Tähän aikaan vuodesta maa on jäässä, mutta aurinko kertoo taittaneensa jo talven selän ja säteidensä hapuilevan kohti kevättä. On esikylvöjen ihana ja ilahduttava aika! Tänä vuonna olen omissa jo alkaneissa esikasvatteluissa kiinnittänyt erityistä huomiota selkeyteen, siisteyteen ja kiertotalouden perusperiaatteeseen, eli siihen, että käytetyt materiaalit olisivat kierrossa pidempään sen sijaan, että kulutetaan ja hävitetään, ja siihen, että nämä kaksi ensin mainittua toteutuisivat kolmannenkin kohdalla ilman hirmuista hikeä, turhaa sotkua ja jos jonkinlaista sirkustemppua.
Tänään Tsajut-blogin Sadun ja Korkealan Heikin luotsaaman #suuntanaomavaraisuus -poppoon yhteisenä teemana onkin sopivasti esikasvatus ja sen kannattavuus monelta kantilta.
Kiertotalouden perusperiaatteisiin kuuluu tietynlainen laadun hyödyntäminen. Sama tuote voi maksaa hieman enemmän, mutta vastaavasti sen käyttöikä on vähemmän käyttöä kestävää tuotetta pidempi. Esikasvatuksessa moni hyödyntää aiempien vuosien ruukkuja ja mikäs sen parempaa. Niin mekin teemme, mutta jos esikasvateltavaa on paljon, olen itse hieman tympiintynyt pienten ruukkujen kanssa sähläämiseen ja toki niiden huoltokin, mikäli kestävät kunnon pesua, vievät aikaa. Tässä julkaisussa kerron sellaisia keinoja, joita olen itse ottanut käyttöön päästäksemme hieman helpommalla monessa mielessä. Kukin taaplaa tyylillään ja hyvä niin! Julkaisun lopusta löydät linkkejä muiden vinkkeihin, joista kukin löytää varmasti ideoita esikasvatteluunsa.
Tänä vuonna meillä on uudenlainen esikasvatuspiste tuvassa aiempien esikasvatuspisteiden lisäksi.
Yleensä itselläni siemensokka irtoaa joulupyhinä, jolloin pääsee jo selailemaan uusia siemenkuvastoja ja huokailemaan niiden uutuuksia vanhempien lajikkeiden rinnalla. Tänä vuonna omaa puutarhakuumetta ei ainakaan hillinnyt se, että satuin voittamaan Nelson Gardenin arvonnassa tuotepaketin, joka saapui jo ennen joulua. Harmillisesti sain jouluna koronan, joka sitten vaihtoi puutarhakuumeen oikeaksi kuumeeksi, mutta vain toviksi. Ei pärjää koronapöpö puutarhakärpäsen puremalle!
Nelsonin paketissa oli mukana heidän uutta kylvömultaansa, joka tuntuu erittäin lupaavalta. Multa on kehitelty mahdollisimman toimivaksi nimenomaan esikasvatusta ajatellen. Multa on kevyttä, ilmavaa ja hienojakoista ensimmäisiä hentoja juuria ajatellen. Taimen ei tarvitse käyttää turhaan energiaa puskeakseen itsensä mullasta ja luodakseen vahvat juuret. Multa on valmiiksi lannoitettu, mutta vain miedosti - juuri sen verran mitä taimet tarvitsevat. Liika ravinteikkuushan ei ole taimille hyväksi. Olen nyt käyttänyt tätä multaa esikasvatuksessa ja täytyy sanoa, että se on kyllä 'premium' nimensä arvoinen.
Isoille siemenille tai pistokkaille ja sellaisille kasvatettaville, joita kasvatan paljon kerralla, käytän valmiita, vaaleita rahkaturvenappeja, eli turvebrikettejä, jotka turpoavat lämpimässä vedessä lituskaisista napeista pulleiksi esikasvatuspesiksi. Laadukkaat rahkaturvenapit pysyvät kasassa, vievät vähän tilaa ja niitä voi latoa sopivalle vadille tai alustalle riveinä, joista taimet on helppo siirtää seuraavaan kasvupaikkaansa. Ei turhia ruukkuja, ei multasotkuja, helppo istuttaa jatkokasvupaikalle!
Esikasvatusbrikettejä voi tehdä myös itse käsin sekoitetulla, kasvatettavien mukaan valitulla multaseoksella. Multaprässi on pieni investointi, muutamasta kymmenestä eurosta yli sataa euroon, mutta laadukkaat puristimet kestävät kymmeniä vuosia ja yhdellä prässillä voi lisäosien avulla tehdä monenlaisia multabrikettejä. Käyttö on hyvin yksinkertaista; multaseos kostutetaan siten, että se on kostea, mutta pysyy käteen puristettuna muodossaan. Multaprässin muottiastia täytetään tiiviisti multaseoksella, prässi laitetaan alustalle ja kahvasta painamalla puristin vapauttaa briketit muoteistaan. Muotin keskellä oleva nuppi tekee kuhunkin multabrikettiin sopivan kolon siementä varten.
