Kevät on täällä. Se on kalenterissa ja se näkyy jo luonnossa täällä kasvuvyöhyke 1b:ssä. Ensi viikolle on luvattu jopa kymmentä astetta lähestyviä lukuja lämpömittariin. Saapas nähdä toteutuvatko moiset. Terminen kevät tuntuu tulevan tänä vuonna todella aikaisin ja puuhat ovat tietenkin sen mukaisia.
Kulunut viikko on ollut yhtä ikuisesti kestävältä tuntuvaa sumuisen harmaa säätä ajottaisilla sadekuuroilla, Kun taivas sitten perjantaina vaihtui kirkaan siniseksi ja aurinko tuli esiin, kuljin pitkin puutarhaa pää vaaleanpunaisessa hattarapilvissä monet ajatukset ja kysymykset mielessä. "Sitä laittaisin tuonne, tähän tulisi sitä toista, mutta mitä tuonne voisi laittaa ja
tulisiko tähän laittaa mitään ja koska tätä kaikkea pääsee toteuttamaan?"
Melkein jo näen silmissäni kaikki lempeässä
kesätuulessa heilahtelevat kukat, pontevana kasvavat vihannekset, ja
marjojen sekä hedelmien painosta taipuvat oksat ja tunnen nenässä tuulen
kuljettamat kesäkukkien ja yrttien tuoksut. Tässä ajassa kaikki on
mahdollista, puutarhapuuhat vasta suunnitelmia, sydän täynnä odotusta ja
mieli pullollaan haaveita, vaikka todellisuudessa haaveilija seisoo märällä
pihalla kumpparit kurassa ja toivoo, että koira oppisi pyyhkimään
tassunsa kuistin mattoon.
Tässä kuussa Tsajutin Sadun luotsaama omavaraistelevien kirjoittajien poppoo jutustelee yhteisen aiheen merkeissä vuodenkirron puuhista ja hyvinvoinnista, joka aiheeseen liittyy. Ajattelin omassa osuudessamme kertoa ylimalkaisesti millaisia vuotuisia vuodenaikapuuhia meillä tuntuu vakiona täällä olevan puutarhapuolella, joka edustaa merkittävää osaa omavaraistelustamme. Koska en viitsi kierrättää vanhoja kuvia uudelleen, kuvitan juttumme tämän hetken kuulumisten kuvilla. Ne kertovat siitä, mitä meillä puuhaillaan ja suunnitellaan parhaillaan ja millaisia uusia juttuja meillä on tälle satokaudelle.
Kun me muutimme Jovelaan keväällä 2014, aloitin puutarhaharrastuksen nollasta. Silloin en ollut juuri lainkaan kiinnostunut kukista, elleivät ne liittyneet hyötykasveihin joko suoraan tai välillisesti, kuten rohtosuopayrtti, josta saa suopaa ja samettikukka, joka on torjujakasvi, syötävä kukka ja sangen soma pölyttäjien lemppari. Noin muuten ajattelin, että kukat veisivät tilaa hyötykasveilta ja omavaraistelukuumeessa sellainen ei lainkaan kutkuttanut mieltä. Toisin on nyt. Haluan paljon kukkia. Söpöjä kukkia,
komeita kukkia, pieniä ja suuria kukkia! Kyllä ne tuonne (noin sadan)
hyötykasvilajikkeen sekaan mahtuvat.
Viime vuonna meillä oli kukkapuolella teemoina väreittäin kukkivat kokonaisuudet, niittykukka- ja kimppuseokset, ihanat kosmoskukat ja auringonkukat. Tänä vuonna auringonkukkia saa tulla runsaasti omista siemenistä, mutta nyt sydän sykkii erityisesti näille kolmelle: kirjolupiini, tarhaorvokit ja ihanista ihanimmat, erilaiset unikot.
Viime vuosina on paljon puhuttu luontoa valtaavasta Komealupiinista, joka on haitalliseksi luokiteltu vieraslajike, ja se pyritään hävittämään luonnosta. Kirjolupiini on eri kukka. Se on puutarhoihin jalostettu koristelajike, mehiläis- ja yökköskasvi, joka ei leviä kuten Komealupiini. Leikkokukkana se ei myöskään pääse siementämään omatoimisesti. Kirjolupiinia myy mm. Hyötykasviyhdistys, josta itsekin tilasin kuvassa näkyvät siemenet.
Näistä siemenistä The Pages on "hehkuvan karmiininpunaisia" ja Formula Mix nimensä mukaisesti usean värin sekoitus; sinisiä, punaisia, keltaisia, valkoisia ja kaksivärisiä kirjolupiineja.
