Huhtikuun alku toi mukanaan puhaa jos jonkinlaista, mutta meillä täällä Jovelassa on käynyt hyvä tuuri. Isännän lomaviikko osui juuri tähän täydellisen lämpimään kevätviikkoon, ja olemme saaneet viikossa aikaiseksi vaikka mitä!
Tänään on myös huhtikuun ensimmäinen sunnuntai ja sen myötä jälleen omavaraistelevien poppoon yhteisen aiheen aika. Poppoota kasaan kutsuva Tsajutin Satu on toivonut, että tänään kertoisimme kuulumisten lomassa hieman ajatuksia siitä, miten muita voi kannustaa omavaraistelemaan ja millaisia ajatuksia keskinäinen varautuminen herättää.
Minäpä aloitan oman osuutemme kertomalla kuulumisiamme ja mitä kaikkea täällä on saatu rapiassa viikossa aikaiseksi, sillä se on meillekin poikkeuksellisen paljon. Ehkäpä jostain rivien väleistä tai riveiltä löytyy niitä kannustimiakin. Nämä kuukausittaiset kuulumiset täällä blogin puolella, kuten koko sivusto, on omalta osaltani juuri sitä muiden kannustamista omavaraisteluun. Jos tällainen elämäntyyli kiinnostaa, yritän tarinoillamme ja omavarainen.fi:n julkaisulla kertoa siitä millaista omavaraisteleva elämä voi olla ja toivoa sitten, että joku kipinännälkäinen saa osuman ja löytää oman tapansa omavarastella.
Siitähän tässä on kyse. Pitää löytää se oma tie ja omat tavat. Me esimerkiksi olemme sellaisia keskitien omavaraistelijoita. Tehdään se mitä voidaan, mikä kiinnostaa tai mihin on aikaa ja resursseja. Se riittää meille. Tarkoituksenamme tai halunamme ei ole koskaan ollut luoda omavaraistelusta uskontoa, jossa ollaan ihan puritaaneina nenät pystyssä ja pyritään kieltäytymään kaikesta, koska raamien tulee olla ahtaat ollakseen uskottavasti jotain. Siksi olen tuon sanan (omavaraistelu) kehittänyt kuvaamaan juuri tällaista omavaraisuuden muotoa, jossa ollaan osaomavaraisia omien mielihalujen ja niiden mahdollisuuksien mukaan, joita on tai joita haluaa käyttää hyväkseen.
No niin, mennään siis asiaan ja kuulumisiin, kun puuhia on pitkästä aikaa ollut oikein jaettavaksi saakka. Kuluneen reilun viikon aikana olemme näet heittäytyneet parantajiksi. Tässä tapauksessa olemme parantaneet omia nurkkia niin, että multaa on lennellyt, savua on noussut ja maalia roiskunut.
Ihan ensin pesimme kasvaria ikkunoita myöten. Kasvarin katto kuitenkin pestään myöhemmin, koska siinä kastuu hieman itsekin, eikä tässä vielä niin kesässä olla, että jääkylmä porakaivovesi tuntuisi ihanan virkistävältä.
Näissä kuvissa puuhat ovat parhaillaan menossa, ikkunatkin ovat vaahdossa. Tänään, kun kirjoitan tätä, laarit ovat jo täynnä ravittua ja kuohkeutettua multaa ja kaikki on valmista uutta satokautta varten.
Nuo meidän 60-70 cm korkeat viljelylaatikot ovat meille ihan must selkävammani vuoksi, mutta korkeissa laatikoissa on myös valtava määrä massaa, joka pistää laatikot koville vuodenaikavaihteluiden vuoksi. Talvisin massa jäätyy ja laajenee. Se saa laudat irvistelemään.
Isäntä lisäsi uudet kulma- ja välitukilaudat laatikkoriveihin. Tukilaudat hiillettiin mustiksi. Tekniikka on ikiaikainen ja tunnettu jo satoja vuosia Japanissa tuolla otsikon nimellä. Meillä Pohjolassa sitä on kutsuttu kotoisasti hiiltämiseksi. Puun pinnan polttaminen suojaa puun vedeltä.
Hiiltäminen tapahtuu tohottimella, joka on kytketty kaasupulloon. Puun pintaa poltetaan kunnes se hiiltyy ja siinäpä se. Koska tämä hiiltäminen tehtiin viljelylaatikoihin, puun pintaa ei edes harjattu hiiltämisen jälkeen.
