Pitkä on ollut kesäkausi tänä vuonna, kun se alkoi heti toukokuussa helteillä ja päätti aikansa syyskuun lopussa helteillä. Kaikkea siihen väliin on mahtunut, mutta silti vuosi on ollut erikoinen. Lämpöennätyksiä on lyöty tämän tästä ja vuotuisten hellepäivien lukumäärän ennätykset on rikottu muutamaan kertaan. Noh, pitkä kesä oli ja meni, ja nyt kasvuvyöhyke 1b:ssäkin ollaan käväisty lämpömittarilla nipin napin nollan alapuolella. Olisi siis syyspuhteiden aika.
Tänään, lokakuun ensimmäisenä sunnuntaina Tsajut-blogin Sadun ja Korkealan Heikin luotsaaman omavaraistelijoiden poppoon kuukauden yhteisenä aiheena on muun muassa omavaraistelun ajankäyttö ja puutarhan sekä talon valmistelut talvea ajatellen.
Meillä tuo ajankäyttö onkin nyt ollut erikoisella tolalla. Kun kerroin viime kuukausipostauksessa olleeni sairaana, enpä tiennyt, että se oli vain alkusoittoa sairastelulle, joka lopulta venähti keuhkokuume-epäilyä myöten yli kuukauden mittaiseksi kaudeksi, jonka aikana en ole kyennyt tai jaksanut tehdä juuri mitään. Välissä oli sellainen vajaan viikon mittainen hengäshdystauko, etten ollut niin kipeä, ettei mitään olisi voinut tehdä, mutten niin tervekään, että jotain olisi kyennyt tekemään ilman kylmää hikeä otsalla, ja sitten mentiin taas korkealla kuumeella ja totaalisella väsyllä viime viikkoon saakka.
Meillä on siis lähes kaikki syyspuuhat aivan vaiheessa. Toisaalta, eipä niitä ole ollut syytä tai mahdollistakaan ryhtyä tekemään, kun pihalla kukkii edelleen, satoa pukkaa vielä, tyrnipensaskin on edelleen marjaa täynnä, viimeiset omenat poimittiin vasta ja osa perunoista ja muista juureksista on edelleen maassa. Vointi on ollut sellainen, että oikeastaan vasta tällä viikolla olen päässyt puuhastelemaan enemmän, mutta siltikin vähänlaisesti normaaliin verrattuna. Yli kuukauden sairastuminen korkean kuumeen jaksoineen uuvuttaa edelleen. Tämä tapahtuma on toisaalta tuonut positiivisiakin ajatuksia mukanaan. Satoa on saatu korjattua ja laitettua, vaikka tahti on ollut hidas. Valitsemamme hyötykasvit ja niiden lajikkeet on valittu onnistuneesti, sillä kasvit eivät ole kaivanneet meitä, vaikka pääpuutarhuri kaatui vuoteeseen kesken sadonkorjuun. Hyvin ovat kasvit pärjänneet omillaan ja tehneet työtään ilman ihmiskäden apua.
Vinkki! Jos raakoja tomskuja on paljon samaan aikaan kypsymässä sisällä, jätä osaan kannat ja ota osasta kannat pois. Kannalliset tomskut kypsyvät nopeammin kuin kannattomat. Siten voi hieman jaksottaa kypsymistä niin, ettei ihan kaikki tule kypsiksi samaan aikaan.
Voi miten olenkaan aina pitänyt Veikko Huovisen kirjasta Hamsterit. Pidin myös sen kuunnelmaversiosta ja ihanasta elokuvasta, jonka kävimme katsomassa isännän kanssa viime vuonna 50-luvun elokuvateatteritunnelmaa edelleen tarjoavassa, mutta silti teknisesti modernissa elokuvateatterissa.
Minä olen juuri sellainen hamsteri. Raapustelen listojani, täytän ruokakomeroa talven varalle ja haalin kaikeinlaisia sadoista syntyviä herkkuja sieviin purkkiriveihin tai tarkkaan lajiteltuun järjestykseen pakkaseen. Tuossa yllä olevassa kuvassa kypsytellään raakoja tomaatteja ja haudutellaan uunissa kypsiä tomaatteja öljyn, porkkanan, palsternakan, fenkolin, valkosipulin ja yrttien kanssa. Pehmeäksi hautuneet herkut surautan soseeksi, jonka pakastan pastojen, keittojen ja patojen pohjaksi tuonnempana. Jovelan hamsterin talvivarastoja!
