Omavaraistelijat, kuten loppupeleissä kaikki muutkin ihmiset elävät luonnon armosta ja säiden armoilla, satoi tai paistoi, tuuli tai tuiskusi, niin hyvässä kuin pahassakin, ja huolimatta siitä asuuko maalla vai metroaseman kupeella. Tämä kirjoitus on osana omavaraisuusblogiringin kuukausipostaussarjaa, jonka aiheena on tällä kertaa sää ja sen vaikutukset omavaraisteluun niin nykyajan ilmastomuutoksen tuomissa haasteissa kuin menneiden aikojen nälkä- ja katovuosinakin.
1860-luvun nälkävuosien historia on koskettanut meitä itseämme siinä mielessä, että Jovela on rakennettu pahimpana nälkävuotena 1868. Talon nuori isäntäpari odotti ensimmäistä lastaan, mutta syntyikin kaksoset siihen maailmanaikaan, jolloin asiat olivat enemmän kuin huonosti, ja pelko kyti varmasti jokaisen sydämessä. Nähtiin nälkää ja taudit levisivät ihmisten mukana. Vaikka tässä talossa ei olisi nähty nälkää, taudit velloivat nälän ajamien kulkijoiden tuomina. Se on ollut kovaa aikaa.
Suomessa on koettu kaksi suurta säiden aiheuttamaa nälkäkautta, joista pahin 1600-luvulla ja toiseksi pahin tuolloin 1860-luvulla, jolloin nälkään ja nälän aiheuttamiin tauteihin kuoli n. 10% väestöstä, mikä nykyaikana vastaisi noin puolta miljoonaa kansalaista. 1866-1868 katovuodet syntyivät sääolosuhteista ja sitä pahensivat yhteiskunnan ja ihmisten kyvyttömyys puuttua ongelmiin silloin, kun ongelmat olisivat olleet vielä hallittavissa oikeilla toimilla. Kuulostaapa oudon tutulta tänäänkin.
1866 suuret ongelmat alkoivat kun halla vei sadot. Seuraavasta talvesta tuli sääolosuhteiden puitteissa pitkä ja ankara, seuraava kevät viivästyi, eikä kylvöille päästy. Helsingissäkin mitattiin toukokuun keskilämmöksi alle 2 astetta ja jäät lähtivät monella paikkakunnalla vasta kesäkuussa. Kesä tuolloin alkoi vasta kesäkuun puolivälissä, myöhäinen ja sateinen kesä mädännytti perunat peltoon ja halla kuritti maata jo elokuussa. Viljaa ei ollut edes siemenviljaksi, eikä karjaeläimille ollut tarpeeksi ravintoa. Ulkomailta ei pyydetty tai tilattu vilja-apua ajoissa ja siinä vaiheessa kun lopulta apua hankittiin, meret olivat jo jäässä, eikä apua saatu perille jäiden saartamiin satamiin. Kaksi perättäistä satoa menettänyt epätoivoinen kansa lähti nälkäkuoleman partaalla kansanvaellukselle omassa maassaan ruoan perään, ja kulkutaudit pääsivät valloilleen. Tilanne paheni entisestään. Vuonna 1868 suomalaisia kuoli nälkään ja sen aiheuttamiin tauteihin melkein 140 000. 150 vuotta sitten kärsityn kadon vuoksi Suomessa alettiin panostamaan yhteiskunnalliseen omavaraisuuteen ja myös esimerkiksi rautatieverkostoon. Kansa maksoi kokemuksesta kalliit oppirahat.
Ylen Areenasta löytyy mielenkiintoinen kolmiosainen radiodokumentti, jossa kerrotaan nälkävuosien synnystä ja seurauksista.
Millaista mahtoi elämä täällä olla 1868, kun sääherra näytti luontonsa?
Suomessa eletään edelleenkin neljän vuodenajan sykleissä ja jokaisella on omat haasteensa, siinä missä ihanuutensakin.
