Kuluneen kuukauden voisi kiteyttää kolmeen sanaan: kuumaa, kuivaa ja kaunista. Kun puolen vuoden talvi vihdoin taittui, meidät heitettiin suoraan sateettomaan hellekauteen lööppien rakastaman käristyskupolin alle. Koko kuun kärvisteltyämme saimme lopulta pari runsasta, vaikkakin lyhyttä sadekuuroa touko- ja kesäkuun taitteeseen. Se on kovin vähän se.
Kuun ensimmäinen sunnuntai tuo jälleen mukanaan, jos ei sadetta, niin ainakin Tsajut-blogin Sadun ja Korkealan Heikin luotsaaman Suuntana omavaraisuus -poppoon kuulumiset ja yhteisen aiheen, joka tällä kertaa on "vasara ja nauloja," eli menneitä tai tulevia nikkarointeja.
Valkoiset neidot kirsikka, luumu ja omena. Tosin kuvan omenapuu alkaa olla lähemmäs 100-vuotias, joten ehkä hänen kohdallaan voisi sanoa arvon rouva.
Niin voisi sanoa, sillä meillä ei ole minkäänlaisia suunnitelmia aloittaa uusia nikkarointiprojekteja tänä vuonna, ellei jokin pakottava tarve sille ilmaannu. Kymmenen vuoden aikana täällä Jovelassa on nikkaroitu yksi vanha talo asuinkuntoon romahduksen partaalta ja paria muuta ulkorakennusta saatettu sellaiseen kuntoon, että niistä on jotain iloa. Tänne on omin käsin tehty kaikenlaista aidoista linnunpönttöihin ja viljelylaatikoista kasvihuoneeseen, jotta nyt on hyvä pitää määrittelemätön nikkarointitauko, ja vain nauttia elämästä. Jos joku haluaa kurkata mitä täällä on vuosien aikana puuhailtu, niin tästä postauksesta löytyy monia ennen ja jälkeen kuvia.
Kasvihuoneestakin on jo tehty oma juttunsa, mutta kerrottakoon nyt uusintana lyhyesti tuosta kasvihuoneestamme, joka palvelee meitä hyvin, ja joka on saanut jo tämän vuoden asukkaat.
Nythän on muuten mukavat ajat tulossa kasvihuoneita nikkaroiville, kun uusi laki sallii 1.1.2025 alkaen enintään 30 m2 -kokoisen ei-asuintilan rakentamisen omalle tontille ilman lupia tai ilmoituksia. Haja-asutusalueilla pystytykset eivät tähänkään saakka ole olleet lupaproseduureiltaan kummoisia, usein pelkkä ilmoitus riittää, mutta pian vapautetaan byrokratiasta sekin.
Nämä kuvat ovat parin edeltävän vuoden ajalta ja kirjapartnerini valokuvaaja Annabelle Antaksen ottamia Hurmaava hyötypuutarha -kirjaamme varten.
Tuo meidän kasvihuone on tehty "kakkoskakkosista", pääasiassa ystävältä saaduista vanhoista ikkunoista, raakalaudasta, tolppakengistä, valokatteesta ja Virtasen 5 öljyn puunsuojamaali Aimosta sävyssä Ruissalo.
Kasvihuonetta ei sen kummemmin suunniteltu, sillä maasto on todella kivinen. Pulpettikattomalli päätettiin ennalta, mutta tolpilla seisova kasvihuone sai muotonsa sen mukaan, mihin tolppakengät saatiin uppoamaan maassa. Sitten leikittiin tetristä ikkunoiden kanssa, täytettiin välejä raakalaudalla, tehtiin alalistat, peitettiin katto valokatteella, nikkaroitiin kasvihuoneeseen pitkä penkki ja lopuksi sudittiin kaikki puuosat maalilla. Alle viikko siinä taisi meiltä mennä, jos oikein muistan.
Hyvin on kasvihuone palvellut meitä, vaikka maan painumisen vuoksi sen sisäänkäynti saisi olla himpun verran korkeampi. Asia ei itseäni haittaa lainkaan, sillä olen pituudeltani pätkä ja voin käydä sisälle kasvihuoneeseen kumartamatta. Pidemmät ihmiset joutuvat käymään sisälle nöyremmin. Jos haluat tutustua kasvarin rakennusprojektiin tarkemmin, voit tosiaan tehdä sen täällä.
