Mehiläiset, kimalaiset, ampiaiset ja monet muut meille elintärkeät hyönteiset tarvitsevat apua. Tehdään ötökkähotelleja ja osallistutaan samalla #miljoonaotokkatekoa -kampanjaan.
Yle uutisoi 11.2.2019 kansainvälisen hyönteistutkimuksen hälyttävistä tuloksista. Tutkimuksessa
kerrotaan jo lajikatoa kärsineiden lajien tuhoutumisen jatkumisesta.
Vaarassa ovat erityisesti perhoset, pistiäiset (eli mehiläiset,
kimalaiset, ampiaiset..), lantakuoriaiset, sudenkorennot, koskikorennot,
vesiperhoset ja päivänkorennot, eikä monella muullakaan lajilla hyvin
mene. Suomessa hyönteiskantojen tuhot eivät vielä yllä yhtä surkealle
tasolle kuin monessa muussa maassa, mutta asiaan on syytä puuttua nyt,
jotta emme siihen tilaan myöskään päädy. Esimerkiksi Briteissä on 9
vuoden aikana menetetty 58% joistain perhoskannoista.
Suomen Luonto (Suomen luonnonsuojeluliitto) nosti omassa tutkimusarviossaan esille Saksan,
jossa 30 vuodessa on menetetty yli 75% lentävistä hyönteisistä ja
kotoisan Länsi-Suomemme, jossa hyönteispölytteiset sadot ovat vähentyneet
huolestuttavasti jo 10-15 vuoden ajan. Suurin uhka tuntuukin olevan
lentävien hyönteisten keskuudessa.
Yksi monista keinoista auttaa hyönteisiä, on rakentaa niille ötökkähotelleja, eli keinopesiä.
Tämä hyönteishotelli on tehty ylijäämälinnunpönttöön poistamalla sen etuseinä. Sisällä on erilaisia talventörröttäjiä: kuivunutta raparperin kukkavartta, pujoa, maa-artisokan varsia ja muita putkivartisia korsia, puuta porattuine reikineen, kuivia käpyjä ja hieman (ovenpieli-istutukseen) kuivunutta kanervaakin, jota on puupalan yläpuolella. Putket ovat paksua pahvia, ylijäämää sekin. Puuhun poratut reiät on tehty 8 mm poranterällä.
Perennojen, koiranputkien, nokkosten, pujojen, piiskujen ja muiden kasvien ontot varret ovat oivia hyönteishotellin putkia, mutta niitä kannattaa kerätä maltillisesti ja jättää ainakin osa talventörröttäjistä paikoilleen talven yli, sillä putkissa talvehditaan myös luonnossa.
Korsien sisällä on usein eristevillan kaltaista täytettä, jonka saa työnnettyä ulos vaikkapa grillitikulla tai syömäpuikolla.
Hyönteishotellin katto on pintasuojattua levyä, jotta vesi ei pääse lahottamaan puuta. Jotta putket ja muut täytteet pysyvät
paikoillaan, hyönteishotellin etuosan päälle kannattaa laittaa verkkoa. Silloin eivät linnutkaan pääse nyppimään täytteitä ulos. Verkon saa kätevästi kiinni voimanitojalla.
Hyönteishotellien näpertelyssä on hauskaa juuri se, että niistä voi tehdä juuri haluamansa kaltaisia. Esimerkiksi tässä meidän, Bug's inn -nimen saaneessa hyönteishotellissamme on kattoterassi.
Hyönteishotellin kattoterassilla kukkii orvokkeja jo huhtikuussa ensimmäisten mehiläisten ja kimalaisten iloksi.