Kaupungissa syklit ehkä näkyvät visuaalisimmin sesonkisisustuksien ja -vaatetusten mainonnassa, mutta me omavaraisempaa elämää elävät tyypit olemme säiden äärellä konkreettisesti. Toisaalta niin ovat kyllä ihan kaikki vaikkei sitä ehkä tule ajatelleeksi, mutta jokainen omavaraisempaa elämää elävä tuntee kyllä säiden oikut ja sääolosuhteiden vaikutukset omissa nahoissaan. On tulvia, käristyskupolia, hallaa, kuivuutta ja muilta mailta tulevia tuulia tuholaisineen tai ihmisten typeryyksiä, jotka verottavat pölyttäjäkantoja. Ja sitten on vielä se iso juttu, ilmastomuutos. Se koskettaa meitä kaikkia, kaikkialla maailmassa. Myös täällä lintukodossamme nimeltä Suomi.
Meidän omavaraisemman elämän lyhyellä taipaleella (kuudes vuosi menossa) on koettu vähän kaikkea. On ollut kylmää, kuumaa, märkää ja kuivaa väärinä aikoina, väärissä paikoissa. Hyvin täällä silti on pärjätty ja aina kaikesta ollaan opittu, mutta joka vuosi on jokin haaste ollut edessä, tavalla tai toisella. Maa on ollut janoinen, taimia on kuollut, satoja jäänyt saamatta ja yksi kasvihuonekin on lennellyt ympäri pihaa myrskyn kourissa. Omavaraisemman elämän myötä on opittu tulkitsemaan luontoakin. Ei me osata sammakoista ennustaa tai keväällä sanoa mitä tuleman pitää, mutta sellainen lyhyen aikavälin mututuntuma on kehittynyt ainakin hieman ja varautumisella moni haaste selättyy ennen kun ongelmaksi saakka äityy.
Täällä voidaan oikeastaan jo puhua omavaraistelevien neljästä vuodenajasta ja niille tyypillisistä haasteista.
Aikainen kevät ilahduttaa, mutta saattaa myös kostautua kun sää kääntyykin kylmäksi ja takatalvi haastaa kotipuutarhuria taimineen. Taimet kärsivät kylmyydestä ja jo kukintaan ehtineet puut ja pensaat saattavat jättää sadon tekemättä kun pölyttäjät tuupertuvat viluissaan. Herkät nuput saattavat tipahdella kylmyyden vuoksi ja sato on menetetty. Esikasvatettuja taimia ei saa ulos ja niiden kanssa alkaa olla hankalaa sisätiloissa. Myöhäinen kevät taas tuo haasteensa sen suhteen ehtiikö sato kypsyä? Kuiva kevät haittaa kasvua ja kuuma kevät tuottaa liian nopeaa kasvua, jolloin kasvi tekee vartta ja kortta, mutta juuristo ei ehdi kehittyä samaa tahtia. Jos kesästäkin tulee kuiva, kasvi on altis kuivuudelle. Jos taas sataa liian paljon, taimet eivät kestä ylenmääräistä märkyyttä. Pohjanmaan kevättulvat ovat oma lukunsa. Niitä ja niiden seurauksia tosin näemme ja kuulemme vain median ja tuttavien kertomana.
Kylmä kesä viivästyttää ja pienentää satoja. Kuuma kesä taas tuo kuivuutta ja satotuhoja. Hyvään kasvuun päässeet kasvit kuivuvat ilman riittävää vedensaantia. Rajut ukkoskuurot raekuuroista puhumattakaan saattavat rummuttaa koko sadon pilalle hetkessä. Oikeaan, tai siis väärään hetkeen osuva kesämyrsky
riepottaa kasveista siemenet, jotka olisi ollut tarkoitus kerätä talteen
seuraavan vuoden satoa varten.
Loppukesän jatkuvat sateet estävät korjaamasta viljaa ja eläinten rehuheinää, liika kuivuus taas näivettää sadot. Kuivaksi käynyt maa ei elvy sateista, ellei sadetta saada parin päivän ajan. Rengaskaivot tyhjenevät ja pohjavesi laskee. Vedensaanti on hanaveden varassa, ellei ole porakaivoa.