Kun viljelylaatikot oli huollettu, oli aika huoltaa niiden maa-aines. Kompostit ovat edelleen jäässä, joten tällä kertaa teimme huollon pelkästään ostomullalla, johon lisättiin tavalliseen tapaan perliittiä, luomulannoitetta ja uutta kotimaista biohiiltä, josta kirjoitin esittelyjutun omavaraisen puolelle. Biohiili sitoo ja vapauttaa kosteutta ja ravinteita tasaisesti kasvualustasta ja perliitti tekee maa-aineksesta kuohkean ilmavaa. Käytän perliittiä osana kasvualustaa erityisesti juureksilla, jotta niiden kasvuenergia ei mene maan puskemiseen, mutta oikeastaan kaikki kasvit pitävät huokoisesta perliitistä, sillä sen avulla kasvien juuret voivat hyvin.
Biohiili on meillä tärkeä osa puutarhanhoitoa. Sen avulla varaudumme kuivuuteen ja varmistamme,
että kasvit voivat hyvin myös sateettomina kesinä ilman, että vettä tarvitsee haaskata.
Näissä kuvissa alkaa olla valmista. Mullat on myllätty ja ensimmäisiä kevätkylvöjäkin on tehty. Käytän nykyään taimitikkuina kuvassa näkyviä, halpoja ylijäämäpuutikkuja, joita myy Biltema. 300 tikun pussi maksaa rapian kymmenen euroa ja nuo puutikut ovat vaikka miten kestäviä! Pituuttakin niissä on niin, ettei osa kasvin nimestä jää mullan alle, kun tikun tökkää maahan.
Laulussa rallateltiin kevään tuoneen muurarin ja maalarin. Vaikka ensimmäistäkin tarvittaisiin täällä, niin kevät toi ainakin maalarin - tosin sellaisena sai toimia isäntä itse ja minä olin sitten se laulun hanslankari, eli avustaja.
Johan siitä on yli 10 vuotta, liekö jo lähemmäs 12, kun Jovela maalattiin. Meillä on lähes aina ja kaikkialla maalina Virtasen maalitehtaan myrkyttömät maalit. Ulkoseinissä se on 4 öljyn perinnemaalia, joka vanhoissa puuosissa, eli melkein kaikkialla on edelleen aivan priimaa, mutta aikoinaan talon alaosaan vaihdetuissa ulkolaudoituksissa, jotka ovat siis uutta, nykyajan lautaa, maali on viimeisen vuoden aikana paikoitellen rispaantunut hieman aivan alimmissa laudoissa. Niitäpä sitten huoltomaalattiin tässä viikolla. Samalla ulko-ovi maalattiin uudelleen. Se näet maalattiin aikoinaan väärällä keltaisella ja korjausmaalia oli liian vähän. Nyt ovi on, kuten olla piti, sävyä okra. Tuo punainen seinässä on sävyä italianpunainen.
Kun kerran vauhtiin päästiin, niin samalla huoltomaalattiin aitoja ja porttejakin. Aidat kieltävät meillä koko puutarhan ja melkein koko Jovelan ympäri sisääntulosta pikkuaitalle saakka, joten sitä maalattavaa piisasi. Isäntä kävi ostamassa 10-litraisen tönikän maalia, mutta sepäs otti ja loppui kesken, vaikka riittoisaa ja erinomaisesti peittävää tuo 4 öljyn maali onkin.
Tuossa alla olevassa, keskimmäisessä ja oikealla olevassa kuvassa sisääntuloportin laidoilla on puun väriset tolpat. Nekin on jo maalattu punaisiksi, mutta kuvissa ovat vielä nudeja. Näillä tolpilla, jotka muuten myös hiillettiin alaosistaan, on kaksi tehtävää. Ensinnäkin ne estävät haitariportin liikkumisen, jotta normaalikäytössä vain kulkuportti aukeaa, kun portista kuljetaan. Haitariportti on olemassa jos täytyisi saada paloauto pihaan. Tolppien toinen tehtävä on toimia kukkapallojen pidikkeinä. Inspiroiduin ihanista ihanimman Puutarhakausi -sarjan ideasta, jossa Pernilla teki kahdesta metallikehikkoisesta puolipalloamppelista pallon, johon istutettiin kesäkukkia. Kukat sitten levittäytyivät kesän aikana yhdeksi kukkapalloksi. Puutahaohjelmassa istutuspalloilla oli toinen käyttökohde, mutta itse meinaan kokeilla sellaisia näihin tolppiin tänä kesänä ja teen kukkapallon hieman eri tavalla kuin Pernilla ohjelmassa.
