Joulukalentereiden ensimmäiset luukut on avattu ja itsenäisyyspäivää on vietetty kodeissa kautta Suomenmaan. Jouluun on enää muutama viikko ja pienet jouluvalmistelut ovat alkaneet. Tämän postauksen myötä saadaan päätökseen omavaraistelevien bloggaajien vuoden 2020 yhteispostaussarja, jossa ollaan voitu seurata Tsajut-blogin Sadun ja Korkeala-blogin Heikin johdolla omavaraistelevien bloggaajien puuhia kuluneen vuoden aikana.
Jovelassakin jouluvalmistelut ovat alkaneet. Olen ollut niin kiitollinen tästä omasta hiljaisesta kuplastamme täällä, elämästä näiden vanhojen hirsien suojassa, narisevista tuvan lattioista, iloa tuovista linnuista lintulaudalla ikkunan takana ja omasta palasta maata, vaikkei se juuri nyt erityisen kauniilta kaiken harmauden keskellä näytäkään. Vuosi on loppua kohti ollut hieman raskas kantaa, kuten monilla muillakin. Joulu taitaa olla nyt juuri se, mitä tähän olotilaan tarvitaan.
Tämän erikoisen ja raskaan vuoden päätteeksi ja näillä seuduilla vallitsevan pitkäkestoisen sääharmauden taitteeksi oli jo saatava hieman valoa, iloa ja lämpöä, joka löytyi jouluaarrelaatikoista. Niiden avaaminen on joka vuosi yhtä hauskaa. Ihan kaikkia laatikoiden aarteita ei meinaa muistaakaan, vanhan tutun lisäksi laatikoista löytyy aina jotain melkein kuin uutta, vaikka vanhaa onkin.
Me olemme saaneet viettää joulua Jovelassa vuodesta 2013, tosin silloin vasta joulupyhistä alkaen, sillä aaton vietimme Helsingissä äitini luona, joka sitten seuraavana jouluna jo nukkuikin pois juuri ennen joulua. Sen jälkeen olemme viettäneet joulun täällä kotona, Jovelan tuvassa ystävien kanssa joulua juhlistaen. Poikkeuksena tosin tässäkin viime vuoden joulu, jolloin jouduin viettämään joulun sairaalassa. Ehkä siksi tänä vuonna jouluaarrelaatikoiden avaaminen tuntui niin mukavalta - kaikki vanhat tutut ja muutama unohtunutkin joulukoriste ilahdutti ulkona vallitsevan harmauden keskellä.
Jouluaikaan tuvassa on aivan erityinen lämpö ja hehku, josta oman osansa luo isännän laittama kuparinen keittiösaarekkeen taso.
Ruokapöydän yllä oleva orsi koristeltiin jo viikonloppuna joulua varten. Jouluorren himmeät patterivalot saavat palaa aina joulupyhiin saakka, jolloin yleensä tuntuukin jo siltä, että joulun saa pakata pois.
Tänä vuonna Aukusti-tonttu nojailee puutarhan viimeisen kurpitsan kylkeen, joka sekin on saanut hieman juhlasomisteita. Sadon viimeinen syödään ennen kun vuosi vaihtuu. Kurpitsa on melkoinen omavaraistelevan kestovihannes. Sen säilyvyys on uskomattoman hyvä! Pianhan se sitten onkin taas se aika, kun hypistellään uusia siemenluetteloita ja aletaan suunnittelemaan vuoden 2021 puutarhasatoja. Siitäkin on tullut jo jouluperinne täällä, siis siemenluetteloiden hypistelystä ja tutkailusta joulupyhien aikaan, jolloin puutarhakuumeen ensioireet yleensä ilmenevät.
Vitsailemme usein asuvamme 1800-luvulla, sillä meillä ei ole niitä yleisiä nykyajan mukavuuksiksi kutsuttuja juttuja, kuten juoksevaa vettä, viemäröintejä, astianpesukonetta tai sähköhellaa. Olemme tulleet nuukiksi mitä tulee sähkölaitteisiin. Yhtään välttämätöntä ei tee mieli hankkia. Nyt kuitenkin hankimme kuvassa näkyvän Philipsin XXL Premium airfryerin ja olen hankintaan kovin tyytyväinen. Meillä on ollut pieni sähköuuni puulieden tueksi lähinnä kesähelteiden aikaan, jolloin ei tee mieli lämmittää tuvan puuhellaa. Se pieni sähköuuni on ollut kovin ärsyttävä monella tapaa, vaikka sillä ollaankin pärjätty. Nyt kuitenkin pikkuärsyttävä sai lähdöt ja tilalle tuli airfryer, enkä ole vielä keksinyt mitä sillä ei voisi tehdä, jota on voitu tehdä pikku-uunilla. Tällä airfryerillä voi myös tehdä paljon sellaisia, mitä pikku-uunilla ei ole voinut tehdä, kuten aivan loistavaa riisipuuroa ilman jatkuvan hämmentämisen vaivaa! Laite on todella mainio ja teen sitä jonkun jutun erikseen vielä myöhemmin. Olemme ehtineet testata laitteella kaikenlaista paahdetuista juureksista kanaan ja lihapullista kakkuihin ja olen aivan tuon mainion ilmauunin lumoissa. Se on todella viiden tähden arvoinen hankinta, paras hankintamme sitten mainion tasokuivurin!
