Jotain hieman erilaista ♥ Söpöt lanttupossut, jouluinen Juleslaw-salaatti ja ihanan pehmeä, perinteisten joululaatikoiden serkku juureslaatikko, eli porlankka maistuvat jo syksyllä, mutta erityisesti joulukuussa. Vaan aina ei reseptejä kirjatessaan kaikki mene nappiin, kuten tämä postaus tulee osoittamaan! Sellaista se on, jouluvalmistelut!
Tämä postaus kuuluu omavaraisuudesta kirjoittavien bloggaajien kimppapostuksiin. Omavaraisuus-postaussarjahan jatkuu taas ensi vuonna, mutta Korkeilan isäntä ehdotti kynnelle kykeneviä kirjoittamaan hieman omista jouluvalmisteluista ja josko rinkiläiset julkaisisivat jonkun oman jouluisen reseptin kaikkien iloksi. Kiva idea ja mukavaahan se on lukea muiden jouluvalmisteluista. Itse valitsin postaukseen kolme perinteisistä ihanista jouluruoista poikkeavaa herkkua, ihan vaan vaihtelun vuoksi. Aloitetaan tuolla Juleslaw-salaatilla!
Pidän paljon perinteisestä grilliruokien salaatista coleslawsta, joka perusmuodossaan koostuu kaalista, porkkanaraasteesta ja kermaviili-majoneesikastikkeesta. Pohdin josko salaatista saisi kehiteltyä jouluisen version rosollin rinnalle ja aikani asiaa päässäni makusteluani, päädyin yhdistelmään, joka toimikin sitten aivan loistavasti! Voin lämpimästi suositella testaamaan tätä salaattia vaikkapa pikkujouluissa tai joulupyhinä, jos joulupöytä on jo ruokalajeja väärällään.
Salaatti: 1 punainen kiinankaali, 3 suurta porkkanaa karkeana raasteena, 1 punainen jouluomena, kourallinen pehmeän tahmeita, hyviä kuivattuja luumuja, kourallinen tai kaksi saksanpähkinää.
Kastike: 1,5 dl kermaviiliä, hieman vajaa 1dl majoneesia, 1 rkl sinappia, 1,5 rkl sitruunamehua, 1-2 tl sokeria, suolaa maun mukaan.
Ohje: Sekoita kastike. Silppua kiinankaali ja raasta porkkanat. Sekota kiinankaali, porkkanat ja kastike. Pilko omena tikuiksi. Silppua luumut noin rusinan kokoisiksi paloiksi. Sekota kaikki aineet keskenään ja lisää pähkinät. Koristele salaatti pähkinöillä.
Juleslaw sai nimen muinaiskandinavisesta Yule/Jule -sanasta, joka tarkoitti joulua. Salaatti on samaan aikaan ihanan rapea ja mehevän maukas - suosittelen!
Tämä laatikko on syntynyt täällä Jovelassa. Aikoinaan, ihan ensimmäisenä satovuotenamme saimme niin muhkean sadon sekä lanttua, porkkanaa että palsternakkaa, että niistä piti kehitellä oma ruoka. Syntyi porlankka (porkkana-lanttu-palsternakka) -laatikko, joka muistuttaa lanttu- ja porkkanalaatikkoa, mutta on silti ihan omanlaisensa ruoka. Nämä kolme juuresta solmivat yhdessä siirapin ja kanelin kanssa sellaisen samettisen pehmeän liiton, ettei mikään mauista lyö toisen yli ja yllättäen monet sellaiset, jotka eivät piittaa lanttulaatikosta lainkaan, ovat vallan ihastuneet porlankkaan.
Kuvassa porlankkaa vuoassa ennen paistoa ja puoliraakana. Pakastan vuoan puolikypsänä ja annan sen paistua loppuun vasta kun porlankka on tarkoitus syödä.
Porlankkaa varten tarvitaan:
1 kg lanttua, 500 g porkkanaa ja 500 g palsternakkaa.
2 dl kermaa, 1,5 dl korppujauhoja
3-4 rkl tummaa siirappia
2-3 tl kanelia
suolaa maun mukaan
2 kananmunaa
voita
Kuori, pilko ja keitä juurekset kypsiksi. Soseuta juurekset.
Turvota korppujauhot kermassa ja lisää juuressoseeseen. Soseuta uudelleen.
Lisää siirappi, kaneli ja *suolaa (*0,5-1 tl, maun mukaan)
Lisää munat ja sekoita kaikki hyvin.
Voitele vuoka, kaada seos vuokaan, ripottele päälle korppujauhoja ja lisää lopuksi pinnalle juustohöylällä vuoltuja voilastuja.
Paista 175-asteisessa uunissa n. 1-1,5 h, vuoan syvyydestä riippuen.
Lanttupossut ovat veikeitä pikkupasteijoita, jotka maistuvat parhaalta lämpiminä. Tyypit ovat oikein herkullisia välipaloja, pikkujoulupöydän naurattajia ja iltapalaherkkuja.
Valmistus on helppo ja yksinkertainen, mutta käytä näihin mahdollisimman ohueksi kaulittua voitaikinaa, jotta possut eivät pullistu máhdottomiksi.