Kiertotalouden hengessä investoimme tänä vuonna uusiin, kestäviin esikasvatusalustoihin. Pitkät esikasvatusalustat sisältävät 3 esikasvatuskennoa, johon kuhunkin mahtuu 14 esikasvatettavaa. Yhteen kasvihuonemaiseen yksikköön mahtuu siis 42 tainta esikasvatukseen. Esikasvatuskennot ovat kestävässä altaassa ja päällä on napakka katos. Allasta voi myös käyttää ilman kennolevyjä, altaassa on jopa syvennykset briketeille. Siirryn nyt hiljalleen ja pitkälti näihin pitkiin esikasvatusasemiin, sillä ne ovat siistejä, ne vievät vähemmän tilaa kuin sekalainen seurakunta purkkeja, ei vesivuotoja, helppo kantaa ulos kun on aika istuttaa esikasvatetut kohteisiinsa, helppo puhdistaa, kestävän materiaalin vuoksi monivuotisia (ja kennostoja saa ostaa edullisesti lisää jos siltä tuntuu), eli täyttävät myös kiertotalouden periaatteen kestohyödykkeestä.
Tässä täytellään yhtä kennoa aiemmin mainitulla mullalla ja ripauksella kastelukiteitä, siististi lavuaarissa olevassa neliskanttisessa vadissa. Ei leviä mullat pitkin ja poikin, ja se mikä vadin pohjalle menee, on helppo karistaa takaisin pussiin. Tuli samalla huomattua, että kirppikseltä löytynyt, 0,20 € maksanut hunajalusikka on kuin tehty kennoston tiiviiseen täyttöön!
Mainitsin tuossa kastelukiteet. Monelle kastelukiteet ovat tuttuja ja monet ovat niistä luopuneet niiden sisältämien mikromuovien ja ties minkä haitallisen lisukkeen vuoksi. Muitakin vaihtoehtoja on nykyään markkinoilla! Meidän ostamat kastelukiteet ovat 100 % biologisia, myrkyttömiä ja biohajoavia. Niiden käyttöikä on nelisen vuotta ennen kun ne maantuvat.
1 tl kuivia kastelukiteitä muuntui 0,5 litraksi vedellä latautuneita kastelukiteitä.
Nämä järkyttävän kuumat ja kuivat kesät, joita meillä täällä kasvatusalue 1b:ssä on ollut kesä toisensa jälkeen, laittavat hakemaan kasvien janoon ratkaisuja. Tämä on yksi niistä, biohiilen lisäksi. Kuivia kastelukiteitä sekoitetaan multaan, mutta kiteitä voi toki käyttää myös vedellä ladattuina. Kastellessa kiteet imevät itseensä vettä ja vapauttavat sen kasveille tasaisesti. Kuumassa ja kuivassa maassa kasteluvesi menee helposti kuivan maakerroksen läpi, eivätkä kasvin juuret saa vettä. Kastelukiteillä veden saa pysähtymään sinne missä sitä tarvitaan. Käytän kiteitä myös esikasvatuksessa estämään ylikastelun riskejä ja ulkona erityisesti palsternakan kylvöissä, sillä palsternakan siemenet ovat erityisen herkkiä kuivuudelle, ja vaativat tasaisen kostean kylvöksen.
Itselleni esikasvatuksen ihan must-juttu on ollut lämpöalustat. Meillä on käytetty näitä jo vuosia, eikä edes energiakriisin uhatessa ollut ajatustakaan, etteikö näitä käytettäisi tänäkin vuonna, sillä ne käyttävät hyvin vähän (0,02 kWh) sähköä. Lämpöalustat pitävät kylvökset lämpiminä ja tuottavat taimille juuri sopivasti lämpöä herkimmässä vaiheessa esikasvatusta. Lämpöalustojen avulla taimista tulee vahvoja. Toisin kuin joskus ajatellaan, taimista tulee vahvoja kun ne saavat hoivaa ja hyvät alkuolosuhteet - ei karaisemalla liian aikaisin ja vaikeuttamalla kasvua tekemällä siitä taistelua valosta, lämmöstä ja ravinteista.
