vuonna teen viime vuoden ylijäämistä monimarjalikööriä. Meidän 1800-luvun reseptillä tehdyt liköörit ovat monelle niin mieluisia, ettei haittaa, vaikka tekisi vähän suuremmankin satsin pukinkonttia ajatellen.
Oman maan masikat! Ensimmäiset kypsyivät sopivasti juhannukseksi ja nyt mansikkaa tulee nopealla tahdilla enemmänkin. Pitänee joku hillo keitellä talvivarastoon, mutta ei liikaa. Sen verran vainen, että on talveksi räiskälehilloa.
Tässä on tällä viikolla otettua kuvaa viljelylaatikkoalueesta. Ensimmäisessä kuvassa näkyy se kuollut kirsikkapuu. Se sahataan varmaan ensi viikolla poikki ja katsotaan lähteekö rungosta vielä versoja.
Tänä kesänä olemme saaneet nauttia nauttimistamme oman maan monipuolisesta salaattitarjonnasta, eikä loppua onneksi näy. Olen ihan viime viikkoon saakka kylvänyt salaattia lisää sinne ja tänne, joten salaatista ei ole pulaa.
Olen aiemmin sanonut ja sanon sen taas uudelleen; jos mielit takuuvarmaa, supersatoisaa ja monipuolista salaattia, niin kylvä wosunia, eli parsasalaattia. Se on tuo sulkamainen salaattilajike oikealla. Wosunista syödään lehdet salaattina ja varret tankoparsan tapaan. Tämä on ehdottomasti yksi lempihyötykasveistani. Niin uskomattoman satoisa ja vähään tyytyvä lehtivihannes, että oksat pois!
Tässä vielä hieman lisää lehtivihakkeksia. Vasemmalla on metkan näköistä punaista kiinankaalia ja oikealla on jotain punaista salaattia, jonka nimeä en muista, olisiko punaista tammenlehtisalaattia?
Tänä vuonna osa tarhamaltsoista on upean punaisia pinkkien maltsojen rinnalla. Nämä Ruby-lajikkeen maltsat toden totta ovat nimensä mukaisia puutarhan rubiineja.
Oikealla on jo tässä vaiheessa siemeniä tuottaneita viimevuotisia palsternakkoja. Palstikset tuottavat jälleen niin paljon siemeniä, että olemme tämän juureksen osalta nykyään omavaraisia siemenistä alkaen.
Oih! Joka vuotinen iloni, lilapalkoiset sokeriherneet kukkivat parhaillaan. Vielä palkoja ei ole muodostunut, mutta kukinta on alkanut. Shiraz-sokeriherneet ovat niin somia liloine ja pinkkeine kukkineen. Nämä kaunokaiset ovat nousseet viime vuonna kerätyistä herneistä. Siemenhernettä ei ole tarvinnut ostaa enää vuosiin.
Taivasalla olevat basilikat ovat hieman kiukutelleet koleuden vuoksi. Välillä yölämmöt ovat laskeneet alle 10 asteen, ja siitähän nuoret basilikat eivät oikein pidä. Kasvihuoneen makubasilikat sen sijaan voivat oikein tuuheasti, jos niin voi sanoa. Kaverikuvassa kukkii mustaherukkasalvia, jonka kukkien ulkonäkö on niin hauska. Tänä kesänä meillä kasvaa tätä yrttiä viime vuoden yrtin siemenistä, joten tässäkin asiassa omavaraisteluaste on noussut.
Tänä vuonna meillä on ensimmäistä kertaa ihan ajatuksella kylvetty paljon kukkia ja se näkyy puutarhassa. Olen vallan ihastunut kaikenlaisiin kukkiin, joita nyt putkahtelee kylvöpaikoilla.
Aloitan kukkijoiden vilauttelut kuitenkin näistä pensaista, jotka ostin heräteostoksena muutama vuosi sitten poistomyynnistä. Muistaakseni ne maksoivat 5 euroa. Purppuraheisiangervoissa on niin kauniit kukat! Nuput ovat kuin pieniä polkkakarkkeja ja avautunut kukkapallo suorastaan suloinen!
Tässä kukkivat ensimmäiset auringonkukat, jotka ovat aikaisessa, koska esikasvatin muutamia. Valkoinen kaunotar on Buzzyn White Sun ja keltainen kurkottelija Buzzy-siemensarjan Giant Giganteus.
Nämä unikot tupsahtivat viimevuotisten itse kylväminä kuten myös tuo kaksivärinen köynnöskrassikin. Niin upeita värejä!
Mustaselja kukki tänä vuonna valtavan runsaana ja juuri oikeaan aikaan, jotta sain tehtyä kesäsimaa juhannukseksi.
Oikealla kukkii kurkkuyrtti, joka asustelee seuralaisineen seljapuun alla.
Yksi hauskimmista puutarhajutuista tänä vuonna on se, että olemme käyttäneet kukkakylvöissä paljon valmiita kukkasiemenseoksia, joista putkahtelee ties millaisia kukkia. Niitä on sitten hauskaa tutkailla, napata kuva kännykällä ja antaa tunnistussovelluksen (Plantnet) kertoa mikä kukka on kyseessä. Vasemmalla kuvassa (alhaalla) on siis Piiankieli, jonka nimeä en tiennyt ennen kuin annoin ilmaissovelluksen kertoa sen itselleni. Näin sitä oppii uutta, vaikka usein unohdankin nimet myöhemmin, mutta ne voi sitten tarkistaa uudelleen.
Oikealla kuvassa ystäväni tekemä juhannusseppele. Juhannustraditioihimme kuuluu se, että hän tekee joka juhannus meille daameille hienot niittykukkaseppeleet, joista tietysti täytyy ottaa kuva ja tallettaa se Talopäiväkirjan kesämuistoihin.