Tarvitset: lanttulaatikkoa, johon lisätään 1 rkl siirappia ja 0,5 tl kanelia /400g (= eineslanttulaatikko), muutaman rusinan ja yhden kananmunan. Yhdestä eineslanttulaatikosta riittäisi "puolensataan" lanttupossuun, joten varaudu syömään loput laatikosta ihan sellaisenaan.
Kauli taikina ohueksi. Leikkaa muotilla taikinaympyröitä, kaksi ympyrää kutakin lanttupossua kohti. Tee lisäksi yksi ylimääräinen ympyrä kahta lanttupossua kohden (korvia varten). Leikkaa ylimääräiset ympyrät neljään osaan. Laita taikinakiekoille maustettua lanttulaatikkoa, 1 tl per lanttupossu.
Laita toinen taikinakiekko täytepohjan päälle, mutta älä vielä paina saumoja kiinni. Laita possun korvat kahden sauman väliin, sivele liitoskohdat veteen kastetulla sormella ja sulje saumat kauttaaltaan.
Käännä possun korvat eteen, lisää pienet rusinanpalat silmiksi, tee kärsä ylijäämätaikinasta (tässä muottina oli kardemummaputki) ja tökkää possulle suu, joka toimii höyryaukkona. Voitele lanttupossut ja paista 200c n. 10 min, kunnes possut ovat kypsiä.
Vaan miten kävi possuparoille tällä kertaa! Voi itku ja hammasten kiristys! Siinä oli tontun iltapalalautanenkin valmiina kuvaa varten ja sitten leipurille tapahtui kämmi ja niin jäi tonttu ja Jovelat vaille iltapalaa! Joskus voi näinkin käydä ja nyt en ehtinyt uusia enää tehdä!
Possupiirakat voi tietenkin täyttää muullakin kuin lantulla, vaikkapa liha-riisi-munaseoksella, kinkku-juustoseoksella tai porlankkalaatikon ylijäämällä.
Meillä täällä Jovelassa, katuvalottoman tien varrella ja vanhojen hirsien suojassa, vietetään rauhallista joulua. Joskus olemme kahden, joskus meille tulee ystäviä aattoa viettämään. Joulu on ihanaa aikaa, mutta myös hieman surullinenkin, sillä äitini nukkui pois tänä vuonna 5 joulua sitten ja hautajaiset olivat viikkoa ennen joulua. Sen muistaa joka joulu. Ennen vietimme joulua äitini luona koko perheen voimin, nykyään, kun meillä on 2 koiraa ja 2 kissaa, ei enää parinsadan kilometrin päähän lähdetä ajelemaan karvakuoroinemme.
Kuvia jouluista täällä Jovelassa. Kissojen vuoksi kuusi laitetaan aina tupaan ja kivahan se siellä onkin, kun jouluruokia saa syödä punaisessa tuvassa kuusen kynttilöiden valossa.
Meillä on entisistä jouluista jäljellä perinne, jota noudatimme äidin luona. Söimme jouluruoat kahdessa osassa saadaksemme nauttia kaikesta kunnolla. Yksi vatsa ei vedä kaikkea, vaikka miten tekisi mieli! Kun joulurauha on julistettu, katetaan joululounaspöytä, joka koostuu suurista herkuistamme, eli kaloista ja äyriäisistä ja niiden kumppaneista, kuten mädistä, smetanasta, sipulisilpusta, mätimoussesta, saaristolaisleivästä ja keitetyistä perunoista. Pitkän lounaan jälkeen on mukavaa olla vaan. Jos olemme kahden, saatamme mennä iltapäiväsaunaan, käydä ihastelemassa upean keskiaikaisen lähikirkkomme kirkkomaata ja sytyttää sinne kynttilät tai ottaa nokoset - mikä parhaalta tuntuu.
Vasta illalla, kun vatsa alkaa taas olla suotuisa
lisäruokinnalle, katamme perinteiset laatikot, rosollin, kinkun,
kalkkunan ja muut jouluruoat pöytään. Jälkiruoaksi syömme yleensä kepeän
makeaa Pavlovaa oman sadon marjoilla kuorrutettuna.
Nyt kun joulukuu on alkanut, alkaa myös pienet jouluvalmistelut. Hyödynnetään omaa satoa, joululaatikot tehdään pakkaseen, hieman torttuja leivotaan ja joulukoristeita alkaa hiljalleen löytyä kaappien uumenista. Sellaista hetkittäistä pientä jouluun valmistautumista. Jouluksi myös arkiset leipätyöt jäävät pienelle tauolle. Joulutauko alkaa yleensä, hieman aaton asemasta kalenterissa riippuen, muutamia päiviä ennen joulua. Aattoa ennen tuvan matot kannetaan ulos ja lattia pestään mäntysuovalla. Muuten kotiin tehdään ihan tavallinen viikkosiivous, pölyt pyyhitään, vuodevaatteet vaihdetaan, imuroidaan ja sellaista, ei sen kummempaa. Tänne muutettuamme olemme ainakin pyrkineet siihen, ja ihan kivasti onnistuneetkin, ettei joulun odottelu olisi listoille merkittyjen puuhien yliviivailua ja suoritusta yksi homma toisensa perään. Onhan sitä kaikenlaista pientä puuhaa, mutta pilkotaan niitä osiin ja tehdään fiiliksen mukaan, niin joulu tulee hissukseen.