Tässä tehdään sitä samaa, mutta ilman öljyä, sillä hauduttelen tomaatit valkosipulin kanssa 2 litran padassa riisinkeittimellä. Se on vallan mainio, siisti ja kätevä tapa hauduttaa satoa toiseen muotoon, oli kyseessä sitten tomaatit, paprikat, juurekset tai vaikkapa kurpitsat, kuten alla.
Tuo riisinkeitin on ollut aivan ykkönen juuri kurpitsan kanssa. Usein olen hauduttanut kurpitsan pehmeäksi sosetta varten uunissa, mutta siinä on omat juttunsa. Pellille kertyy herkästi paljon nestettä ja sitä lurahtelee helposti laitojen yli. Puuha voi olla hieman sotkuista, mutta riisinkeittimellä homma sujuu vallan kätevästi!
Ensin puolitan kurpitsan, sitten leikkaan sen viipaleiksi, kuorin kuoren pois ja koverran siemenosion irti pienellä veitsellä. Sen jälkeen pilkon puhtaat kurpitsakuut riisinkeittimen pataan ja kun se on täynnä, pata menee keittimeen keittoasetukselle. Kun seuraava satsi kurpitsaa on pilkottu, riisinkeitin onkin jo hauduttanut kurpitsapalat pehmeiksi. Kippaan pehmeät palat suureen kulhoon ja surautan kurpitsan soseeksi, jota vakumoin ja pakastan noin 7,5 dl erissä, kun sose on jäähtynyt.
Riisinkeittimistä ajatellaan usein niin, että ne ovat kaapissa pölyä kerääviä turhakkeita. Olen tässä asiassa kovasti eri mieltä. Tuo meidän OBH Nordican pikkumusta on kompakti, mutta siihen mahtuu 2 litraa ruokaa ja se on todella monikäyttöinen - ei vain riisin keittämistä varten. Sillä voi hauduttaa padat ja keitot, vihannekset, perunat, pastat ja vaikka linssit, tehdä puurot (myös riisipuuroa), se on suurena apuna satopuuhissa ja kaiken lisäksi ateriat voi ajastaa. Voin illalla laittaa vaikkapa UHT-maidon sen sisälle riisin kanssa ja määrätä laitteen valmistamaan riispuuron siten, että se on valmis aamulla kello 9. Samalla tavalla voin ajastaa lounaskeiton tai illalliselle risoton tai pata- tai pastaruoan. Tietysti laitteella saa tehtyä mahtavaa, juuri sellaista ravintolatasoista riisiä, mutta meillä riisi on sivuosassa tämän aparaatin käytössä. Tuo meidän pikkumusta on myös erittäin energianuuka - käyttää sähköä vain 0,35 kWh. Hyvä laite, tarjouksesta hankittu.
Palataanpas takaisin sadonkoorjuupuuhiin. On se vaan kumma. Aina, kun tänä syksynä olen ajatellut, että nyt on sadon viimeiset mitä milloinkin, niin ei. Lisää tulee edelleen. Tässä on tänä viikonloppuna kasvihuoneelta kerättyjä paprikoita. Ensimmäinen laimea yöpakkanen ei ole paprikoita haitannut. Kasvihuoneella puskee satoa ja paprikat kukkivatkin edelleen. Ihan hullua!
Tässä kropsutellaan siemeniä irti kukintansa päättäneistä auringonkukista. Säästin meille kaksi suurta siemenkakkua ensi vuoden kukkia varten. Muista siemeniä tehneistä kukista linnut ovat jo syöneet siemenet, mutta pihalla on edelleen vasta auenneita kukkia. Keräilin niitä ison kimpun tupaan perjantaina. Taas sanon ihan hullua, auringonkukkia nupuillaan lokakuussa!
Tuossa toisessa kukassa on perinteiset raidalliset siemenet ja toisessa pikimustat. Mustia siemeniä tekevät auringonkukat ovat sitä lajiketta, joka on erityisen ravinnerikas ja öljyisä. Se on siis se lajike, jota viljellään erityisesti auringonkukkaöljyä varten. Mustakuoriset siemenet sisältävät runsaasti muun muassa b- ja e-vitamiinia, kalsiumia, rautaa ja proteiinia.
Siinä ovat meidän 2024 jätit. Pisin auringonkukka oli 338 cm, suurin siemenkakku 33 cm halkaisijaltaan. Nuo jätit olivat niin valtavia, että isännän piti sahata ne poikki. Varren paksuus vastasi ihmisen rannetta ja nuo suurimmat siemenkakut olivat niin painavia, että jos sellaisen olisi saanut päähänsä, tutkintapöytäkirjoissa puhuttaisiin astalosta!
