Niin leuto on tämä talvi ollut, että tammikuu muistutti jo melkein maaliskuuta. Valon määrä on ottanut aimo askelia kohti kevättä. mutta luonto on vielä talviunilla - ainakin kalenterin mukaan. Lähtölaskenta kevääseen on kuitenkin jo saatu ja vaikkei ulkona, niin ainakin mielessä vihertää!
Mihin se tammikuu niin sutjakkaan sujahti? On näet myönnettävä, että leipätyöelo on jälleen ollut sen verran kiireistä, ettei kuulumisia ole juurikaan joudettu huutelemaan edes Instan puolella, mutta onneksi on nämä omavarastelevien poppoon kuukausipostaukset, joihin Tsajut-blogin Satu meitä aina kannustaa. Tässö kuussa aiheena kuulumisten lisäksi on metsä ja varautumispuolella puhutaan ensiaputarvikkeista.
Jutellaan ensin kuulumiset!
No niin, myönnettävä se on, eikä syyllistä tarvitse pidempää etsiä. Tein sen taas. Siemeniä on niin, että tässä voisi pienen siemenkaupan pistää pystyyn. On ikiomia siemeniä ja tarjouksista sekä viime syksyn poistomyynneistä hankittuja siemeniä. On ylijäämää sekä tietysti jotain uuttakin, kuten aina ja sitten sellaisia, ettei yhtään tiedä mitä ne ovat. Mutta minkäs sille voi. Siemenet ovat ihania. Niistä kasvaa ihania asioita ja osan siemenistä voi antaa ihanille ihmisille. Siemenet ovat toiveita, haaveita ja lupauksia hyvästä huomisesta. Valtavan paljon iloa pienistä palleroista rapisevissa paperipusseissaan.
19.1.2025 laitoin tänä vuonna ensimmäiset siemenet multiin esikasvattamossa . Ensimmäisten joukossa on omat kylmäkäsitellyt mustikkakoisot ja Physalis peruviana -ananaskirsikkaa, joiden itämisaika on jopa 21 vuorokautta. Muutenkin nuo kaipaavat pitkän kasvatuskauden ollakseen sadossa ennen sydänsyksyä, joten aikainen alotus on ihan hyvä juttu. Koisojen (ananaskirsikkakin on koisokasvi) lisäksi multiin meni perinteiset pyöreät Topepo Rosso -paprikat. Ne ovat erinomaisia paprikoita, paksuseinämäisiä ja muodoltaan kuin pihvitomaatit. Lajiketta kutsutaan siksi myös tomaattipaprikaksi. Hyvä elinvoima paprikoilla näyttää olevan. Nuo kuvan taimet ovat paprikaosastolta 1.2.2025.
Kun sanoin "paprikaosastolta" tarkoitan sitä, että olen laittanut lämpiävään esikasvattamoon vain yhtä lajiketta per esikasvatusasema. Sillä tavalla homma pysyy paremmin hallinnassa ja esikasvatusta voi tehdä porrastetusti.
Meillä on nyt toista vuotta käytössä tuo kuvan korkeasuojainen kasvattamo, jossa mustikkakoisot, ananaskoisot ja paprikat saavat itämisen jälkeen vielä vahvistua taimina, kunnes on tomaattien vuoro päästä esikasvattamoon. Ananaskirsikat eivät ole vielä nousseet lainkaan ja mustikkakoisoistakin vain yksi, joten täällä saadaan vielä jännätä itämisen onnistumista. Olosuhteista se ei ainakaan ole kiinni. Esikasvattamon lämpötila on juuri sopiva siementen itämiselle ja kuvun vuoksi lämpö pysyy tasaisena.
Esikasvatusasemasta tehty juttu löytyy muuten täältä jos sellainen kiinnostaa sinua.
Tänä vuonna yritän pitää hieman järkeä päässä ja kasvattaa vain viittä erinomaista tomaattilajiketta. Tomaattien esikasvatuksen kanssa odottelen maaliskuun puolelle.