Tämä kevät on ollut kovin kiihkeä, kun talvi vihdoin irrotti kyntensä. Kaikki tapahtuu nopeasti ja on ohi hetkessä. Sellainen carpe diem, hetkeen tarttuminen on ollut mielessä harva se päivä, kun kaikki menee ohi niin nopeasti. Pitää ihailla ja nauttia tässä ja nyt (ja sadettaa sadettamistaan, koska kuivuus).
Muutaman päivän ajan Baya Marisa -omenapuut kukkivat jälleen niin kauniisti. Tänä vuonna kukinta oli lyhyt, mutta intensiivinen. Onneksi kukinnan aikaan puutarhassa oli paljon pölyttäjiä, mutta ehtivätkö ne kaikkialle, kun melkein samaan aikaan kaikki kukkivat?
Vasemmalla olevat villit hapankirsikat ja oikealla oleva kirsikkaluumu kukkivat ensimmäisinä. Luumupuu kukki niin hurjana, että sen oksat peittyivät kauttaaltaan kukilla. Aivan kuin puu olisi pukenut päälleen kukkahihat.
Tämän vuoden toukokuussa kukinta oli niin runsasta, että jopa ikivanha, ehkäpä lähemmäs sataa vuotta lähestyvä omenapuukin oli aivan täynnä kukkaa.
Ja syreenit sitten, en muista tällaista syreenikevättä. Osa on jo lakastunut, osa vielä kukassa. Joissain pensaissa kukkia on niin paljon että oksat ovat aivan taipuneet niiden painosta.
Jättikokoinen lumipalloheisi kärsii tänä vuonna kirvoista ja kukinta on normaalia vähäisempi, mutta silti niin kaunis. Meille muutti toukokuun loppupuolella eläviä puutarhapoliiseja, leppäkerttuja, mutta eivät nekään ihan joka paikkaan jouda.
Mennään sitten hieman murheellisempiin kuulumisiin. Sahaava kevät on tehnyt meilläkin tuhoja. Kevät saapui, lämpö tuli ja sitten talvi tuli takaisin ja tätä lämmön ja pakkasen kinaa oli sen verran, että puut ehtivät jo herätä, nesteet nousta ja sitten kun tuli taas pakkasia, puiden kuoret menivät rikki. Kuvan suklaakirsikkapuu sai vaivoikseen samaan aikaan lakastumistaudin, eikä puuta voi enää pelastaa. Kahden harmin vauriot ovat liikaa yhdelle puulle, joten se joudutaan kaatamaan. Puu ehti kukkia kauniisti, mutta runkovaurioiden ollessa kattavia, se ei enää taida saada nesteitä tai ravintoa, joten kukinta oli sen joutsenlaulu.
Seuraavat uhrit ovat tuijia, kaksi kolmesta on kuolemassa pystyyn, vaikka ne oli suojattu valolta keväällä. Reunimmaisessa vasemmalla on vähäistä eloa, keskimmäinen on aivan kuiva. Olisiko juuristo kärsinyt sahaavasta keväästä, sillä vettä niillä oli riittävästi. Saa nähdä elpyykö kumpikaan enää. Ainakaan toisen kohdalla en mitään toivoa näe.
Myös alppipaju otti osumaa talven ja kevään taistellessa. Siitä lähti melkein kokonaan kuori irti. Kun en muuta keksinyt, suihkin puun kauttaaltaan lesitiinisuihkeella, jota meillä sattui olemaan ja joka auttaa kasveja torjumaan sienitauteja. Sienitautihan voi usein koitua runkovaurioisen turmaksi, vaikka puu muuten olisi pelastunut. Sitten otin mehiläisvahakennolevyjä, lämmitin niitä mikrossa sen verran, että ne olivat pehmeitä ja taipuisia, ja muovailin vahalevyt puun rungon ympäri keinoihoksi. Mehiläisvahalevythän ovat antibakteerisia ja ajattelin kokeilla jos vaha suojaisi runkoa niin, että se saa korjata itsensä. Yllätyksekseni ensiapu tuntuu toimivan. Kuolleiksi luulemani oksat ovat saaneet uusia lehtiä ja toinen puoli puusta on mukavasti lehdellä. Täytyy toivoa parasta ja kääriä ensi talveksi puun runko vielä biovillaan, jota käytimme jo uudella alueella katteena.