Yksi mieltä lämmittävimmistä jouluvalmisteluistamme nykyään on se, kun ostamme pieniä lahjoja tuntemattomille. Niitä paketteja isännän kanssa yhdessä paketteihin kääriessä tulee niin hyvä mieli. Joulua ennen ajelemme joululauluja kuunnellen apua tarvitsevan perheen luo viemään lapsille joululahjoja, perheelle jouluruokaa ja kaikille hyvää joulumieltä, myös itselle.
Aatonaattoiltana paistan yleensä pavlovan marenkipohjan ja katan joulupöydän valmiiksi. Aamulla keittelemme hissukseen riisipuuron puuhellalla ja kuuntelemme joulumusiikkia. Lintujen ruokintapaikalle on jo aiemmin laitettu joulukattaus herkkuja. Hieman fiinimpää tarjoilua tavallisten ruokien rinnalle joulun kunniaksi.
Siinä se joulu onkin sitten saapunut. Ehkä vieraitakin. Jäljelle jää nostaa ruoat pöytään, niin meille kuin karvanaamakavereillemmekin ja syödä. Illalla sitten, kahdesti koko kuvun täydeltä herkuteltuamme, on hyvä hetki vetäytyä lojumaan ja tuijottamaan digitaalista ruutua. Saatamme katsoa isännän kanssa kokolailla samoilla silmillä jonkun kivan sarjan koko tuotantojakson - toki riippuen jaksojen määrästä ja siitä, tuliko iltapäivällä otettua joulunokoset.
Joulu on ihanaa aikaa ja nyt kun ensimmäiset kalenteriluukutkin on avattu, joulu saa saapua pienin puuhin ja hitain askelin. Toivottavasti toisi tullessaan luntakin.
Tsajut
Sarin puutarhat
Puutarhahetki
Trio Miumau ja Herra Nilsson
Metsäläisten elämää
Helecleaner
Korkeala
Oma tupa ja tontti
Suloista joulun odotusta kaikille ♥
Jovelan Johanna
Haluatko kommentoida? Lähetä meille viestiä instan kautta ♥
Pitkä on ollut kesäkausi tänä vuonna, kun se alkoi heti toukokuussa helteillä ja päätti aikansa syyskuun lopussa helteillä. Kaikkea siihen väliin on mahtunut, mutta silti vuosi on ollut erikoinen. Lämpöennätyksiä on lyöty tämän tästä ja vuotuisten hellepäivien lukumäärän ennätykset on rikottu muutamaan kertaan. Noh, pitkä kesä oli ja meni, ja nyt...
Runsaasta omenasadosta riittää moneksi. Tämä helppo ja nopea marmeladi maistuu omenalta ja kanelilta, mutta makean mausteisessa herkussa on halutessasi myös pulleiksi hautuneita rusinoita. Lisää tektuuria marmeladi saa omenaraasteesta. Nimensä marmeladi sai siitä, että se kuiskii jo syksyllä joulun lähestyvän hiljalleen.
Ryhdytään puupiheiksi ja poltetaan puuta puhtaasti ja säästeliäästi! Kävimme isännän kanssa vuonna 2019 puunsäästäjän polttokurssilla, jonka neuvoilla voi säästää polttopuusta ja puulämmityksen aiheuttamista päästöistä jopa 50%. Kurssin vetäjänä toimi Warma-Uunien Vesa Salminen, joka on vetänyt yli 100 puunsäästäjän polttokurssia, ja jonka yritys...
Kotipuutarhurin puuhat eivät suinkaan pääty kesään, sillä syksy on omalla tavallaan puutarhan toinen kevät, jolloin jopa kannattaa kylvää osa seuraavan vuoden sadosta, sillä syyskylvöt aikaistavat ja vahvistavat seuraavan vuoden satoa. Kun yksi sadonkorjuu päättyy, toista laitellaan säiden viilentyessä aluilleen. Sellaista se on omavaraistelevan...
Onnellisen omavaraistelijan pihalla tai lähialueella kasvaa hevoskastanjapuita, joiden pähkinöitä voi hyödyntää pesupähkinöiden tapaan pyykinpesussa. Hevoskastanjoiden ja tuontipesupähkinöiden saponiini- eli luontainen saippuapitoisuus onkin likimain sama, joten kaukomailta saakka meille kuljetettavat pesupähkinät voi hyvällä syyllä korvata...
Syksyn saapuessa on hyvä katsella satokauden onnistumisia ja oppeja, joita syntyy epäonnistumisten kautta. Joka vuosi oppii jotain uutta yhtälailla kuin saa iloita onnistumisista. Tässä julkaisussa käväistään myös mehuasemalla ja jaetaan muutama vinkki teille, joilla ensimmäinen mehuasemakäynti on vielä edessä.
