Jaahas, nyt ollaan päästy jo lokakuulle, keskelle syksyä, joka ei meinaa millään päästää otettaan kesästä. Täällä kasvuvyöhykkeellä 1b syksy on toistaiseksi ollut kovin lämmin, mutta jospa se kesän selkä tässä lokakuussa vihdoin taittuisi, ja pääsisimme syyskylvöille puutarhaan.
Tänään on jälleen kuun ensimmäinen maanantai, joka tietää omavarastelevien kirjoittajien yhteisen aiheen postausta. Tsajut-blogin Sadun ja Korkealan Heikin luotsaaman poppoon yhteisinä aiheina tällä kertaa on sadonkorjuun jälkeinen aika, syyskylvöt, sadon varastointi ja lopuksi vinkkaamme kivoista kursseista ja kirjoista, jotka ovat inspiroineet omaa omavaraisteluamme.
Sen verran merkillistä syksyä tämä vuosi tarjoilee, ettei sadonkorjuun jälkeisestä ajasta voi vielä puhua, kun satoa korjataan edelleen nurkalta jos toiselta, ja lämpötilatkin ovat olleet sangen lämpöisiä. Tähän viikkoon saakka, jolloin kalenterissa vaihtui sivu lokakuulle, ollaan menty kesäisen 20-asteen tietämillä, mutta nyt sää näyttäisi viilenevän. Odotan kyllä jo kovasti puutarhan lepokautta, vaikka toki siihen liittyykin aina hieman haikeutta kesän jättäessä meidät. Toisaalta pidän syksystäkin, ja täytyyhän syksyn ja talven päästä tulemaan vuorollaan, jotta saisimme jälleen sen kevään ja kesänkin. Neljä vuodenaikaa on rikkaus ja ne meillä onneksi vielä on.
Tämä aika vuodesta on meillä hieman haastavaa varastointimielessä, koska meillä ei ole maakellaria. Sitä joutuu käyttämään monenlaisia säilönnän muotoja sadon varastoimiseksi. Syys-lokakuun taitteessa pakastin on aina niin täysi, että hyvä kun oven saa kiinni. Kuivuri on hurissut hurisemistaan ja padat keitelleet jos mitä herkkua siten, että ruokakomerossa on purkkeja purkin perään somissa riveissä ja jääkaapissakin alkaa olla jos mitä kylmäsäilytystä vaativaa satokauden herkkua. Silti en tee kaikkea valmiiksi säilykkeiksi syksyllä, vaan pakastan osan, esimerkiksi marjoja. Siiksi se pakastin onkin niin täynnä. Keittelen sitten erityisesti hilloja sen mukaan kuin niitä kuluu, pari purkkia kerralla.
Tämän hidastelijan anteja joutuukin pakastamaan ennen kun pääsen keittelemään herkkuhilloa! Mustikkakoison pieniä hedelmiä näet kypsyy edelleen tuolla ulkosalla. Hedelmiä joutuu keräämään pienissä erissä kerran pari viikossa, ehkäpä vajaan desin verran kerrallaan. Laitan ne suoraan pakkaseen, jotta lopulta saisin riittävän määrän palleroita pientä hilloerää varten.
Tänä vuonna meillä on ollut melkoinen peruna- ja juuresvuosi. Edelleen nostetaan suoraan maasta molempia sen verran, mitä kullakin kerralla menee, ja välillä viedään ystävällekin maan aarteita. Tuossa perunakuvassa on putsattu perunalan nurkkaa tuijaistutuksia varten. Tuo kaikki ja enemmänkin nousi neliön alueelta. Kun vaan saan hieman tilaa pakastimeen, joudan tekemään vielä muutaman perunaruoan kiireisempien päivien iloksi, vaikkapa aurajuustoperunoita, kermaperunoita, purjo-kermaperunoita ja ehkäpä joulun imelletyn perunalaatikonkin. Katsotaan nyt, millä mielellä kotikokki on ja paljonko pakastimessa on tilaa.
Kurpitsaa on tänä vuonna vähemmän kuin viime vuonna, mutta riittävästi omiin tarpeisiin ja vähän viemisiksikin. Muutama pääsi etupihan pöydälle somisteeksikin. Tuo harmaansinertävä jättikurpitsa on Nelson Gardenin lajiketta 'Nelson' F1, joten siitä ei voi ottaa siemeniä talteen seuraavalle vuodelle. Hybridilajikkeena siemenet eivät tuota emäkasvin kaltaisia kurpitsoja, jos ylipäätään mitään.