Kuumuus ja kuivuus on meillä tullut haasteeksi numero yksi. Nykyään varaudumme jo kuivuuteen. Sadevettä kerätään niin paljon kuin mahdollista, vaikka meillä on porakaivo ja biohiiltä tehdään itse, jotta maa-aines pystyisi sitomaan vettä mahdollisimman paljon. Käristyskupolin alla ei jaksa kerätä satoa sen enempää päivällä kuin hellelukemia hipovina öinä ja osa sadosta jää korjaamatta ajoissa. Kuumuus ja kuivuus tipauttelee marjat ennen kun ne ehditään korjata. Marjasato eritoten kärsii meillä tässä mielessä, vaikka omiksi tarpeiksi yleensä saadaankin marjaa kerättyä. Tänä vuonna sääolosuhteet veivät vadelmat. Ensin pölytys ei onnistunut liian aikaisen kukinnan vuoksi ja lopun viimeisteli kuivuus, johon ei auttanut edes kasteluyritykset. Kuivuuden aiheuttamien haasteiden vuoksi olen hakenut asian tiimoilta mahdollisimman paljon tietoa omaan käyttöön, mutta julkaisin aiheesta myös jutun nimeltä Janoinen maa, jossa selvitin mm. kuinka paljon vettä mikin kasvi tarvitsee ja paljonko esimerkiksi sadettajia tulee posotella, jotta kasvimaa on saanut riittävästi vettä.
Sateeton syksy haittaa marjasatoja niin puutarhassa kuin luonnossakin ja sienisadot kärsivät kuivuudesta. Sienet ovat haastavia tyyppejä, sillä hyvä sienisato vaatii sateista kevättä, lämmintä heinäkuuta ja taas riittävän sateista syksyä. Liika sade taas tuo haasteita myöhäisille juurikkaille. Liian pitkään lämpimänä jatkuva syksy on ihana, mutta voi saada monivuotiset kasvit lähtemään uuteen kasvuun ilman talvilepoa, jolloin seuraavan vuoden sato on vaarassa. Syksyn myrskyt aiheuttavat monille monenlaisia tuhoja kasvihuoneiden vaurioista kaatuneisiin puihin. Tuulen maasta repimä omenapuu ei enää satoa tuota ja kaatuneen puun alle lysähtänyt kasvihuone ei tuo turvaa kasveille. Aikainen ja kolea syksy taas jättää osan sadosta raa'aksi ja kasvattaa lämmityksen tarvetta, joka kasvattaa lämmityspuun tarvetta puulla lämpiävissä talouksissa. Jos klapivarastot eivät ole ajoissa kunnossa, tulee vilu.
Talvi on omavaraistelevan lepoaikaa, mutta puulämmitteisessä talossa lämmitys vaatii puuta ja mitä kylmempi talvi on, se enemmän puuta kuluu. Jos lunta on vähän, kylmyys puree napakammin. Toisaalta jos lunta on paljon tai maa ei ole kunnolla roudassa, talvimyrsky tekee pahojakin tuhoja, kuten vuonna 2011 riehunut Tapani-myrsky osoitti. Myrsky repi puut roudattomasta maasta ja yli 300 000 taloutta oli sähköttä pahimmillaan useista päivistä yli viikkoon. Talvimyrskyt tuntuvat aiheuttavan säännöllisesti ongelmia sähkönjakeluun. Tänäkin vuonna on kertaalleen n. 190 000 taloutta ollut sähköttä, kun Aapeli-myrsky näytti voimansa tammikuussa 2019. Hanget korkeat nietokset voivat olla myös hieman haastavia polttopuiden kaadossa. Parhaat lämmityspuut on kaadettu perinteisesti keskitalvella ja jos hanki yltää kainaloon saakka, homma on melkoisen hankalaa.