Prune Noire, kirsikkatomaatti, joka on maukas, makea ja mehukas, runsassatoinen tomaattilajike.
Moneymaker, erittäin runsassatoinen ja vähään tyytyvä tomaattilajike, jota voi kasvattaa myös avomaalla tai terassilla. Meillä tämä menee juurikin terassille.
Shirley, aikainen, satoisa ja makea tomaatti
Buzzy Pomodor -sarjan jännä, kananmunan kokoinen pinkki Pink Thai Egg -tomaatti sekä
saman sarjan raidallinen, ihanan maukas Tigerella -tomaatti.
Vinkki! Erikoistomaattien siemenpussit ovat kokeneet hirvittävän inflaation. Pusseissa saattaa olla enää 4-5 siementä, mutta hinnat ovat hurjat. Pienenä vinkkinä mainittakoon, että tuon Buzzy Pomodor -tomaattisarjan siemenpusseissa on todella paljon siemeniä. Meillä on viime vuoden siemeniä vielä jäljellä, vaikka annoin niitä poiskin, ja tietysti viime vuonna omat kasvatettiin niistä.
Vuoden virallinen HeVi on kurkku, mutta meillä tuntuu tänä vuonna olevan porkkana- ja kurpitsalempivuosi. En yhtään tiedä mistä milloinkin jonkun tietyn vuoden innostus tulee, mutta joka vuosi selkeästi on jotain, jonka eri lajikkeet saavat pään sekaisin.
Porkkanoista vakioporkkana Nantaise 2 on jo kylvetty syyskylvönä. Nyt on tosin ollut vuoroin märkää ja pikkupakkasta, eikä se tiedä hyvää syyskylvetyille, mutta saas nähdä nyt kuinka taas käy. Sama kohtalo on sitten palsternakalla, persiljajuurella ja tarhamaltsallakin, mutta kaikkia voi tietysti kylvää lisää kevään saapuessa.
Longue Rouge Sang (punainen)
Berlicum 2 (oranssi, perinteinen syysporkkana)
Gniff' (purppurapintainen oranssi porkkana)
Harlequin Mix (monivärisekoitus, josta jostain syystä lilat kasvavat aina heikoimmin)
Kurpitsoista, noista omavaraistelijan unelmavihanneksista (satovarmoja ja säilyvät sadonkorjuun jälkeen kuukausia huoneenlämmössä), meille valikoitui satokaudelle 2025:
Keltainen Sunburst, kukan muotoinen kesäkurpitsa
Valkoinen Patisson Delikates, kukan muotoinen kesäkurpitsa
Kilokurpitsa Baby Bear, oranssi, tekee noin kilon kokoisia kurpitsoja
Jättikurpitsa Big Max, oranssi
Talvikurpitsa Blue Ballet, harmaan sinertävä, sisältä haalean oranssi
Sinertäväkuorinen Nelson 1, sisältä vahvan oranssi
Juttelimme kanssahenkisten ihmisten kanssa tuossa männäviikolla Instagramin puolella sota-ajan säilöntävinkeistä. Kerroin sota-ajan keittokirjasta löytyneestä vinkistä säilöä kokonaisia tomaatteja tai porkkanaa keitetyissä puolukoissa.
Tämä ohje löytyi sota-ajan Kotiliesi-lehdestä. Idea näyttää näppärältä ja helpolta toteuttaa, joten laitetaanpas tämä tänne ylös josko siitä olisi jollekin tai itselle iloa tulevan kesän aikana.