Noin muuten täällä on aikalailla vietetty hiljaiseloa. Mieli on välillä ollut hieman haalea ja olo kovin aikaansaamaton. Ei oikeen mikään ole jaksanut innostaa tavalliseen tapaan. Yli puolen vuotta kestänyt työhiljaisuus on tuntunut väärällä tavalla, enkä ole osannut ottaa annetusta vapaa-ajasta kiinni hyödyllisellä tavalla. Ollaan kuitenkin isännän kanssa saatu pysyä terveinä täällä omassa kuplassamme. Säät ovat olleet uuvuttavan harmaata ja sateista huttua, josta joulu on kaukana, mutta huonomminkin asiat voisivat olla. Ehkä pieni melankolia on ollut tarpeenkin, tiedä tuota. Oppii arvostamaan sitä mitä on ja miettimään asioita eri kanteilta.
Tässä olimme laittaneet hieman väriä harmauteen itsenäisyyspäiväksi. Kävyt ovat aikoinaan pihalta kaadetusta itsenäisyyden kuusesta. Kävyt ripustellaan jouluksi porstuan peiliin, kuten ennenkin.
Punainen torppakin sai koristeita jouluaarrelaatikon kätköistä. Tietää joulu sitten tulla taloon. Kunpa vaan tuo mittari painuisi sinne nollan alapuolelle ja vesisade muuttuisi lumisateeksi. Ei sitä lunta tarvitse hangen verran tulla, mutta jos hieman saisimme valkoista maahan jouluksi. Joulun jälkeen ei lumella ole niin väliä, pikkupakkaset ja huurapuut riittävät. Sopii kevään sitten tulla aikaisin, niin pääsee taas puutarhapuuhiin! Että jos joulupukki ja sääjumalat kuulevat, niin nämä riittäisivät meille, kiitos!
Tässä ollaan aloiteltu joululahjapuuhia. Kuivatut oman maan piparmintun kukat ja lehdet tulevat jalkakylpyä varten ja voitte uskoa, mikä hurmaava tuoksu tuvassa oli, kun istuin lattialla nipsuttelemassa kukkia ja lehtiä irti oksista! Tuli ihan hirmuinen kaipuu kesään ja niin iso ikävä aurinkoa - ja samalla hirmuinen ilo siitä, että voi kasvattaa itse ihanuuksia, joista on iloa muillekin.
Tällä viikolla olisi vuorossa joululaatikoiden valmistus. Lanttulaatikkoa, porkkanalaatikkoa ja porlankkaa, joka on oma joululaatikkoversiomme ja sisältää porkkanaa, palsternakkaa ja lanttua. Perunalaatikkoa en ole tavannut tehdä itse, vaan sen on perinteisesti tehnyt ystävämme, joka viettää joulua kanssamme. Pian on aika tehdä myös perinteiset joulukakut ja leipoa hieman torttujakin. Kaivelen kaikki äitini ja sen kautta sukuni juurten reseptit esille ja hissukseen laittelen isännän kanssa valmista hyvissä ajoin ennen jouluviikkoa. Jouluapua-perheelle pitää viedä jouluiloa, kosmetiikkalahjoja valmistaa, mehiläisvaha- ja soijakynttilöitä tehdä ja miettiä joulun kalapöydän antimet tälle vuodelle. Kovasti on pientä puuhaa ja pohdittavaa tiedossa tuleville päiville ja viikoille.
Oli maailma millaisessa myllerryksessä tahansa, tänäkin vuonna joulu on samalainen kuin ennen. Samat hirret, samat narisevat lautalattiat, samat astiat ja joulukoristeet ja samat joulun tutut tuoksut ja sävelet. Vaikka juuri nyt tuntuu siltä, että se mitä oli ennen, ei palaa ehkä enää koskaan sellaisena kuin se oli ennen, joulu pysyy samana. Asiat ja elämä muuttuvat ja vaikkemme juuri nyt tiedä mitä on tuleman, se mitä tulee, tulee kuitenkin ajallaan ja sitten pitää vaan sen mukaan jatkaa edelleen. Jouluperinteet ovat lohdullisia, ovat ne sitten ikiaikaisia tai itse luotuja. Tämän kaiken keskellä joulu tulee, kuten on ennenkin tullut ja oli aika tai tilanne mikä tahansa, joulusta saa nauttia valitsemallaan tavalla.