Kotitalouksien energiaomavaraisuus on erittäin haastavaa, ellei likimain mahdotonta talvikuukausina. Aurinkoa ei ole riittävästi, eikä pientuulivoimala usein kykene tuottamaan kuin äärimmäisen vähän sähköä kuluttavan talouden minimitarpeet, jos sitäkään. Talvella kasvisten kasvattaminen on haastavaa, vaikka toki jotain pientä saa kasvatettua talvisinkin ilman kummoisia kustannuksia.
Sipulisatoamme kuivumassa kuivaustelineellä, koska kuiva ja aurinkoinen sää niin sallii.
Ilmastonmuutos tuo mukanaan uudet sääkuviot ja haastaa ruokatuotannon ennen näkemättömällä tavalla.
World Resources instituutin mukaan 33 maata tulee kärsimään 20 vuoden sisällä merkittävästi veden puutteesta. Erityisesti veden puutteesta tulee arvioiden mukaan kärsimään Lähi-idän maat (14/33), mutta myös Eurooppalaisia valtioita kuten Kreikka (maailman 3. suurin oliiviöljyjen tuottajamaa) sekä Espanja on listattu tälle vesikriisilistalle.
The Guardian uutisoi Ilmastotutkijoiden arviosta, jonka mukaan eteläisen Afrikan ilmasto lämpenee tulevina vuosikymmeninä niin paljon, että elämä eteläisessä Afrikassa käy likimain mahdottomaksi. Nykyiselläänkin Afrikassa kärsitään entistä enemmän kuivuudesta ja sateiden välillä voi olla jopa vuosi. Aasiassa ruokatuotantoa riivaa jo sekä veden puute että tulvat ja merenpinnan nousu. Esimerkiksi 160 miljoonan asukkaan Bangladeshissa ilmastonmuutos on nostanut merenpintaa ja riisiviljelykset ovat vaarassa meriveden päästessä riisiviljelyksille. Paikallisen ilmastontutkimuslaitoksen mukaan tulvia aiheuttavat monsuunit ovat voimistuneet viimeisen 20 vuoden aikana, mikä pahentaa tilannetta. Sadetta ei tule sen enempää kuin ennen, mutta ne keskittyvät eri tavalla. Kuivuus kestää kauan ja se päättyy tulviin. Tilannetta pahentaa entisestään voimakkaat hirmumyrskyt, jotka työntävät merivettä viljelysmaille. Meriveden suolaamat viljelysmaat muuttuvat viljelykelvottomiksi. Globaalisti maailman tärkeintä viljalajia riisiä kasvatetaan erityisesti nimenomaan monsuunialueilla.
Intiassa taas on kymmeniä miljoonakaupunkeja, joiden pohjavedet ovat jo loppuneet tai loppumassa. Esimerkiksi melkein 20 miljoonan asukkaan Delhissä pohjavedet on käytetty loppuun tämän vuoden aikana. Viljelmille kuljetetaan vettä käsittämättömiä matkoja. Ihmiset eivät enää pärjää vanhoilla asuinseuduillaan. Veden ja ruoan perässä siirtyvät ihmismassat tulevat arvioiden mukaan olemaan merkittäviä lähihistoriassamme ja me täällä Pohjolassakin omalta osaltamme pahennamme tilannetta.
Etelä-Amerikassa on tuhottu sademetsiä sellaisella tahdilla, että Amazonin alueella ei enää sada kuten ennen, ja laajoilla hakkuualueilla ilmasto lämpenee nopeammin kuin niillä alueilla, joilla hakkuita ei ole tehty. Sateettomat kaudet kestävät jo neljä kuukautta yhtäjaksoisesti. Ongelma-alueita on erityisesti Brasiliassa, jossa tuotetaan ruoka- ja rehusoijaa.
Maapallo on vähän rikki, niin meillä kuin universumissakin.
Lähempänäkin tapahtuu. Välimeren alue kuivuu, uutisoi Yle vuonna 2017. Maapallon ilmasto on lämmennyt keskimäärin yhden asteen viimeisen 120 vuoden aikana ja tahti kiihtyy. Välimeren maissa nousua on ollut jo 1,4 astetta. Science-lehden tutkimuksen mukaan suurin osa eteläisestä Espanjasta muuttuu autiomaaksi, mikäli alueellinen ilmaston lämpeneminen nousee vielä 0,6 astetta.