Lehdessä luki:
"Nyt ei jää virkanainenkaan ilman tomaatin viljelyn suomaa iloa ja hyötyä. Silti on kyllä kaadettava vettä ylhäältä käsin ruukkuun, automaatti on vain apuna. Emäntä voi huoletta mennä toimeensa ja ostoksille, kunhan vain aamulla on kastellut juuripaakun märäksi ja asettanut automaatin täytettynä paikoilleen. Keksijä arvelee, että jokainen voi itse valmistaa automaattipitimen galvanoidusta rautalangasta oheisen kuvan mukaan. (Näin pieni tomaatintaimi ei kyllä vielä tarvitse automaattiapua, vaikka siinä onkin ensimmäinen kukkaterttu tulossa.)"
Miten tässä alkuvuodesta tekeekin niin mieli kaikkea vihreää ja rapeaa? Joulun tuhtien jälkeen suu vaatii kepeyttä ja rapeutta. Salaatteja pitäisi olla aina valmiina jääkaapissa ja jotain omaa vihreää täytyisi jo saada lautaselle. Onneksi on saatukin. Olen idätellyt jos minkälaisia ituja ja herkutellut niillä melkein päivittäin. Halpaa, hyvää ja tuoretta!
Saapas muuten nähdä miten tuoretavaroiden kanssa käy jos kaupanalan viikon kestoiseksi suunniteltu lakko toteutuu parin viikon kuluttua. Ensin lakkoon menee kauppoihin ruokaa kuljettavat yhtiöt ja sitten itse kaupat. Kovasti tuorevihreistä pitävän kotivarasta jos löytyy idätyssiemeniä, oma ikkunalautapuutarha paikkaa sen, minkä lakko vie kaupoista.
No niin, metsästäkin meidän piti hieman jutustella.
Metsäkansaa me olemme ja metsästä elämme - se pitää paikkansa vieläkin. Metsä tekee kenestä tahansa omavaraistelijan, jos niin haluaa. Herkulliset sienet, maailman maukkaimmat marjat ja monet villivihannekset ovat katettuna ilmaiseen metsäbuffettiin Euroopan suurimmassa metsämaassa. 76% maastamme on metsää. Siksi varmaankin kaikki metsiin liittyvä koskettaa meitä syvästi ja irroittaa kielenkannat kipakoihin kommentteihin.
Meille puulämmittäjinä metsien anti on elintärkeä asia. Meillä oli ennen oma pieni metsä, muttei enää, sillä etäisyys metsään olisi satoja kilometrejä. Oman puun hankinta ei siis ollut missään mielessä kannattavaa. Onneksi meillä on hyvä toimija tässä asiassa.
Puulämmitys on aihe, josta keskustellaan säännöllisesti sangen kovasanaisesti. Puhutaan päästöistä ja toivotaan, että moinen alkukantaisuus kiellettäisiin kokonaan. Silloin unohdetaan, tai ei edes tiedetä sitä, että puulämmitys on ainoa hiilineutraaliksi luokiteltu lämmitysmuoto, sillä puu vapauttaa palaessaan saman määrän hiilidioksidia kuin se vapauttaisi lahotessaan. Puulämmitys on myös meille yhteiskunnallisella mittarilla ainoa omavarainen lämmitysmuotomme ja lämmitysmuotona niin tärkeä, että mikäli puulämmitys kiellettäisiin, tutkimuksen (Taloustutkimus, Pasi Holm) mukaan sähköä pitäisi tuottaa n. 40% enemmän. Se on melkoisen paljon se.
Meillä on tälle vuodelle suunnitteilla pieni havupuutarha etupihalle. Siinä tietenkin, kuinkas muuten, yhdistyisi hieman hyötypuutarhankin puolta. Palaan tähän sitten ajallaan kevään myötä.
Metsä on mielenterveyshoitola ilman ajanvarausta, ohjelmatoimisto ja herkkulaari, mutta ihan kaikkea metsästä ei saa kerätä. Jokaisenoikeus mahdollistaa sienten ja marjojen keräämisen, mutta oksia tai varpuja ei saa taittaa. Käpyjä ei saa ottaa puista, mutta voi kerätä maasta. Kasveja ja sammalta ei saa siirtää pois kasvupaikaltaan, eikä ihania kerkkiä napsia kuusista - ilman lupaa! Jos olet onnekas metsän omistaja tai luvallisesti keväällä kerkkäapajille pääsevä herkuttelija, kerkkäherkkujen reseptejä löytyy täältä.