Siellä niitä siemeniä on, sekä omassa siemenpankissa (kirjastamme tuttu, pikkulipastosta tuunattu lipasto), pienessä korissa (sekalaisia läpikäytäviä siemeniä) ja taustasermillä (nyt tai pian esikasvatettavia) siemenpusseja. Lajittelen pitkin kevättä siemenpusseja sermille, jotta kylvöjärjestys pysyy kirkkaana mielessä.
Kuvassa on myös pari tämän vuoden uutuutta meille; kaprikset ja kikherneet. Aina pitää olla jotain uutta mistä innostua.
Kissoilta on evätty pääsy tupaan ja taimiapajille, joten puutarha-apurit saavat olla mukana puuhassa ainoastaan ritilän takaa ihmetellen.
Siemenistä ja siemenpusseista muistuttelen taas sellaista, että kannattaa katsoa hieman niitä pusseja ja siementen pakkausmaita sillä silmällä, että tuolta Pohjoismaiden ulkopuolelta tulevissa siemenpusseissa on joskus suora käännösteksti. Keski-Euroopassa siemenet kylvetään paljon meitä aikaisemmin, myös esikasvatukseen. Liian aikainen esikasvatus tuo lisäpuuhaa, kun kasvit aloittavat kukintansa meidän leveysasteillamme liian aikaisin pölyttäjien ollessa vielä talviunilla. Silloin joutuu itse pölyttämään kasvit omin käsin. Niiden sisällä kukkineiden ja metriin hujahtaneiden tomaattien siirto kotoa kasvihuoneeseen ei sekään ihan helppoa ole.
Vielä yksi vinkki, kun tässä ollaan nyt käyty läpi taimien ruoat, juomat ja asumukset, nimittäin se valo. Valoa kohti taipuilevat taimet eivät vahvistu, vaan käyttävät kasvuenergiaansa elintilataisteluun pyrkien kasvukipuisiksi hujopeiksi sen sijaan, että kasvattaisivat vastustuskykyä, vahvoja juuria ja satoantoisan varren. Tässä alemmassa kuvassa näkyy katosta roikkuva kasvilamppu, joka ei ole markkinoiden halvin, mutta varmaankin parhaita, ammattilaiskäyttöön suunniteltu ja täysin hintansa väärti. Valaisee laaja-alaisesti, kuluttaa hyvin vähän sähköä (0,01 kWh) eikä kuumene käytössä. Meille on riittänyt tuo yksi kestävä ja usean neliömetrin kattava kasvilamppu.
Tähän mennessä meillä on mennyt esikasvatukseen vasta paprikat, luffat, lakritsiyrttiä, ananaskirsikkaa ja tuota tämän vuoden uutuutta meille, kaprista sekä hieman ahomansikkaa. Pian perässä tulevatkin jo sitten tomaatit ja lisää ahomansikkaa, samettikukkia biologiseen torjuntaan ja kaikenlaista muutakin, kunhan talvi alkaa olla lopuillaan ja käännetään kalenterin ensimmäinen kevätkuukausisivu esiin. Eiköhän se tänäkin vuonna täyty tuo viime vuoden merkkipaalu, 100 eri hyötykasvilajiketta Jovelan puutarhassa.
Kuukauden aiheeseen liittyi myös pohdinto kannattavuudesta sen eri vinkkeleistä katsottuna. Kuten kuvista ja jutusta huomaa, Jovelassa on vuosien aikana tehty harkittuja investointeja esikasvatusta ajatellen. Kulut ovat kuitenkin kohtuullisia ja mielestäni kannattavia. Ne jakautuvat käyttönä usealle vuodelle uudelleen käytettävyytensä vuoksi, säästävät aikaa ja vaivaa ja varmistavat meille hyvälaatuiset taimet, jotka jaksavat tuottaa meille enemmän satoa. Esikasvatukseen ja puutarhaharrastukseen saa toki uppoamaan rahaa paljon tai yhtälailla maltillisesti, miten kukin parhaaksi katsoo ja kyynärpäärasvaa puuhaan haluaa käyttää. Jos kannattavuutta laskettaisiin euroissa, se ehdottomasti kyllä meillä kannattaa myös euroilla mitattuna, mutta hyötypuutarha tuo myös euroilla mittaamatonta iloa, kokemusta, mielihyvää ja sisältöä elämään. Puutarha on monelle harrastus siinä missä toiselle vaikkapa jääkiekko, enkä muista koskaan kuulleeni, että jääkiekkoharrastuksen kohdalla kysyttäisiin kannattaako se euroina mitattuna, vaikka kaikista ei tulekaan uusia Selänteitä. Tässä sentään saa syödä harrastuksensa lopputuloksen.