Arktisilla alueilla, kuten Norjan huippuvuorilla keskilämpötila on ollut n. -10 astetta, vuonna 2016 keskilämpötila ylsi vain rimaa hipoen miinuksen puolelle. Jäätiköt sulavat. Norjan polaarisen instituutin johtaja on kertonut haastattelussa tehneensä ilmastotutkimusta Huippuvuorilla 30 vuotta ja sen aikana meriveden keskilämpötila alueella on noussut 10 astetta. Tietyt vuonot eivät enää jäädy lainkaan. Jäätiköt sulavat ennennäkemätöntä vauhtia. Vesien lämmönnousulla on lukuisia haittoja, joista merkittävimpiä on kasviplanktonin tuotannon hidastuminen ja kato, joka taas johtaa ongelmiin, sillä kasviplanktonit sitovat hiilidioksidia ja tuottavat puolet koko maapallon hapesta. Merivesien lämpeneminen vaikuttaa myös virtauksiin. IPCC:n mukaan vesien kiertokulun voimistuessa maalämpötilat nousevat eivätkä meret enää jäähdytä ilmaa kuten ennen. Lopputuloksena tuulee enemmän ja kovat myrskyt yleistyvät alueilla, joilla ne aiemmin ovat olleet harvinaisia, kuten meillä.
Jo lähitulevaisuudessa tuhansien järvien maassakin vesipula voi koetella luontoa kesäisin sääolosuhteiden vuoksi.
Vai onko? Vuosi 2018 muistetaan kuivuudesta, joka ProAgrian mukaan aiheutti jopa 40-60 prosentin viljasatomenetykset Suomessa. Luonnonmarja- ja sienisato kutistui yli 30%. Kotimainen omavaraisuusaste sai kipeän kolhaisun ja "Pikku Laurin" maailmakin on enää lavea vain vanhassa lastenlaulussa, sillä vaikkakin Suomi Eurooppalaisella mittapuulla on hämmästyttävän omavarainen ruoka-asioissa, Suomi ruokailee nykyään myös tuonnin varassa. Niin se vaan on, että sato joka menetetään maailmalla, näkyy meilläkin kaupan hyllyissä sekä hinnoissa että saatavuudessa. Esimerkiksi tuo surkean ennusteen Espanja on Euroopan suurin sitrushedelmien ja toiseksi suurin vihannesten tuottaja ja esimerkiksi S-kauppaketjun tärkein sitrusten ja vihannesten tuontimaa. Kun Torreviejassa satoi vuosi sitten lunta ensimmäisen kerran 90 vuoteen, tomaattien hinta nousi 50% ja suurtalouskeittiöt jäivät ilman kurkkuja. Entäpä sitten tuo mainittu Brasilia? Miten se meitä keikauttaa? Noh, Suomeen tuodaan vuosittain 150 - 200 miljoonaa kiloa soijaa, josta suurin osa käytetään valkuaisaineena sika- ja siipikarjatiloilla. 80% tästä soijasta tulee Brasiliasta.
Hetkelliset hankaluudet ja sääoikut eivät vielä nälkää tuo, mutta miten on tulevaisuudessa, kun sääolosuhteet muuttuvat laajasti ja ihmismassat joutuvat siirtymään kuivuuden runtelemilta asuinsijoiltaan viljavemmille maille. Sääolosuhteiden vuoksi siirtyvät ihmismassat kuluttuvat viljavat maat ja vesivarat, joka johtaa siihen, ettei Pohjolassakaan tuontitarvikkeiden saanti ole enää mahdollista kuten ennen. Suomen omavaraisuusasteesta tulee tulevaisuudessa kovin tärkeää.