Vaikka satohommat ovat juuri mitään tekemättä menneet ihan mallikkaasti sairastelusta huolimatta, mustikkakoisojen kanssa meinasi käydä huonosti. En päässyt keräämään marjoja kuin muutaman kerran ennen kuin linnut ja tuulet veivät herkut mennessään. Onneksi erittäin myöhäistä satoa tuottavana kasvina mustikset tuuppasivat lisää marjoja saataville, tai oikeastihan ne ovat hedelmiä, mutta joka tapauksessa sain sen verran niitä kerättyä, että ensi vuoden siemenet ovat tallessa siltä varalta, etteivät mustikset tekisi oma-aloitteisesti tavalliseen tapaan uutta kasvustoa keväällä.
Oikealla talvivalkosipulit odottelevat sään viilentymistä, jotta saadaan laittaa ensi vuoden satokynnet maahan. En ole vielä jaksanut tehdä valkosipuli-voipyreetä pakkaseen, mutta jospa tässä ensi viikolla senkin jaksaisi tehdä.
On niin mukavaa, kun on kaikenlaista pakkasessa. Se, että voi ottaa kerta-annoksen tarvitsemiaan valmiiksi käsiteltyjä ruoan raaka-aineita pakkasesta, tekee arjesta helpomman kiireiden, laiskuuden tai juurikin sairastumisen hetkellä. Ei tarvitse laittaa niin paljon energiaa siihen, että saa maukasta ruokaa aikaiseksi.
Viimeiset Baya Marisa -omenat on tosiaan nyt kerätty. Niitä on mehustettu mehuasemalla, hillottu, syöty sellaisenaan ja hieman laitoin paloina pakkaseenkin, että voin talvella tehdä jonkun piirakan kylmien päivien iloksi. Mieleni on tehnyt kokeilla tehdä näistä joulunpunaisista omenoista myös marmeladia, johon tulisi kanelia ja rusinoita. Testailin sitä torstaina ja marmeladista tuli aivan ihanaa! Nimesin marmeladin joulumarmeladiksi, koska se lupailee tuoksullaan joulua. Reseptin löydät täältä, jos haluat kokeilla sitä omilla ompuilla, oli ne mitä väriä tahansa, ja rusinat voi halutessaan jättää poiskin.
Lauantaina käväisimme isännän kanssa naapurikylän syysmarkkinoilla. Siellä oli edullisesti tarjolla niin hyvää paikallista karpaloa, että sitähän piti kotiin saada. Osan laitoin pakkaseen ja osasta keittelin karpalohilloa. Keltaiset palaset purkeissaan ovat pikkelöityä kurpitsaa. Isäntä kun ei pikkelsseistä erityisemmin välitä, en tee niitä määräänsä enempää. Litra tai pari kutakin lajia riittää hyvin omaan ja vieraspöytään meillä. Tykkään mielummin laitella maltillisen määrän monenlaisia kuin kymmeniä purkkeja samanlaisia herkkuja. Siten tulee syötyäkin säilömänsä ja pikkelsseissäkin on vaihtelua.
Lopettelen siihen mistä aloitin, säiden ihmettelyllä. Kummallinen on tämä syksy ollut, mutta on niitä aikoja toki ennenkin ollut ja satoja korjattu lokakuussa. Silti hämmästyttää esimeriksi ajatus, että meidän leveysasteilla viinirypäleitä korjattiin ennen vanhaan juuri lokakuussa. Tai että meillä ylipäätään oli viinirypäleitä 1500-luvulla sen verran, että niiden korjuulle piti ihan ajankohtakin määritellä.
Mikael Agricolan "mitä tulee tehdä milloinkin" vuosikalenterissa, joka julkaistiin osana hänen rukouskirjaansa vuonna 1544, Agricola näet sanoi, että lokakuussa poimitaan viinirypäleet, puiden lehdet putoavat ja odotellaan talvea. Agricolan määrämä ruokavaliokin kuulosti kovin metkalta. Hän oli sitä mieltä, että lokakuussa tulisi syödä sianlihaa ja juoda uutta viiniä sekä pippurilla (ehkä maustepippurilla) ja neilikalla maustettua vuohen ja lampaan maitoa. Lämmintä maustemaitoa olen joskus juonutkin keskiaikaravintolassa, eikä se ollut lainkaan hassumpaa. Sitähän voisi vaikkapa jonain koleana syysiltana taas kokeilla, mutta ihan lehmänmaidosta valmistettuna.