On sanomattakin selvää, että jokaisesta kodista ja liikuvasta ajoneuvosta on hyvä löytyä ensiapupakkaus. Kyllä, siis myös moposta, traktorista tai mistä tahansa menopelistä, jossa on jokin pieni säilytystila. Ensiapupakkauksia löytyy kaikissa kokoluokissa taskuun mahtuvasta työkalupakkimalliin. Pienenkin ensiapupakkauksen läsnäolo tarpeen hetkellä voi vaikuttaa suuresti harmin laajuuteen. On mukavampaa kääriä tuppo vuotavan haavan suojaksi oman sukan sijaan ja siten välttyä lempivaatteen sotkeutumisesta vereen, toisen hengen, ihmisen tai eläimen pelastamisesta puhumattakaan.
Valmiit ensiapupakkaukset ovat käteviä. Ne sisältävät monipuolisesti pelastushenkilökunnan ammattitaidolla valikoituja ensiaputarvikkeita käyttöohjeineen. Onneksi ensiapupakkauksia tarvitaan harvoin, Kannattaa kuitenkin välillä kurkata, että pakkauksessa on kaikki kunnossa jos ensiapulaukun sisällä olevia tuotepusseja on jossain vaiheessa avattu.
Kotitalouden ensiaputarvikkeisiin luetaan myös käsikauppalääkkeet, joiden puuttuminen tarpeen hetkellä voi aiheuttaa suurta epämukavuutta. Lääkekotivaraan olisi hyvä sisällyttää kuumetta laskeva lääke, kipulääke, joka soveltuu myös lapsille, ripulilääke (esim. Imodium), silmätipat ja antihistamiini. Vaikka taloudessa ei ole allergioista kärsiviä, tarve antihistamiinille voi syntyä esimerkiksi hyönteisten pistojen tai nokkosihottuman vuoksi. Kyypakkaus taas on nykyään turhaksi katsottu lääke nimensä mukaisessa käytössä. Kyypakkauksen lääke ei auta lainkaan kyyn puremiin ja nautittuna saattaa haitata hoitoa.
Muista tarkistaa välillä lääkekotivarassasi olevien lääkkeiden päiväykset. Lääkkeen vaikutus hiipuu ajan myötä päiväyksen ylittyessä. Vanhentuneet lääkkeet voi toimittaa apteekkiin.
Kilpirauhasta radioaktiiviselta jodilta
suojaavia joditabletteja pidetään suotavana osana lääkekotivaraa ja tabletit ovat lääkinnällisiä ensiaputarvikkeita. Lääkejodia, joka on eri asia kuin jodia sisältävät ravinnelisät, ei kuitenkaan koskaan oteta ilman viranomaismääräystä ja ainoastaan viranomaisten antamien ohjeiden mukaisesti tilanteen mukaisesti määritellyssä aikaikkunassa. Pienille lapsille joditabletteja ei anneta lainkaan ja yli 40-vuotiaille niistä ei ole todettu olevan mitään hyötyä.
No niin, tässähän sitä taas oli aihetta ja kuulumisia.
Tästä edespäin alkaa taas hissukseen taimien vallankumous huushollissa. Noudatan tänäkin vuonna hyötypuutarhassamme hyväksi todettua mantraani "kasvata mitä syöt, syö mitä kasvatat".
Tänä vuonna toivon puutarhalta erityisesti herkkuja. Ihania metsämansikoita, ihania karhunvadelmia, makoisia kaikkia marjoja ja hedelmiä sekä nyt esikasvattamossa vielä uinuvia ananaskirsikoita ja mustikkakoisoja. Tietoista herkutteluteemaa meillä ei vielä olekaan ollut. Tämä on hyvä vuosi haaveilla sellaisesta - herkkuhyötypuutarhasta! Saapas nähdä miten se onnistuu!