Lupiinien alle olen ajatellut orvokkimattoa, joka syntyisi kolmesta eri orvokkilajikkeesta. Arkwright Ruby on suurikukkainen, tummanpunainen orvokki, Bowles Black on melkein musta ja Orange Sun näyttävä, puhtaanoranssi tarhaorvokki.
Ja sitten on nuo unikot. Voi luoja, mitä kaunottaria Buzzyn unikkosarjasta löytyy! Olen aivan pakahtua odotuksen ilosta nähdä erilaisia unikkoja kukkimassa omassa puutarhassa, Olen unikkojen kanssa vielä kahden vaiheilla - tekisimmekö puutarhan terassille unikkoruukkupuutarhan vai valtasinko unikoille ihan uuden alueen puutarhasta? Tutustun ajatuksella unikoihin tässä kevään aikana ja teen päätöksen sitten. Kukkien kanssa on kuten hyötykasvien. On ihan hyvä vähän tutkailla ennen varsinaista työtä. Se kummasti vaikuttaa onnistumisprosenttiin, olen huomannut!
Näillä sanoilla olen kuvaillut omaa vuodenkiertoamme Jovelassa. Puhteet kulkevat kurjen huudosta kurjen huutoon. Kurjet saapuvat ja ne lähtevät, siinä välissä puutarha nukkuu ja me ihmiset puuhailemme sisällä. Toki puutarhapuuhat alkavat jo ennen kurkien saapumista esikasvatuksen merkeissä.
Ei ehdi uusi vuosi montaa päivää itseään kuluttaa, kun jo alkaa siemenluetteloiden plaraaminen, uusien herkkujen tilaaminen ja yleinen siemenpussien rapistelu.
Esikasvatuskausi alkaa meillä helmikuussa, kun ensimmäiset siemenet, kuten paprikat, mustikkakoisot ja ananaskirsikat eli karviaiskoisot laitetaan multiin. Helmikuun aikana on hyvä laittaa myös pesusienikurkut eli luffat itämään jos niistä mielii saada pesusieniä alkusyksystä. Muutenhan kurkkuja suositellaan esikasvatukseen noin 3-5 viikkoa ennen kuin ne on mahdollista viedä ulos, mutta trooppiset luffat vaativat pitkän kasvatusajan.
Ulkona ei oikeastaan ole sen kummempia puuhia - havukasvit tulee tosin peittää, ettei lisääntyvä valon määrä haihduta niistä nesteitä ennen kuin havukasvit voivat ottaa maasta vettä.
Kokonaisina kuivatetuista mustikkakoison hedelmistä on itänyt kunnon rypäs taimia. Oikealla valoa kohti kurottelevat ananaskirsikat, eli karviaiskoisot. Molemmille on suunnitteilla oma alue tänä vuonna.
Hiljalleen sitten lisäilen esikasvatettavia maaliskuussa, ensin tomaatit, sitten muita sen mukaan, kun niitä on järkevää laitella kasvamaan, jotta taimet eivät ole aivan liian suuria siinä vaiheessa, kun ne saadaan ulos - yleensä kesäkuun alussa. Jos taimet ovat aivan liian suuria, niiden siirtäminen voi vaurioittaa kasvia ja jos kasvi lähtee kukkimaan liian aikaisin, pölyttämisestä tulee hankalaa, ellei pölyttäjät ole jo liikkeellä. Huhtikuussa laittelen joitain kukkia esikasvatukseen, eritoten samettiruusua, jota tarvitaan torjuntakasvina viljelmillä. Jos ne eivät ole kukassa, kun taimet tarvitsevat apua, niistä ei ole toivottua hyötyä torjuntamielessä.
Ensimmäiset puutarhapuuhat ovat yleensä puutarhan siistimistä maaliskuussa - kerätään talvella saarneista pudonneita oksia nurmikkoalueilta, leikataan puita ja pensaita ja siistitään sellaisia paikkoja, joissa siistiminen on mahdollista, kuten kasvihuonetta.
Pian on aika laittaa tomaatit esikasvattamoon. Tänä vuonna, vuoden HeVin mukaisesti meillä kasvaa tavallista useampia kurkkulajikkeita, myös eksoottisempia herkkuja kuten sitruunakurkku ja viidakkokurkku, mutta niiden aika ei ole vielä.