Mitä sitten tulee niihin syyspuuhiin tuolla puutarhassa, ne ovat viedä edessä. Hyötykasvien raadot pitää kärrätä kompostikasaan kurpitsalaan ja nurmikko leikata vielä kerran. Meillä suurin osa puiden ja pensaiden lehdistä on edelleen melko vihreinä ja kiinni
puissa, esimerkiksi kirsikka- ja omenapuissa, joten odotellaan niiden varistelevan hieman enemmän lehtiään, ja sitten ajellaan nurmikko talvikuntoon. Syyskylvöille ei ole asiaa vielä toviin. Lauantainakin mittari oli jossain 16 asteen tienoilla. Yleensä nuo syyspuuhat saadaan säiden viilennyttyä tehtyä kahden viikonlopun aikana siten, ettei sentään koko päiviä puutarhassa puuhailla. Joskus osa hommista jää keväällekin, milloin mitenkin.
Syyspuuhista ja syys- sekä talvikylvöistä löytyy aiempi vinkkijulkaisu täältä.
Vaan mitä kuuluu ja millaisissa puuhissa hääräilevät muut mainiot omavaraistelijat? Käypä kurkkaamassa!
Haluatko kommentoida? Onko asiaa? Tule piipahtamaan instassa!
Voit laittaa meille myös postia: kirjeet@omavarainen.fi
UUSIMPIA JULKAISUJA
Pitkä on ollut kesäkausi tänä vuonna, kun se alkoi heti toukokuussa helteillä ja päätti aikansa syyskuun lopussa helteillä. Kaikkea siihen väliin on mahtunut, mutta silti vuosi on ollut erikoinen. Lämpöennätyksiä on lyöty tämän tästä ja vuotuisten hellepäivien lukumäärän ennätykset on rikottu muutamaan kertaan. Noh, pitkä kesä oli ja meni, ja nyt...
Runsaasta omenasadosta riittää moneksi. Tämä helppo ja nopea marmeladi maistuu omenalta ja kanelilta, mutta makean mausteisessa herkussa on halutessasi myös pulleiksi hautuneita rusinoita. Lisää tektuuria marmeladi saa omenaraasteesta. Nimensä marmeladi sai siitä, että se kuiskii jo syksyllä joulun lähestyvän hiljalleen.
Ryhdytään puupiheiksi ja poltetaan puuta puhtaasti ja säästeliäästi! Kävimme isännän kanssa vuonna 2019 puunsäästäjän polttokurssilla, jonka neuvoilla voi säästää polttopuusta ja puulämmityksen aiheuttamista päästöistä jopa 50%. Kurssin vetäjänä toimi Warma-Uunien Vesa Salminen, joka on vetänyt yli 100 puunsäästäjän polttokurssia, ja jonka yritys...
Kotipuutarhurin puuhat eivät suinkaan pääty kesään, sillä syksy on omalla tavallaan puutarhan toinen kevät, jolloin jopa kannattaa kylvää osa seuraavan vuoden sadosta, sillä syyskylvöt aikaistavat ja vahvistavat seuraavan vuoden satoa. Kun yksi sadonkorjuu päättyy, toista laitellaan säiden viilentyessä aluilleen. Sellaista se on omavaraistelevan...
Onnellisen omavaraistelijan pihalla tai lähialueella kasvaa hevoskastanjapuita, joiden pähkinöitä voi hyödyntää pesupähkinöiden tapaan pyykinpesussa. Hevoskastanjoiden ja tuontipesupähkinöiden saponiini- eli luontainen saippuapitoisuus onkin likimain sama, joten kaukomailta saakka meille kuljetettavat pesupähkinät voi hyvällä syyllä korvata...
Syksyn saapuessa on hyvä katsella satokauden onnistumisia ja oppeja, joita syntyy epäonnistumisten kautta. Joka vuosi oppii jotain uutta yhtälailla kuin saa iloita onnistumisista. Tässä julkaisussa käväistään myös mehuasemalla ja jaetaan muutama vinkki teille, joilla ensimmäinen mehuasemakäynti on vielä edessä.
Kun helteet ovat väistyneet, Jovelassa hurisee kuivuri harva se päivä. Sadon kuivattaminen on hyvä keino säilöä satoa ja kasvattaa kotivaraa, ja samalla säästyy tilaakin, sillä kuivatettu sato vie huomattavasti vähemmän tilaa kuin moni muu säilöntämuoto. Monitasoisen kuivurin hankintavinkin löydät kirjoituksen loppuosasta.
Syyskesä on alkanut ja puutarha tarjoilee parastaan. Satokauden käynnistyttyä kunnolla, omavaraistelijoiden huusholleissa syödään ja säilötään satoa talven varalle kuin hamsterit konsanaan.