Puu alkoi elpyä viikossa siitä, kun käsittelin sen lesitiinispray:llä ja käärin
rungon suojaksi mehiläisvahalevyä.
Tuossa alppipajun alla kasvaa ketohanhikkia ympyräksi rajatulla alueella. Ketohanhikki, jonka nimen aina unohdan, on hyvin tavallinen nurmikasvi, mutta mielestäni sangen suloinen sellainen keltaisine kukkineen, kun se saa muodostaa tiiviin yksinoikeudellisen alueensa.
Luin pari vuotta sitten brittiläistä sodanaikaista lehtiartikkelia ja sain sen kautta tietää, että ketohanhikki, joka kuuluu ruusukasvien heimoon, on syötävä kasvi. Siitä on tehty teetä ja sen lehtiä on syöty salaattina. Kasvin juuria on nautittu juuresten tapaan, mutta silloin (sota-aikana) kasvia on viljelty tarkoituksenmukaisesti, jotta juurakot olisivat suuria. Ketohanhikkia on käytetty myös rohtona kuukautiskipuihin ja vatsavaivoihin. Monipuolinen kasvi siis, mutta meillä lähinnä vain silmäniloa. Kukatkin ovat muuten syötäviä, joten niillä saa syötävää silmäniloa!
Viljelyksillä rehottaa! Talvivalkosipulit ovat pontevassa alussa ja maltsaa saa syödä posket pullollaan harvennusmielessä. Tuolla valkosipulien seassa on kiinanretiisejä, kun täällä alkoi viljelystila loppua ja johonkin ne retiisitkin piti saada. Jospa valkosipuli karkottaisi ne vihulaiset, jotka nakersivat viime vuonna söpöt retiisit jo lehtivaiheessa.
Pahoitteluni maltsaspämmistä, mutta kun ovat niin kauniita! Syötävän kauniita jopa!
Lilapalkoisilla herneillä on hurja vauhti päällä. Viikossa mullasta ylös ja kohti tukia. Herneiden keskellä on auringonkukkia. Tänä vuonna meillä kasvaa lilapalkoisia sokeriherneitä neljässä eri paikassa, joista yksi on varattu seuraavan vuoden siemenherneiden tuottamista varten.
Kahden edellisvuoden tapaan kurpitsat kasvavat omalla avokompostikukkulallaan syreenikaaren takana. Koska toukokuu on ollut järkyttävää paahdetta, taimilla on yllään harsoteltta, joka suojaa taimia liialta uv-säteilyltä. Paahteen ja kuivuuden vuoksi multa on vahvasti biohiiletetty ja kasvatusalueen ympärillä on vielä kuivaa olkea.
Tänä vuonna meillä on kasvamassa kahta eri kurpitsalajiketta, joista toinen on perinteinen jättikurpitsa ja toinen kiekkokurpitsa tai Patty Pan -nimellä tunnettu kurpitsa, jolla on hauska muoto. Kurpitsa on nimensä mukaisesti kiekkomainen ja sen reunus on aaltoileva. Se näyttääkin usein aivan piirustellulta kukalta, jolla on iso keskiö ja pienet pyöreät terälehdet keskiön ympärillä. Lajike kuuluu kesäkurpitsoihin ja sen sanotaan olevan satoisa.
Vihreä vallankumous! Viljelylaatikoissa on sellainen kasvuenergia, että ruokakasvit kasvavat melkein silmissä. Lipstikka on on aivan valtavan kokoinen, taustalla näkyy salaatteja, piparjuurta ja viime vuotista palsternakkaa, joka saa tänä vuonna tehdä siemeniä. Oikealla nuorta, syskylvettyä palsternakkaa, jota täytyy nyt harventaa.