Näistä ruiskukista olen niin iloinen, etten tiedä miten sanoiksi pukea. Ruiskukkia on noussut ihan itse itsensä kyväneinä (ja toisaalle kylvettynäkin) niin runsaasti ja niin monessa upeassa sävyssä, että melkein itkettää. Miten ihania kukkia!
Ruiskukka symboloi toivoa ja sen on uskottu tuovan mukanaan onnea. Mitäpä muuta tässä kummallisessa ajassa tarvitaankaan kuin toivoa ja onnea. Nämä kukat ovat jo lupauksensa täyttäneet. Ne toden totta tuovat onnellisuutta ihan vain olemalla tuolla pihalla pörriäisten, perhosten ja meidän ihmisten ilona.
Tällaista meille kuuluu täällä Jovelassa. Lomalaiskotellaan ja puuhaillaan vuorotellen. Ensi viikolla pitäisi käydä pakastin läpi ja piipahtaa räsymattopyykillä. Ensi viikolla testaan myös vakuumikonetta ja tutkailen vakuumien tarjoamia erilaisia mahdollisuuksia, joista kirjoittelen pienen jutun tänne omavaraiseen. Myös reseptejä on tulossa pian lisää sekä säilöntään että ihan muuten vain kesäisiksi herkuiksi arkeen ja miksei juhlaankin.
Kammarissa pitäisi joku päivä nostella huonekaluja sen verran, että saadaan lattia kunnolla pestyä ja sängyn alusta matoitettua valmiiksi syksyä varten. Se kannattaa tehdä näin kesällä, kun samalla saa raskaat patjat ulos ja tampattua ne kunnolla. Meillähän on kotimaiset mittatilauspatjat, joissa on kaikenlaista luonnonmateriaalia raakapuuvillasta hevosten jouhiin, joten patjoilla on hieman painoakin.
Pönttöuuni pitäisi maalata uudelleen, kun sekin on lämmityslomalla, tuvan puuhella pitäisi poleerata ja käsitellä liesimustalla samasta syystä. Jotain muutakin pientä puuhaa on mielessä heinäkuun ratoksi. Niistä sitten jutustellaan taas seuraavalla kerralla.
Vaan mitäpä kuuluu muille mainioille omavaraistelijoille kautta Suomen tänään, 7.7.2024 klo 09:00 alkaen? Käypä lukaisemassa!
Haluatko kommentoida? Onko asiaa? Tule piipahtamaan instassa!
Voit laittaa meille myös postia: kirjeet@omavarainen.fi
UUSIMPIA JULKAISUJA
Syksyn saapuessa on hyvä katsella satokauden onnistumisia ja oppeja, joita syntyy epäonnistumisten kautta. Joka vuosi oppii jotain uutta yhtälailla kuin saa iloita onnistumisista. Tässä julkaisussa käväistään myös mehuasemalla ja jaetaan muutama vinkki teille, joilla ensimmäinen mehuasemakäynti on vielä edessä.
Kun helteet ovat väistyneet, Jovelassa hurisee kuivuri harva se päivä. Sadon kuivattaminen on hyvä keino säilöä satoa ja kasvattaa kotivaraa, ja samalla säästyy tilaakin, sillä kuivatettu sato vie huomattavasti vähemmän tilaa kuin moni muu säilöntämuoto. Monitasoisen kuivurin hankintavinkin löydät kirjoituksen loppuosasta.
Syyskesä on alkanut ja puutarha tarjoilee parastaan. Satokauden käynnistyttyä kunnolla, omavaraistelijoiden huusholleissa syödään ja säilötään satoa talven varalle kuin hamsterit konsanaan.
Kesäisiä herkkuja suoraan puutarhasta ja makuja maailmalta! Tästä reseptikoosteesta löydät ihanat pikkelöidyt salmiakkifenkolit, lempeän samettiset vanhanajan vaniljavanukkaat kirpeällä twistillä, säilöttyjä herkkuja, kesäisiä salaatteja suoraan kasvimaalta ja maukkaita sieniä ja kasviksia,
jotka vievät kielen mukanaan.
Olen vallan villiintynyt vakumointiin, joka säästää säilytystilaa ja ennen kaikkea pidentää sadon ja elintarvikkeiden säilyvyyttä merkittävästi. Reilussa viikossa olen tullut siihen lopputulokseen, että pakastimen, jääkaapin ja kotivaran aarteiden pidempi säilyvyysaika on helppo saavuttaa. Se on vain kahden painikkeen painalluksen päässä, kun...
Suloinen rohtosuopayrtti ihastuttaa puutarhassa, mutta tämä perinneperenna on myös mainio luomupesuaine, jota monet museotkin käyttävät arvotekstiiliensä puhdistamiseen. Heinä-elokuu onkin ihanaa aikaa tehdä itse suloista suopaa rohtosuopayrtistä, ja pesaista talven villavaatteet valmiiksi odottamaan aikanaan saapuvia viileitä päiviä!
Öljyjen uuttaminen yrteistä on helppoa ja vaivatonta. Yksinkertaisimmillaan se tapahtuu kylmäuuttamalla. Raaka-aineina tarvitset vain yrttiä ja kasvipohjaista öljyä. Tällä ohjeella on tehty piparminttuöljyä, jota voi käyttää kotikosmetiikassa, lihaskivun helpottajana ja nuhaisen nenän avaajana sekä leivonnassa ja jälkiruokien maustajana. Kannattaa...
Kolean vaihteleva kesä- ja heinäkuu on tarjoillut aurinkoa, sateita ja rakeitakin. Sato on toisaalta hyvällä mallilla, toisaalta koleuden vuoksi kangerteleva, mutta puutarha tarjoilee silti herkkujaan.