1. Villimehiläiset tykkäävät puuhun poratuista rei'istä ja putkista, ja myös munivat reikiin ja putkiin.
2. Leppäkertut taas pitävät kävyistä ja kaarnasta.
3. Hotellin täyttämisen jälkeen sen etuosaan kannattaa kiinnittää
verkko, joka pitää sisustan paikoillaan ja estää lintujen pääsyn
hyönteisten kimppuun. Tämä on usein ongelmana kaupasta ostetuilla,
mielestäni lähinnä somisteiksi kelpaavilla hyönteishotelleilla, joissa
ei ole suojaverkkoa. Linnut sitten kiskovat kaikki kivat putket ulos
päästäkseen käsiksi hyönteisiin (nim. kokemuksen äänellä).
4. Hyönteishotelli tulee sijoittaa suojaisaan paikkaan aurinkoa
kohti, eli kaakkoon tai etelään. Kiinnityksen tulee olla napakka jos
mielii saada tehopölyttäjiä asukkaiksi. Esimerkiksi erakkomehiläiset
eivät pesi heiluvassa pesässä.
5. Majoituspaikka ei saisi kastua siten, ettei se kuiva helposti. Katto on hyvä olla.
6. Talvisin hyönteishotellissa vaivutaan talvilepoon.
Mitä me teemmekään, jos kauniit perhoset,
hunajaa tuottavat ihanat mehiläiset, maata muokkaavat ötökät ja
tuikitärkeät pölyttävät hyönteiset käyvät vähiin? Lirissä olisimme, se
on selvää. Autetaan hyönteisiä nyt, kun siihen on vielä mahdollisuus ♥
Tehdään yhdessä
#miljoonaotokkatekoa
Lämpimin terveisin ♥ Jovelan Johanna
Haluatko kommentoida? Lähetä meille viestiä instan kautta ♥
Jovelassa otettiin pieni varaslähtö joulutunnelmiin glögi- ja appelsiinivaahtokarkkien merkeissä, ja voi, miten hyviä itse valmistetut vaahtokarkit ovatkaan! Niin kuohkeita, pehmeitä, venyvän kiinteitä ja ihanan maukkaita! Itse tehdyt vaahtokarkit toden totta pesevät teollisesti
tuotetut serkkunsa mennen ja tullen.
Omat kasvatuslaatikkoon tai kasvimaahan mitoitetut siemennauhat syntyvät helposti ja ovat käteviä käytössä, eikä siemennauhassa suinkaan tarvitse olla vain yhtä lajiketta siemeniä!
Jovelan joulukalenteri on tehty kirjan kansiin ja sen sisällä on 24 pientä rasiaa, joissa on erilaisia siemeniä tulevalle vuodelle, siemenjoulukalenteri siis! Toki rasioihin voi laittaa muutakin mielensä mukaisesti, mutta itse päädyin taas kasvimaan ja puutarhan siemeniin jatkumona viime vuoden siemenjoulukalenterille.
Ihanat, lämpimät huopikkaat, eli huopatossut tai vilttitossut onnistuvat ensikertalaiseltakin - niin helppoa ja yksinkertaista niiden valmistus loppupeleissä on, vaikka toki puuha vaatii aavistuksen sinnikkyyttäkin! Kävimme ystäväni kanssa 2 päivän huopikaskurssilla, jonka annin koostan nyt teillekin. Kirjoitus on alun perin julkaistu 10.11.2019.
Pitkä on ollut kesäkausi tänä vuonna, kun se alkoi heti toukokuussa helteillä ja päätti aikansa syyskuun lopussa helteillä. Kaikkea siihen väliin on mahtunut, mutta silti vuosi on ollut erikoinen. Lämpöennätyksiä on lyöty tämän tästä ja vuotuisten hellepäivien lukumäärän ennätykset on rikottu muutamaan kertaan. Noh, pitkä kesä oli ja meni, ja nyt...
Runsaasta omenasadosta riittää moneksi. Tämä helppo ja nopea marmeladi maistuu omenalta ja kanelilta, mutta makean mausteisessa herkussa on halutessasi myös pulleiksi hautuneita rusinoita. Lisää tektuuria marmeladi saa omenaraasteesta. Nimensä marmeladi sai siitä, että se kuiskii jo syksyllä joulun lähestyvän hiljalleen.