Syyskylvä palsternakat! Niin moni harmittelee, kun palsternakka ei tunnu itävän keväällä kylvettynä. Siihen on syynsä. Palsternakka vaatii jatkuvan ja tasaisen kosteuden itääkseen. Jos multa kuivahtaa, itäminen tyssää siihen. Sellainen nirppanokka se on. Syyskylvetyt siemenet nukkuvat mullassa talven yli ja lähtevät keväällä kasvuun, kun lämpöä on riittävästi. Siihen aikaan keväästä maa on vielä sopivan märkää, ja itämiset onnistuvat yleensä ylitsevuotavan hyvin. Tämän jos mitä olen itse kokemuksen kautta oppinut!
Anna muutaman palsternakkajuureksen jäädä maahan talven yli. Maassa talvehtineet palsternakat tekevät siemeniä 2. vuonna.
Ei haittaa jos kylvät tiuhaan. Harvenna, kun sen aika on. Palsternakan nuoret lehdet ovat näet maukkaita ja niitä voi käyttää yrttien tapaan vaikkapa salaateissa.
Salaattipuolella alkaa maltsojen lisäksi olla monenlaista apetta tarjolla. Vasemmalla on mangoldia ja oikealla sekalaista salaattia. Olen kylvänyt erilaisia salaatteja vähän sinne sun tänne suurten satojen toivossa. Jos yhteen pääsee nakertajat, ehkä toinen säästyy.
Tässä vielä esimerkkinä mahtava palsternakka, joka on noussut juureksestaan uudelleen ylös ja tulee tekemään paljon siemeniä kesän loppupuolella.
Onko teillä muuten ollut tänä keväänä paljon kotiloita ja etanoita? Meillä niitä on nyt toista vuotta runsain joukoin. Ja hyttysiä! Voi luoja, mikä inisijöiden armeija iltaisin puutarhassa vaanii kulkijoita! Niin kuumaa ja kuivaa, ja silti inisijöitä piisaa. Saan aina tähän aikaan melkoiset, lopulta nesteitä tihkuvat paukamat hyttysten pistoista, mutta en oikein voi käyttää tavanomaisia karkotteita, sillä saan niistä kovan päänsäryn. Julkaisen siis täällä omavarainen.fi:ssä ensi viikolla ikivanhan ja helpon yrttipohjaisen hyttyskarkoitteen ohjeen, jos jollain muullakin on tarvetta vaihtoehtoiselle, myrkyttömälle hyttyskarkoitteelle.
Jopas tuli tarinoitua koko kuukauden edestä! Ennen kun päästän teidät muiden kirjoitusten äärelle, vinkkaan vielä perjantaina julkaistusta jutusta, johon olen listannut monivuotisia ruokakasveja ja yrttejä sekä niin sanottuja kaksivuotisia hyötykasveja, jotka tuottavat toisena vuotena siemeniä. Samassa jutussa voi vilkaista meidän tämän vuoden suurinta puutarhaprojektia, joka on monivuotisille ruokakasveille omistettu uusi alue puutarhassamme, sekä pientä teemapuutarhapistettä, joka tänä vuonna on Pikku-Välimeri.
Jutun voit avata omaan ikkunaan tästä.
Pikku-Välimeri -teemapiste toimii monivuotisten ruokakasvien alueen sisäänheittäjänä. Pisteeltä löytyy välimerellisten yrttien lisäksi sitruuna- ja oliivipuitamme sekä jännä mansikkapuu, joka tekee pieniä punaisia hedelmiä.
Sadekuuroinen iltataivas tummui ja toi helpotusta kuuman kostean päivän jälkeen lauantaina. Vanha betonivaluverkko on tukena maasta nousseille lilapalkoisille sokeriherneille, jotka ovat tässä vain tuottamassa siemenherneitä ensi vuoden satoja varten.
Tulipa vielä mieleeni mainita, jos et ole tätä huomannut, että Ylen Areenassa on varsin asiallinen ja ajatuksia herättävä 4-osainen dokumentaarinen sarja, jota suosittelen kaikille omavaraistelijoille ja preppaajillekin. Katselin nuo jaksot perjantaina ja aion katsoa ne uudelleen pikimmiten, sillä ensimmäinen jakso poistuu Areenasta jo 8.6.2024. Sarja on täynnä vakuuttavaa, herättelevää ja arvokasta kokemustietoa siitä, kuinka kotitaloudet pärjäsivät sota-aikana, kun kaikesta oli pula.
Kukin jakso kestää hieman alle puoli tuntia. Voit katsoa ne täällä.