Oikealla syyssatokauden ehdoton kuningatar, Baya Marisan ihana omena. Tuntuu siltä, että hehkutan tätä omenaa oikealle ja vasemmalle vuodesta toiseen, mutta minkäs teet. Se on ihana omena, paras suorastaan omasta mielestäni. Tällä viikolla täytyy kuivatella sitä runsaasti, sillä tämä omppu pitää niin värinsä kuin makunsakin kuivattuna. Namskis!
Toinen omavaraistelija juuri harmitteli instapostauksessaan sitä, miten vähän kuivuriin saa mahtumaan omenakiekkoja, ja totta se onkin. Tähän olisi pieni vinkki tarjolla, mutta se toimii vain jos käytössä on korkeakupuinen tai vetolaatikkomallinen kuivuri. Laita omenarenkaat pystyasentoon langoille kuin helminauhaan ja sulje kuivurin kansi siten, että naru on kireällä. Laatikomallisissa kuivureissa poista vetotasoja ja laita kepit tasojen uriin siten, että ne pysyvät napakasti paikoillaan. Kuivurin etuosaan täytyy teipata foliota, jotta lämmin ilma ei pääse karkaamaan. Tällöin kuivuriin mahtuu omenaviipaletta runsaasti.
Kuivuria täällä onkin nyt taas huristeltu, kun naapuri yllätti meidät ylimääräisellä sienisadollaan. Sieniä on kyllä mukavaa kuivatella. Laatikollinen mustasienitorvia mahtui kuivattuna yhteensä alle 1,3 litraan purkkisäilytystilaa. Sienet meillä kuivataan kuistilla, sillä kuivuvat sienet tussauttelevat ilmaan sen verran vahvan tuoksun, ettei sitä tuvassa mielellään nuuhki. Kuistilla on hyvä kuivatella, avoin ovi vie hajut mennessään.
Semmoinen eriskummallinen syksy tänä vuonna on ollut, ettei vielä ole mitään mahdollisuutta päästä syyskylvöille. Eipä me yleensäkään ihan vielä niitä olla tehty, mutta nyt ollaan vielä kaukana sopivasta ajasta. Täällä kukkivat samaan aikaan callunat ja kaunohatut, kotitien varrella kissankellot ja kauppamatkalla jokunen lupiinikin. Perhosiakin lentelee vielä pitkin pihaa. Päivälämmöt huitelevat 15 ja 20 asteen välimaastossa, yölämmöt kympin tuntumassa. Maan lämpötila on aivan liian korkea syyskylvöille ja puutarhassa on edelleen korjaamatonta satoa. Meillä ei ole edes ollut vielä sitä ensimmäistä kuurayötä, vaikka kertaalleen käytiin lähempänä, silloinkin vain +4 asteessa, ja sekin taisi olla vain öinen oikku, tunnin kestoinen poikkeama.
Tässä on ainoa jo siistitty poikkeus viljelylaatikoistamme. Pikku-Aasian lehtivihannesalue on puhdistettu sadostaan ja tilalle on levitelty nurmisilppua ja puutuhkaa. Saavat siellä muhia seuraavaan kevääseen. Loput lehtivihannekset oli pakko leikata alas, koska täällä on, ehkä ilman jatkuvasta korkeasta kosteudesta johtuen oikea kotiloinvaasio. Heille kelpaa ihan kaikki, jopa parsan hauskat punamarjaoksat. Lehtivihannekset ovat tietenkin aivan erityisesti kotiloasukkien makuun, joten Pikku-Aasia tuli tiensä päähän.
Kuva kertonee kaiken kotiloinvaasiosta. Siinä kukki ihana sipuli, ja eipä aikaakaan, kun kotiloiden perhekokous pidettiin valkoisessa kukassa sen annista herkutellen. Tuosta kukasta ei pahemmin siemeniä sitten kerätäkään! Rontit!
Onneksi omia siemeniä on kuitenkin saatu paljon. Kuvassa oikealla on ihania nippuja oman maan palsternakkaa siemeninä. Viime vuonna maahan jätetyistä palsternakoista tuli tänä vuonna niin upea siemensato, että niillä viljelisi jo koko tontin! Omat ja ostetut siemenet saavat nyt vielä odotella Syyskylvöjä ja niitä lokakuun viileitä päiviä, jolloin maan lämpö putoaa pysyvästi alle +5 asteen.