Suomi on metsämarjaomavarainen maa, mutta 90% kotimaisista metsämarjoista jää keräämättä vuosittain, vaikka ostajia olisi sekä kotimaisen että ulkomaisen elintarviketeollisuuden saralla. Samalla meille tuodaan samoja marjoja maailmalta tuontina ja metsämarjojen kerääminenkin kaupallisella tasolla on ulkomailta lennätettyjen marjanpoimijoiden varassa.
Tullin mukaan meille tuotiin vuonna 2018 2,4 miljoonaa tonnia elintarvikkeita maailmalta. Aivan järjetön luku, kaksi pilkku neljä miljoonaa tuhatta kiloa elintarvikkeita. Noin ylimalkaan kolmannes elintavikkeiden tuonnista muodostuu hedelmistä, mausteista ja kahvista (2017), Suomalaiset rakastavat kahvia. joten kahvin kohtalo tulee vaikuttamaan meihin. Kahvipensaat eivät kestä kuumuutta, ne eivät selviä ilmastonmuutoksen aiheuttamista ongelmista. Kahvisatojen puolittumisesta varoittava tutkimus julkaistiin jo pari vuotta sitten ja asiaan on ottanut kantaa Pauligkin meillä Suomessa. Heidän mukaansa kahviviljelyn uhka on iminentti huolimatta siitä, missä päin maailmaa viljelykset tällä hetkellä sijaitsevat. Kaikki viljelijät ovat huolissaan. Guatemalassa kuumuus aiheutti jo kahvipensaille tauteja, joiden johdosta 85% sadosta menetettiin. Pitänee oppia raastamaan ja paahtamaan juuria korvikkeeksi.
Vehnää tuotiin maahan 50 miljoonaa kiloa (2018), koska sää (kuivuus ja helteet) tuhosivat viljasatoja pahiten sitten 1950-luvun.
Geophysican tutkimuksen (2016) mukaan Suomen lämpötila nousee tulevaisuudessa enemmän ja nopeammin kuin maapallolla keskimäärin. Hellejaksot yleistyvät ja pidentyvät. Sademäärät kasvavat, mutta vesi haihtuu nopeammin. Kuivuus haittaa maanviljelyä erityisesti
Lounais-Suomen alueella, jossa keväät ovat kuivia. Lähitulevaisuudessa
kesät voivat olla vesipulan aikaa ja talvet märkyyden aikaa. Korkeimmat lämpötilat nousevat. Tuulet voimistuvat. Katastrofiset myrskyt voimistuvat merkittävästi myös Pohjois-Euroopassa (tilastollisesti jo todettu). Rankkasateet yleistyvät. Routa vähenee, samoin lumipeitteiden paksuus ja lumen sisältämä vesimäärä (joka vaikuttaa pohjavesitilanteisiin keväällä). Roudan väheneminen taas pahentaa myrskyvaurioita, sillä talvimyrskyissä puiden juuret eivät pidä ja puut kaatuvat. Talvista tulee pilvisempiä. Talvet lauhtuvat ja maa muuttuu märäksi talvisin. Märkä maa painuu. Kevättulvat muuttuvat talvitulviksi.
Ei hyvältä kuulosta.
Eilen taivas viljapeltojen yllä oli sininen ja kaunis.
Keväällä 2019 iltarusko oli myös kaunis oranssissa hehkussaan, mutta syynä oli se, että ilmanlaatu oli heikentynyt saharan hiekkamyrskyn aiheuttamien hiekkahiukkasten päädyttyä myös Suomen ilmatilaan. Maailma ei tosiaankaan ole enää niin lavea. Saharan hiekkamyrsky värjää Suomenkin taivaan.
Omavaraisteville ja maataloutta harjoittaville ilmastonmuutosennusteet lupaavat pidentyneitä kasvukausia haastavilla säähöysteillä maustettuna. Tulevaisuus näyttää siltä, että me kaikki olemme pian totuttua enemmän sään armoilla, aivan kuten esi-isämme silloin 150 vuotta sitten ja tulevat sukupolvet joutuvat painimaan niiden samojen haasteiden kanssa kuin 150 vuotta sitten, kun ihmiset siirtyivät paikasta toiseen ruoan perässä. Nälkävuosina sanottiin kevään tulevan keikkuen, kirjaimellisesti, kun ihmiset kulkivat nälissään ja hauraina paikkakunnalta toiselle. 2010-luvulla maailmalla keikutaan jo, nälässä ja janossa, sään armoilla.