Mitä tulee esikasvatukseen, omasta mielestäni se kannattaa. Esikasvatus mahdollistaa myös sellaisia lajikkeita, joille ulkokasvatuskausi olisi meillä Suomessa liian lyhyt. Esikasvatuksella voi aikaistaa ja aikatauluttaa satoa siten, että tuoresatoa on tarjolla pidemmällä aikajanalla sen sijaan, että kaikki ovat sadossa samaan aikaan ja kotipuutarhuri parka aivan uupunut sen kaiken äärellä. Esikasvattamalla voi myös saada useamman kuin yhden sadon monella lajikkeella aikaistamalla ensimmäisen sadon sisäkasvatettuna ja kylvämällä toisen sadon ulos säiden sen salliessa. Esikasvatuksella mahdollistaa myös sen, että torjuntakasvit, kuten samettikukat ovat kukassa silloin kun vihulaiset saapuvat puutarhaan. Niistä ei ole kovin paljon iloa torjuntamielessä, jos samettikukka on vasta piskuinen taimi muiden muassa.
Monta hyvää syytä esikasvattaa jos sille vaan on aikaa, tilaa ja kiinnostusta!
Millaisia esikasvatusvinkkejä ja näkemyksiä on muilla omavaraistelijoilla? Se selviää vierailemalla seuraavien mainioiden kotipuutarhureiden virtuaalisilla palstoilla!
Kasvuvyöhykkeeltä 1🌱
Apilankukka .
Krutbacken .
Kasvuvyöhykkeeltä 2 🌱
Sarin puutarhat .
Pilkkeitä Pilpalasta .
Päiväpesän elämää .
Kasvuvyöhykkeeltä 3 🌱
Tsajut .
Rakkautta ja maanantimia .
Villa Varmo .
Sininen tupa .
Harmaa torppa .
Evil Dressmaker .
Torpan tyttö .
Kasvuvyöhykkeeltä 4 🌱
Puutarhahetki .
Kasvuvyöhykkeeltä 7 🌱
Korpitalo .
Haluatko kommentoida? Lähetä meille viestiä instan kautta ♥
Jovelan joulukalenteri on tehty kirjan kansiin ja sen sisällä on 24 pientä rasiaa, joissa on erilaisia siemeniä tulevalle vuodelle, siemenjoulukalenteri siis! Toki rasioihin voi laittaa muutakin mielensä mukaisesti, mutta itse päädyin taas kasvimaan ja puutarhan siemeniin jatkumona viime vuoden siemenjoulukalenterille.
Ihanat, lämpimät huopikkaat, eli huopatossut tai vilttitossut onnistuvat ensikertalaiseltakin - niin helppoa ja yksinkertaista niiden valmistus loppupeleissä on, vaikka toki puuha vaatii aavistuksen sinnikkyyttäkin! Kävimme ystäväni kanssa 2 päivän huopikaskurssilla, jonka annin koostan nyt teillekin. Kirjoitus on alun perin julkaistu 10.11.2019.
Pitkä on ollut kesäkausi tänä vuonna, kun se alkoi heti toukokuussa helteillä ja päätti aikansa syyskuun lopussa helteillä. Kaikkea siihen väliin on mahtunut, mutta silti vuosi on ollut erikoinen. Lämpöennätyksiä on lyöty tämän tästä ja vuotuisten hellepäivien lukumäärän ennätykset on rikottu muutamaan kertaan. Noh, pitkä kesä oli ja meni, ja nyt...
Runsaasta omenasadosta riittää moneksi. Tämä helppo ja nopea marmeladi maistuu omenalta ja kanelilta, mutta makean mausteisessa herkussa on halutessasi myös pulleiksi hautuneita rusinoita. Lisää tektuuria marmeladi saa omenaraasteesta. Nimensä marmeladi sai siitä, että se kuiskii jo syksyllä joulun lähestyvän hiljalleen.
Ryhdytään puupiheiksi ja poltetaan puuta puhtaasti ja säästeliäästi! Kävimme isännän kanssa vuonna 2019 puunsäästäjän polttokurssilla, jonka neuvoilla voi säästää polttopuusta ja puulämmityksen aiheuttamista päästöistä jopa 50%. Kurssin vetäjänä toimi Warma-Uunien Vesa Salminen, joka on vetänyt yli 100 puunsäästäjän polttokurssia, ja jonka yritys...
Kotipuutarhurin puuhat eivät suinkaan pääty kesään, sillä syksy on omalla tavallaan puutarhan toinen kevät, jolloin jopa kannattaa kylvää osa seuraavan vuoden sadosta, sillä syyskylvöt aikaistavat ja vahvistavat seuraavan vuoden satoa. Kun yksi sadonkorjuu päättyy, toista laitellaan säiden viilentyessä aluilleen. Sellaista se on omavaraistelevan...