Ehkä juuri nyt, enemmän kuin sukupolvemme aikana koskaan, tarvitsemme hetken joulun ihmemaan taikaa, joka luo uskoa siihen, että kaikki vielä järjestyy. Aina on kansakuntana selvitty ennenkin, miksei siis nytkin! Kunpa joululahjaksi voisi toivoa hyvää mieltä, kestävyyttä tämän ajan kanssa ja tavallisen arjen pikaista paluuta meille kaikille - ja miksei voisi, minä ainakin toivon!
Olen saanut viettää lapsena ihania jouluja, joiden muistot ovat edelleenkin lämpiminä mielessä ja aikuisena olen saanut luoda oman jouluihmemaan tunnelmaa ja nauttia rauhallisista, hiljaisista, mutta iloisista jouluista omassa kodissa. Tänä vuonna meidän jouluihmemaamme aukeaa porstuan hämärässä, tuossa takan päällä, toivottaen saapujan tervetulleeksi ikivanhojen hirsien suojaan - oli saapuja sitten talon asukas tai ystävä. Joulusoittorasioiden lumisadetta katsellessa ja musiikkia kuunnellessa maailman murheet eivät meitä siinä hetkessä tavoita.
Tule joulu, sitten jo kevät ja ihana aurinko, joka vie meidät taas valoon ♥
Se selviää loikkaamalla seuraavien mainioiden omavaraistelevien bloggaajien tarinoiden pariin 7.12.2020 klo 09 alkaen:
Kasvuvyöhykkeellä 2:
Sarin puutarhat .
Oma tupa ja tontti .
Harmaa torppa .
Kasvuvyöhykkeellä 3:
Tsajut .
Metsäläisten elämää .
Rakkautta ja maanantimia .
Kasvuvyöhykkeellä 4:
Puutarhahetki
.
Korkeila .
Suloista joulukuuta toivotellen ♥ Jovelan Johanna
Haluatko kommentoida? Lähetä meille viestiä instan kautta ♥
Jovelan joulukalenteri on tehty kirjan kansiin ja sen sisällä on 24 pientä rasiaa, joissa on erilaisia siemeniä tulevalle vuodelle, siemenjoulukalenteri siis! Toki rasioihin voi laittaa muutakin mielensä mukaisesti, mutta itse päädyin taas kasvimaan ja puutarhan siemeniin jatkumona viime vuoden siemenjoulukalenterille.
Ihanat, lämpimät huopikkaat, eli huopatossut tai vilttitossut onnistuvat ensikertalaiseltakin - niin helppoa ja yksinkertaista niiden valmistus loppupeleissä on, vaikka toki puuha vaatii aavistuksen sinnikkyyttäkin! Kävimme ystäväni kanssa 2 päivän huopikaskurssilla, jonka annin koostan nyt teillekin. Kirjoitus on alun perin julkaistu 10.11.2019.
Pitkä on ollut kesäkausi tänä vuonna, kun se alkoi heti toukokuussa helteillä ja päätti aikansa syyskuun lopussa helteillä. Kaikkea siihen väliin on mahtunut, mutta silti vuosi on ollut erikoinen. Lämpöennätyksiä on lyöty tämän tästä ja vuotuisten hellepäivien lukumäärän ennätykset on rikottu muutamaan kertaan. Noh, pitkä kesä oli ja meni, ja nyt...
Runsaasta omenasadosta riittää moneksi. Tämä helppo ja nopea marmeladi maistuu omenalta ja kanelilta, mutta makean mausteisessa herkussa on halutessasi myös pulleiksi hautuneita rusinoita. Lisää tektuuria marmeladi saa omenaraasteesta. Nimensä marmeladi sai siitä, että se kuiskii jo syksyllä joulun lähestyvän hiljalleen.
Ryhdytään puupiheiksi ja poltetaan puuta puhtaasti ja säästeliäästi! Kävimme isännän kanssa vuonna 2019 puunsäästäjän polttokurssilla, jonka neuvoilla voi säästää polttopuusta ja puulämmityksen aiheuttamista päästöistä jopa 50%. Kurssin vetäjänä toimi Warma-Uunien Vesa Salminen, joka on vetänyt yli 100 puunsäästäjän polttokurssia, ja jonka yritys...
Kotipuutarhurin puuhat eivät suinkaan pääty kesään, sillä syksy on omalla tavallaan puutarhan toinen kevät, jolloin jopa kannattaa kylvää osa seuraavan vuoden sadosta, sillä syyskylvöt aikaistavat ja vahvistavat seuraavan vuoden satoa. Kun yksi sadonkorjuu päättyy, toista laitellaan säiden viilentyessä aluilleen. Sellaista se on omavaraistelevan...