Puutarhassamme on 3 porttia: Pääportti on 4-osainen haitariportti (kuvissa 2 ja 3). Kuvassa 1 on saunapolun portti hyötypuutarhapuolelle. Kolmas portti on talon toisessa päässä samalla tavalla. Hyötypuutarha on erotettu muusta puutarha-alueesta porteilla siksi, että lokakuussa edesmennyt koiramme Maya tapasi hipsiä hyötypuutarhan puolelle ja loikkia viljelylaatikosta toiseen etsimässä lempiherkkuaan porkkanoita. Koska Maya ei ollut kovin kaksinen puutarhuri, hän nyyhti varmuuden vuoksi kaikkea muutakin ylös lootista porkkanoita etsiessään, joten viljelypuutarha piti suojata aidalla kauriilta ja porteilla Mayalta!
Lisää pötköä pesään! Kun aidat, portit ja julkisivuakin oli sudittu, kävimme terassin kimppuun. Maanantaina oli sopivasti
hieman sadetihkuinen päivä, joten ehdimme piipahtaa uudelleen Virtasen
tehtaanmyymälässä ostamassa purkin mustaksi sävytettyä
terassiöljyä. Edellisestä öljyämisestä oli jo jokunen vuosi ja terassi kieltämättä näyttikin siltä, että nyt oli aika huoltaa sekin.
Rautakaupassa työskentelevä ystävämme vinkkasi uudesta (?) tuotteesta, joka helpottaa öljyn levittämistä. Terassiöljylastassa on vaihdettava sieni, jolla levitys käy käden käänteessä. Me tosin emme ehtineet tuota lastaa testaamaan, sillä olimme jo ehtineet levittää öljyn terassin pintaan tavalliseen tapaan "sinillä" sudin sijaan. Parinkymmenen neliön terassin öljyämiseen ei reilua varttia enemmän tainnut mennä. Jos kuitenkin itselläsi on vastaava puuha menossa, niin tuollaisella homma hoituu hetkessä.
Valmista tuli! Terassin kalusteet pestiin ja samalla terassille kasattiin uusi kunnollinen katos, jonka löysin puoleen hintaan poistomyynnistä jokunen viikko sitten. Katoksen koko on 12 m2 (4x3 m) ja kangaskatososan voi vetää kiinni ja auki tarpeen mukaan.
Monet ovat vuosien aikana kyselleet eikö musta
terassi ole kuuma kesällä. Onhan se, mutta ei liian kuuma ja meillä on
kävelyreiteillä ulkomatot. Musta terassi on ihanan lämmin ja
terassilla viihtyy monet kasvit sitruunapuista yrtteihin, mutta toki kasveja on kasteltava riittävästi, sillä tuohon terassille paahtaa aurinko aamusta iltaan saakka ja mullat kuivuvat normaalia nopeammin veden haihtuessa lämmön vuoksi. Siksi kaikissa terassin istutuksissa on aina mukana myös sitä vettä sitovaa biohiiltä, vermikuliittia tai molempia.
Eiköhän tuolla taas kelpaa viettää aikaa kesällä, savustaa, grillata ja katsella ihmeellistä luontoa ja satojaan kypsyttelevää puutarhaa sekä saunoa, totta kai!
Terassin edustalla näkyy hieman pitkää rosterikehikoa, joka siirrettiin tuohon etupihalta. Siinä on nyt uusi porkkanala-sipulila. Kehikkoon on kylvetty erilaisia väriporkkanoita (oranssia, ruusunpunaista, keltaista, valkoista ja lilaa). Porkkanoiden kaveriksi on kylvetty kahta erilaista monivuotista pillisipulia. Sipuli ja porkkanathan ovat hyviä kumppaneita, kun molemmat torjuvat toisen tuholaisia.
Tänä vuonna meillä onkin poikkeuksellisen monta eri sipulikasvilajiketta puutarhassa. Osa istutetaan istukassipuleista ja 6 tai 7 erilaista kylvetään siemenistä. Tein pienen jutun erilaisista sipulikasveista maaliskuun loppupuolella, joten jos aihe kiinnostaa, niin kurkkaapa tänne!