Haluatko kommentoida? Onko asiaa? Tule piipahtamaan instassa!
Voit laittaa meille myös postia: kirjeet@omavarainen.fi
UUSIMPIA JULKAISUJA
Niin leuto on tämä talvi ollut, että tammikuu muistutti jo melkein maaliskuuta. Valon määrä on ottanut aimo askelia kohti kevättä. mutta luonto on vielä talviunilla - ainakin kalenterin mukaan. Lähtölaskenta kevääseen on kuitenkin jo saatu ja vaikkei ulkona, niin ainakin mielessä vihertää!
2025 Vuoden HeVi on kurkku. Kurkkulajikkeista erikoisimpiin kuulunee pesusienikurkku eli luffa, joka on aitoja luonnonmukaisia pesusieniä tuottava kurkkukasvi. Luffa on monelle tuttu tuotteena, mutta ei välttämättä tietona, että kyseessä on tosiaan kurkkukasvi, jonka hedelmän voi syödä kurkun ollessa pieni, tai mikäli kurkun antaa kasvaa ja kuivaa,...
Kannattaako vihannesten ja puutarhaherkkujen kasvattaminen itse? Tämähän on se vuodesta toiseen monissa keskusteluissa puolesta ja vastaan käytävä köydenveto, jota voi tarkastella monelta kantilta. Kun löysin vanhan vihon siltä ajalta, kun vasta aloittelimme omia puutarhapuuhiamme, päätin kirjoittaa aiheesta pienen satomääriä ja siementen...
Me suomalaiset olemme sitkeä, katajainen kansa, joka osaa varautua ja tarvittaessa toimia tilanteen vaatimalla tavalla. Vaikeuksien keskellä meistä kumpuaa verenperintönä saatuja voimavaroja, jotka parempina aikoina tuntuvat ehkä olevan piilossa, mutta eivät sentään ole kadonneet kokonaan.
Pohjolan sydäntalven keskellä aurinko kuiskailee kevään olevan jo matkalla ja samaan aikaan Välimeren maissa appelsiini- ja veriappelsiini- sekä verigreippisadot alkavat pian olla parhaimmillaan. Miten on, maistuisiko sangen ihana, kesästä muistuttava appelsiini-porkkanamarmeladi rapeaksi paahdetun leivän päällä, kevättä lupailevien talviaamujen...
Jovelassa otettiin pieni varaslähtö joulutunnelmiin glögi- ja appelsiinivaahtokarkkien merkeissä, ja voi, miten hyviä itse valmistetut vaahtokarkit ovatkaan! Niin kuohkeita, pehmeitä, venyvän kiinteitä ja ihanan maukkaita! Itse tehdyt vaahtokarkit toden totta pesevät teollisesti
tuotetut serkkunsa mennen ja tullen.
Ihanat, lämpimät huopikkaat, eli huopatossut tai vilttitossut onnistuvat ensikertalaiseltakin - niin helppoa ja yksinkertaista niiden valmistus loppupeleissä on, vaikka toki puuha vaatii aavistuksen sinnikkyyttäkin! Kävimme ystäväni kanssa 2 päivän huopikaskurssilla, jonka annin koostan nyt teillekin. Kirjoitus on alun perin julkaistu 10.11.2019.
Pitkä on ollut kesäkausi tänä vuonna, kun se alkoi heti toukokuussa helteillä ja päätti aikansa syyskuun lopussa helteillä. Kaikkea siihen väliin on mahtunut, mutta silti vuosi on ollut erikoinen. Lämpöennätyksiä on lyöty tämän tästä ja vuotuisten hellepäivien lukumäärän ennätykset on rikottu muutamaan kertaan. Noh, pitkä kesä oli ja meni, ja nyt...