Sopivia asteita odottelevat myös talvivalkosipulit, joissa suosimme nykyään vain ja ainoastaan luomukasvatettua Ljubashaa, jonka kestävyys ja elinvoima on omaa luokkaansa. Pesee esimerkiksi Aleksandran mennen ja tullen, oli talvi sitten millainen tahansa.
Lopuksi meidän tuli pohtia mitkä 3 kurssia, kirjaa tai muuta inspiraatiolähdettä ovat antaneet meille eniten tällä saralla. Kurssien osalta en oikeen osaa sanoa juuta enkä jaata, sillä vaikka kursseilla olen käynyt ja niistä suuresti nauttinut, esimerkiksi kehuukurssit ja töppösten valmistelut eivät omavaraisuutta varsinaisesti meillä lisää, sillä meillä ei ole lampaita, mutta omatoimisuutta ne toki lisäävät ja tietysti antavat uusia kokemuksia ja ymmärrystä tuotteiden synnystä.
Kirjojen osalta valitsen mainita ne kaksi kirjaa, jotka vahvistivat meidän lähtöämme kaupungista maalle ja tämä kaiken alkua 10 vuotta sitten. Nythän markkinoille on tullut kotimaisiakin kirjoja aihepiiristä - meiltäkin kaksi (Vanhassa talossa - kohti omavaraisempaa elämää sekä Hurmaava hyötypuutarha & vinkkejä omavaraisempaan arkeen) ja Tiiu Kukkasjärveltä Omavaraistelua kaupunkipihalla, jossa paneudutaan pieteetillä erilaisiin hyötykasveihin ja niiden kasvattamiseen.
Jos jotain kirjaa kuitenkin voisi pitää omavaraistelijoiden raamattuna, sen paikan eittämättä täyttäisi John Seymourin The New Complete Book of Self-Sufficiency, eli uusi täydellinen kirja omavaraisuudesta. Täydellinen kirja onkin, siinä on kaikki mahdollinen ja monta mahdotontakin, joista tulee mahdollisia. Kunnioitettavaan 100-vuoden ikään päässyt John Seymour oli modernin omavaraisuusaatteen uranuurtaja, joka syntyi Lontoossa, mutta eli ja työskenteli farmeilla kerryttäen kokemuksia omavaraisuudesta myös Afrikassa. Kirjasta on otettu lukuisia painoksia aina vuodesta 1976 alkaen. Meidän kappaleemme on vuodelta 2009. Uusimmassa, tällä hetkellä myynnissä olevassa versiossa on mukana myös hurmaavasta River Cottage -sarjasta tunnetuksi tullut kokki Hugh Fearnley-Whittingstall, jonka pyrkimyksiä omavaraisempaan elämään ja orgaaniseen kotiviljelyyn saattoi seurata TV-sarjana 90-luvun loppupuolella ja 2000-luvun taitteessa. En tosin tiedä onko sarjaa esitetty Suomessa, mutta seurasin sitä aikoinaan asuessani ulkomailla. Muistan aivan erityisesti sarjan kauden Escape to River Cottage, joka inspiroi ja aiheutti suurta kaihoa rinnassa. Noin minäkin haluaisin asua ja elää! Sarjaa löytyy edelleen verkosta, joten jos kiinnostuit, googlettelepa hieman.
Toinen itseäni alkuaikoina suuresti inspiroinut kirja on Maria Österåkerin Unelma omavaraisuudesta, joka taitaa olla ensimmäinen omavaraistelulle omistettu kotimainen tietokirja. Kirjaa ei enää paineta - meidänkin hyllystä löytyvä kirja on vuodelta 2015, mutta tuurilla sen saattaa löytää käytettynä. Vaasassa oman omavaraistelevan kodin perustaneen Marian kirja kertoo matkasta henkilökohtaiseen omavaraisempaan elämäntyyliin sisältäen runsaasti konkreettisia vinkkejä, ohjeita ja reseptejä.
Lopuksi on vielä mainittava BBC:n ihanista ihanin, oikea hyvän mielen sarja täynnä omavaraistelua ja omatoimisuutta, nimittäin historiallinen dokumenttisarja Wartime Farm, jossa 2 arkeologia ja hersyvä historioitsija ottavat vanhan maatilan haltuunsa vuoden ajaksi elääkseen ja kokeakseen sen aikakauden elämää ja haasteita. Toisen maailmansodan aikakauteen sijoittuvassa sarjassa tehdään kuten silloin tehtiin, siten kuten silloin tehtiin ja yritetään pärjätä säännöstelyiden ja yhteiskunnan vaatimusten ristiaallokossa eläen silti täyttä elämää. Sangen opettavaisen ja idearikkaan 8-osaisen sarjan jaksoja löytyy verkosta, ken mielii katsella. Aikoinaan, kun Jovela haaveena alkoi vilkutella vihreitä valojaan, en kerta kaikkiaan saanut tarpeekseni tästä sarjasta ja sen muista aikakausiversioistaan.