Hyvänen aika! Meillä on jo lehtiä auki raparpereissa, kun päivyrissä on hädin tuskin käännetty maaliskuu huhtikuuksi! Aikaista satoa raparperit ovat aina tehneet täällä, mutta ei nyt sentään huhtikuussa, saati aivan kuun alussa, mutta tänä vuonna on näin. Nämä kuvat on otettu 4.4.2025.
Luonto on herännyt vähän joka suunnalla täällä 1b:ssä. Krookukset ovat kukkineet jo tovin ja tuoksuköynnöskuusamat ovat avanneet lehtiään.
Ihanat vuorikaunokit ovat jo näin vihannassa vaiheessa ja oikealla oranssihtava mätäs on täynnä mesimarjan alkuja.
Hasselpähkinäpensaassamme on tänä vuonna aivan hurjan suuret norkot! Koko pensaspuu on kuin koristeltu etusormen mittaisilla, paksuilla norkoilla. Pensas on niitä aivan täynnä ja se näyttää niin kauniilta tässä vielä kovin värittömässä ja karussa maisemassa.
Oikealla on onnenpensaan keltaisia nuppuja. Onnenpensashan on siitä ihana, että se kukkii aikaisin keväällä keltaisin kukin ja tekee vasta sen jälkeen lehdet. Tällä viikolla lämpö on saanut nuput turpoamaan. Jos muutaman nyt saapuvan kylmän päivän jälkeen lämpö palaa ennusteiden mukaisesti, nämä saattavat kukkia jo ennen pääsiäistä.
Onnenpensaat siirrettiin tällä viikolla paikasta toiseen. Uusi paikka on tuossa talon edustalla, jossa pensaan upea keltainen kukinta näyttää varmaan erityisen kauniilta punainen seinä taustanaan. Pensaiden mukana siirrettiin myös aiemman kasvupaikan leskenlehdet, joita tuli pensastaimien mukana pari vuotta sitten.
Kaiken muun puuhan lomassa ehdimme myös leikata hedelmäpuut ja suihkia ne sekä mustaseljan ja herukat kevätruiskutteella. Teen toisen käsittelyn vielä hieman myöhemmin, mutta meillä alkoi olla sen verran turpeutta silmuissa, että ensisuihkutus oli hyvä tehdä nyt. Tuo Nekon kevätruiskute ennaltaehkäisee omenan tuholaisia, kirvoja ja hedelmäpuupunkkeja tuhoamalla niiden talvehtivat munat ennen kuin niistä kehittyy tuholaisia. Teen toisen suihkutuksen vielä siinä vaiheessa, kun silmut ovat aukeamaisillaan, mutta eivät vielä ole auki.
En tiedä mikä ihmeen kotiloinvaasiokin meille on tullut, kun vähän joka paikasta löytyy kasapäin niiden satomussuttajien tyhjiä kuoria. Niitä löytyi jopa meidän grillistä, kun siirrettiin se terassille eilen ja katselin kaipaisiko grilli puhdistusta. Täytyy tänä keväänä ja kesänä pistää sille leikille stoppi ajoissa, ettei niiden kanssa jouduta altavastaajiksi.
Onnenpensaat sijaitsivat ennen tässä alla olevan kuvan suuremmassa renkaassa, mutta tänä keväänä siihen tulee minimetsä, happaman maan pienoisteemapuutarha. Tuohon renkaaseen tulee mm. erilaisia havukasveja, saniaisia, puutarhalupiineja (ei haitallinen lajike) ja pataan tulee pieni puolukkamaa. Teen ikivihreästä teema-alueesta oman pienen postauksen joskus kuun vaihteen tienoilla, joten palataan aiheeseen uudelleen silloin. Nyt istutuspaikkaa on vain myllätty ja ravittu valmiiksi pääsiäisen jälkeen saapuville taimille.
Ihanan touhukas viikko ja oikeastaan kuukausikin on ollut ja paljon ollaan saatu aikaiseksi, mutta silti kaikista tärkein tapahtuma on se, että meidän Pippa-kissamme on jälleen terve. Muutamat yöunet siinä ehti mennä ja sydän olla huolesta rutussa, mutta nyt Pipsuli on taas terve ja kaikki on hyvin. Ensi viikolla pitää lepytellä myös omaa selkää - se totta kai on kiukutellut tällaisesta riehumisesta ja sitten onkin vuorossa pieni tuparemppa. Ei ehdi elämä käydä tylsäksi, ei! Tuparemppa tehdään juurikin pahentuneen selkätilanteen vuoksi. Työtasoja täytyy korottaa ja samalla tehdään muutama muukin parannus ja muutos. Meille tulee myös vesiliitännätön minitiskari ja muutama muu pieni parannus tai muutos avustamaan tilannetta. Siitäkin sitten lisää ensi kuun postauksessa!