"Dokumentaarinen sarja Suomen vaikeista sotavuosista, kun kotirintama selvisi kansan hämmästyttävän kekseliäisyyden ja varsinkin naisten armottoman työnteon ansiosta. Pula-ajasta tuli käsite, joka heijastuu yhä tämän päivän suomalaisiin."
Tällaista meille kuuluu täällä Jovelassa. Ihana kesä on alkanut, säät hieman viilenevät hetkeksi ja toiveena olisi saada sateitakin. Luonto on taas ehtinyt niin janoiseksi. Lämpö on mukavaa, mutta liika on liikaa ja sitä vettä toden totta tarvitaan niin metsissä, pelloilla kuin viljelyksilläkin.
Vaan mitäpä kuuluu muille mainioille omavaraistelijoille kautta Suomen tänään, 2.6.2024 klo 09:00 alkaen? Käypä lukaisemassa!
Haluatko kommentoida? Onko asiaa? Tule piipahtamaan instassa!
Voit laittaa meille myös postia: kirjeet@omavarainen.fi
UUSIMPIA JULKAISUJA
Syksyn saapuessa on hyvä katsella satokauden onnistumisia ja oppeja, joita syntyy epäonnistumisten kautta. Joka vuosi oppii jotain uutta yhtälailla kuin saa iloita onnistumisista. Tässä julkaisussa käväistään myös mehuasemalla ja jaetaan muutama vinkki teille, joilla ensimmäinen mehuasemakäynti on vielä edessä.
Kun helteet ovat väistyneet, Jovelassa hurisee kuivuri harva se päivä. Sadon kuivattaminen on hyvä keino säilöä satoa ja kasvattaa kotivaraa, ja samalla säästyy tilaakin, sillä kuivatettu sato vie huomattavasti vähemmän tilaa kuin moni muu säilöntämuoto. Monitasoisen kuivurin hankintavinkin löydät kirjoituksen loppuosasta.
Syyskesä on alkanut ja puutarha tarjoilee parastaan. Satokauden käynnistyttyä kunnolla, omavaraistelijoiden huusholleissa syödään ja säilötään satoa talven varalle kuin hamsterit konsanaan.
Kesäisiä herkkuja suoraan puutarhasta ja makuja maailmalta! Tästä reseptikoosteesta löydät ihanat pikkelöidyt salmiakkifenkolit, lempeän samettiset vanhanajan vaniljavanukkaat kirpeällä twistillä, säilöttyjä herkkuja, kesäisiä salaatteja suoraan kasvimaalta ja maukkaita sieniä ja kasviksia,
jotka vievät kielen mukanaan.
Olen vallan villiintynyt vakumointiin, joka säästää säilytystilaa ja ennen kaikkea pidentää sadon ja elintarvikkeiden säilyvyyttä merkittävästi. Reilussa viikossa olen tullut siihen lopputulokseen, että pakastimen, jääkaapin ja kotivaran aarteiden pidempi säilyvyysaika on helppo saavuttaa. Se on vain kahden painikkeen painalluksen päässä, kun...
Suloinen rohtosuopayrtti ihastuttaa puutarhassa, mutta tämä perinneperenna on myös mainio luomupesuaine, jota monet museotkin käyttävät arvotekstiiliensä puhdistamiseen. Heinä-elokuu onkin ihanaa aikaa tehdä itse suloista suopaa rohtosuopayrtistä, ja pesaista talven villavaatteet valmiiksi odottamaan aikanaan saapuvia viileitä päiviä!
Öljyjen uuttaminen yrteistä on helppoa ja vaivatonta. Yksinkertaisimmillaan se tapahtuu kylmäuuttamalla. Raaka-aineina tarvitset vain yrttiä ja kasvipohjaista öljyä. Tällä ohjeella on tehty piparminttuöljyä, jota voi käyttää kotikosmetiikassa, lihaskivun helpottajana ja nuhaisen nenän avaajana sekä leivonnassa ja jälkiruokien maustajana. Kannattaa...
Kolean vaihteleva kesä- ja heinäkuu on tarjoillut aurinkoa, sateita ja rakeitakin. Sato on toisaalta hyvällä mallilla, toisaalta koleuden vuoksi kangerteleva, mutta puutarha tarjoilee silti herkkujaan.