Kasvuvyöhykkeeltä 1🌱
Kakskulma .
Kasvuvyöhykkeeltä 2 🌱
Pilkkeitä Pilpalasta .
Oma tupa ja tontti .
Sarin puutarhat .
Päivänpesän elämää .
Kasvuvyöhykkeeltä 3 🌱
Tsajut .
Rakkautta ja maan antimia .
Villa Varmo .
Harmaa torppa .
Evil Dressmaker .
Kasvuvyöhykkeeltä 4 🌱
Puutarhahetki .
Mustikkamaitoa .
Kasvuvyöhykkeeltä 7 🌱
Korpitalo .
Haluatko kommentoida? Tule piipahtamaan instassa! ♥
UUSIMPIA JULKAISUJA
Pitkä on ollut kesäkausi tänä vuonna, kun se alkoi heti toukokuussa helteillä ja päätti aikansa syyskuun lopussa helteillä. Kaikkea siihen väliin on mahtunut, mutta silti vuosi on ollut erikoinen. Lämpöennätyksiä on lyöty tämän tästä ja vuotuisten hellepäivien lukumäärän ennätykset on rikottu muutamaan kertaan. Noh, pitkä kesä oli ja meni, ja nyt...
Runsaasta omenasadosta riittää moneksi. Tämä helppo ja nopea marmeladi maistuu omenalta ja kanelilta, mutta makean mausteisessa herkussa on halutessasi myös pulleiksi hautuneita rusinoita. Lisää tektuuria marmeladi saa omenaraasteesta. Nimensä marmeladi sai siitä, että se kuiskii jo syksyllä joulun lähestyvän hiljalleen.
Ryhdytään puupiheiksi ja poltetaan puuta puhtaasti ja säästeliäästi! Kävimme isännän kanssa vuonna 2019 puunsäästäjän polttokurssilla, jonka neuvoilla voi säästää polttopuusta ja puulämmityksen aiheuttamista päästöistä jopa 50%. Kurssin vetäjänä toimi Warma-Uunien Vesa Salminen, joka on vetänyt yli 100 puunsäästäjän polttokurssia, ja jonka yritys...
Kotipuutarhurin puuhat eivät suinkaan pääty kesään, sillä syksy on omalla tavallaan puutarhan toinen kevät, jolloin jopa kannattaa kylvää osa seuraavan vuoden sadosta, sillä syyskylvöt aikaistavat ja vahvistavat seuraavan vuoden satoa. Kun yksi sadonkorjuu päättyy, toista laitellaan säiden viilentyessä aluilleen. Sellaista se on omavaraistelevan...
Onnellisen omavaraistelijan pihalla tai lähialueella kasvaa hevoskastanjapuita, joiden pähkinöitä voi hyödyntää pesupähkinöiden tapaan pyykinpesussa. Hevoskastanjoiden ja tuontipesupähkinöiden saponiini- eli luontainen saippuapitoisuus onkin likimain sama, joten kaukomailta saakka meille kuljetettavat pesupähkinät voi hyvällä syyllä korvata...
Syksyn saapuessa on hyvä katsella satokauden onnistumisia ja oppeja, joita syntyy epäonnistumisten kautta. Joka vuosi oppii jotain uutta yhtälailla kuin saa iloita onnistumisista. Tässä julkaisussa käväistään myös mehuasemalla ja jaetaan muutama vinkki teille, joilla ensimmäinen mehuasemakäynti on vielä edessä.
Kun helteet ovat väistyneet, Jovelassa hurisee kuivuri harva se päivä. Sadon kuivattaminen on hyvä keino säilöä satoa ja kasvattaa kotivaraa, ja samalla säästyy tilaakin, sillä kuivatettu sato vie huomattavasti vähemmän tilaa kuin moni muu säilöntämuoto. Monitasoisen kuivurin hankintavinkin löydät kirjoituksen loppuosasta.
Syyskesä on alkanut ja puutarha tarjoilee parastaan. Satokauden käynnistyttyä kunnolla, omavaraistelijoiden huusholleissa syödään ja säilötään satoa talven varalle kuin hamsterit konsanaan.