Vaan nyt on mentävä peittelemään muutama syyskylvetty lajike ja niiden kavereina syksyllä istutetut valkosipulit, jotka ovat jo reippaasti nousseet mullasta. Ensi yöksi on tänne Lounais-Suomeenkin luvattu viitisen astetta pakkasta useamman tunnin ajaksi, joten täytyy laittaa taimille peitto yöksi, jotta eivät vilustu.
Kuulumisiin siis taas ensi kerralla, tarkemmin jo ensi viikolla!
Haluatko kommentoida? Onko asiaa? Tule piipahtamaan instassa!
Voit laittaa meille myös postia: kirjeet@omavarainen.fi
UUSIMPIA JULKAISUJA
Huhtikuun alku toi mukanaan puhaa jos jonkinlaista, mutta meillä täällä Jovelassa on käynyt hyvä tuuri. Isännän lomaviikko osui juuri tähän täydellisen lämpimään kevätviikkoon, ja olemme saaneet viikossa aikaiseksi vaikka mitä!
Kotimainen lannoitevalmistaja Neko on tuonut markkinoille uuden biohiilituotteen, joka soveltuu myös luomuviljelyyn. Me biohiilen käytön puolestapuhujina esittelemme mielellämme omavarainen.fi:ssä tämän tuotteen, jota on kätevästi saatavilla useammassa pakkauskoossa eri käyttökohteita ajatellen.
Sillä sipulit! Vähään tyytyvän ja aloittelijaystävällisen sipulisuvun jäsenet ovat oikeita omavaraistelevan kotipuutarhurin helmiä, vaikka toiset heistä haluavatkin hieman enemmän hoivaa kuin toiset. Tässä jutussa perehdytään sipulien kasvattamiseen ja tutustutaan erilaisiin syötävien sipulisuvun jäseniin, joista kaikki eivät välttämättä ole ihan
...
Vaikka puutarhan pääpaino olisikin ruokakasveissa, niiden joukkoon on hauskaa lisätä myös syötäviä kukkia, jotka monesti tarjoavat ravintoa sekä elintärkeille pölyttäjille, että kotipuutarhurin omaan keittiöön. Tästä julkaisusta löydät varmistetun listan syötävistä kukista ja muutamia vinkkejä niiden käyttöön ruokien koristeina ja lisukkeina.
Stroller - kaikki, mitä puutarhasi tarvitsee! Puutarhanhoito on paljon muutakin kuin vain kastelua ja rikkaruohojen kitkemistä. Se on myös ekosysteemin ymmärtämistä, maaperän hoitamista ja kasvien hyvinvoinnin tukemista. Kun kasvit saavat oikeat ravinteet ja kasvavat suotuisissa olosuhteissa, ne kiittävät kukoistamalla. Samalla myös puutarhuri saa...
Kevät on täällä. Se on kalenterissa ja se näkyy jo luonnossa täällä kasvuvyöhyke 1b:ssä. Ensi viikolle on luvattu jopa kymmentä astetta lähestyviä lukuja lämpömittariin. Saapas nähdä toteutuvatko moiset. Terminen kevät tuntuu tulevan tänä vuonna todella aikaisin ja puuhat ovat tietenkin sen mukaisia.
Maailmalla kasviteltoista on tullut suosittuja vihersisutuselementtejä, joiden sisälle voi luoda sisäpuutarhoja vaativammillekin kasveille. Muitakin käyttökohteita on toki olemassa, muun muassa esikasvatuksessa ja joidenkin kasvien talvettamisessa sekä ympärivuotisessa satotuotannossa myös kotiolosuhteissa. Tässä hengessä olemme testailleet täällä...
Kannattaako vihannesten ja puutarhaherkkujen kasvattaminen itse? Tämähän on se vuodesta toiseen monissa keskusteluissa puolesta ja vastaan käytävä köydenveto, jota voi tarkastella monelta kantilta. Kun löysin vanhan vihon siltä ajalta, kun vasta aloittelimme omia puutarhapuuhiamme, päätin kirjoittaa aiheesta pienen satomääriä ja siementen...