Sääolosuhteiden aiheuttama nälänhätä on edelleen mahdollista myös Suomessa Luonnonvarakeskuksen asiantuntijan ja agrologian professorin mukaan. Pidetään siis lintukodostamme ❤ huolta, jotta historia ei toistaisi itseään enää kolmatta kertaa.
Tällä kertaa aiheesta sää ja sen vaikutus kirjoittavat myös seuraavat omavaraisuusringin mainiot bloggaajat
Armollisia sääilmiöitä ja hyviä lukuhetkiä toivotellen ♥
Jovelan Johanna
Haluatko kommentoida? Löydät meidät instagramista ♥
Lähteet: Yle 1 ja 2, World Resources Institute, WRI2, Pellervon taloustutkimus, Maaseudun tulevaisuus 1, 2 ja 3, Ksml, Turun sanomat, Iltalehti, Geophysica, Ilmasto-opas.fi,
Jovelan joulukalenteri on tehty kirjan kansiin ja sen sisällä on 24 pientä rasiaa, joissa on erilaisia siemeniä tulevalle vuodelle, siemenjoulukalenteri siis! Toki rasioihin voi laittaa muutakin mielensä mukaisesti, mutta itse päädyin taas kasvimaan ja puutarhan siemeniin jatkumona viime vuoden siemenjoulukalenterille.
Ihanat, lämpimät huopikkaat, eli huopatossut tai vilttitossut onnistuvat ensikertalaiseltakin - niin helppoa ja yksinkertaista niiden valmistus loppupeleissä on, vaikka toki puuha vaatii aavistuksen sinnikkyyttäkin! Kävimme ystäväni kanssa 2 päivän huopikaskurssilla, jonka annin koostan nyt teillekin. Kirjoitus on alun perin julkaistu 10.11.2019.
Pitkä on ollut kesäkausi tänä vuonna, kun se alkoi heti toukokuussa helteillä ja päätti aikansa syyskuun lopussa helteillä. Kaikkea siihen väliin on mahtunut, mutta silti vuosi on ollut erikoinen. Lämpöennätyksiä on lyöty tämän tästä ja vuotuisten hellepäivien lukumäärän ennätykset on rikottu muutamaan kertaan. Noh, pitkä kesä oli ja meni, ja nyt...
Runsaasta omenasadosta riittää moneksi. Tämä helppo ja nopea marmeladi maistuu omenalta ja kanelilta, mutta makean mausteisessa herkussa on halutessasi myös pulleiksi hautuneita rusinoita. Lisää tektuuria marmeladi saa omenaraasteesta. Nimensä marmeladi sai siitä, että se kuiskii jo syksyllä joulun lähestyvän hiljalleen.
Ryhdytään puupiheiksi ja poltetaan puuta puhtaasti ja säästeliäästi! Kävimme isännän kanssa vuonna 2019 puunsäästäjän polttokurssilla, jonka neuvoilla voi säästää polttopuusta ja puulämmityksen aiheuttamista päästöistä jopa 50%. Kurssin vetäjänä toimi Warma-Uunien Vesa Salminen, joka on vetänyt yli 100 puunsäästäjän polttokurssia, ja jonka yritys...
Kotipuutarhurin puuhat eivät suinkaan pääty kesään, sillä syksy on omalla tavallaan puutarhan toinen kevät, jolloin jopa kannattaa kylvää osa seuraavan vuoden sadosta, sillä syyskylvöt aikaistavat ja vahvistavat seuraavan vuoden satoa. Kun yksi sadonkorjuu päättyy, toista laitellaan säiden viilentyessä aluilleen. Sellaista se on omavaraistelevan...