Kunnon puutarhapuuhiin meillä päästään usein maalis-huhtikuun taitteessa, tänä vuonna varmaan jo aikaisemminkin jos tämä sääolotila jatkuu. Ensin tehdään maanparannusta. Tänä vuonna se tarkoittaa biohiilen ja vermikuliitin lisäämistä maa-ainekseen, jotta se pitäisi paremmin vettä ja kykenisi myös säilömään vettä silloin, kun sitä on liikaa. Kesäisin meillä toden totta tätä ongelmaa ei ole. Kesät ovat olleet kuumia ja kuivia, mutta syksyllä saattaa sataa reippaastikin.
Samalla kun multaan laitetaan kasteluapua lisätään myös perliittiä, joka tekee maa-aineksesta kuohkeaa. Perliittiä saavat erityisesti ne viljelylaatikot ja kasvatusalueet, jonne kylvetään keväällä juureksia.
Usein huhtikuussa avokompostit ovat vielä sisältä jäässä, sillä ruoho-, sadonkorjuu- ja kausipäätöspuutarhajätteiden kompostit ovat hieman varjoisammassa kohdassa puutarhan laidalla. Kuitenkin yritämme hieman nostella päältä talven yli mehustuneita ja jos jäästä vapautuneita kerroksia esimerkiksi kurpitsalaan, jotta pääsemme nopeammin hyödyntämään alempia, kompostoituneita kerroksia. Kurpitsalaa rakennetaan joka kevät edellistä vuotta korkeammaksi kumpareeksi ja siihen käytetään pääasiassa omien kompostien tuottamaa maa-ainesta.
Toukokuussa kevät on yleensä täällä jo täydessä vauhdissa kuun alussa. Viime vuonna koko toukokuu oli helteinen. Säiden mukaan tietenkin mennään, mutta yleensä viimeistään toukokuussa laitellaan uudet kasvatusalueet ja istutetaan sisällä idätetyt perunat. Tänä vuonna meillä on suunnitelmissa pieni seesteinen metsäpuutarhapiste puutarhaan, joten sen istutukset ovat todennäköisesti jo kuun alkupuolella. Toukokuussa kylvetään ulkona lisää sekä hyötykasveja että kukkia. Sitten alkaakin jo taimien siirto ulos. Touko-kesäkuun taitteessa sisällä kasvaneet taimet ovat yleensä sään osalta valmiita siirtymään kasvihuoneeseen, yölämmöistä riippuen tietenkin. Toukokuussa on myös lempipuutarhamessuni Minifarmit upeine hyötykasvitaimikauppiaineen, joilta tulee aina ostettua jotain mukavaa tuliaista omaan puutarhaan.
Vuoden 2025 ensimmäiset pesusienikurkut ovat itäneet. Oikealla on komeasti kasvuun lähteneitä paprikoita, jotka ovat jo päässeet esikasvattamosta astetta suurempiin ruukkuihin.
Kun kesäkuu saapuu, puutarhapuuhat alkavat olla pääasiassa ylläpitopuuhia. Jotain uuttakin toki voidaan laitella, mutta lähinnä puutarhailu on sadettimien siirtelyä ja ajastusta, jotain pientä siistimistä viljelylaatikoissa, lannoitusta tarpeen mukaan ja tietenkin nurmikon leikkuuta sekä villin luonnon hillintää meidän puolella aitaa.
Me olemme laiskoja puutarhureita. Work smart not hard, voisi olla ja onkin meidän mottomme. Joskus puutarhanhoito saadaan kuulostamaan kamalalta työleiriltä. Me emme sellaista harrasta ja silti tapaamme saada satoa paljon enemmän, kuin kaksin karvanaamojemme avustuksella saamme kulutettua. Keväällä on toki muutama puuhaisampi viikko parin tunnin ryppäissä tehtäviä huoltopuuhia ja syksyllä toiset mokomat, mutta puutarhanhoito on mitä parhainta mielenterveyshoitoa ja aistiterapiaa, joten ei siitä stressiä oteta. Ja suunnittelu! Voi miten ihanaa uusien kasvipisteiden ja seuraavan satokauden suunnittelu onkaan!
Jos kuitenkin pitäisi arvioida puutarhaan käytettävää aikaa, niin eipä siihen kesäisin oikeastaan mene kuin muutama tunti viikossa, jos sitäkään - riippuu onko nurmikonajeluviikko vai ei.
Work smart, not hard - fiksummin vähemmällä on hyvä ohjenuora puutarhassa ja omavaraistelussa. Puutarhapuuhista täytyy osata nauttia, välillä vaikka viinilasillisen kanssa!
Nåja, Ensimmäisiä satoja meillä on saatu jo kesäkuussa - tai oikeastaan toukokuussakin, kun villit tuottavat, lipstikka riehuu, raparperi kasvaa, salaattia syntyy ja maa-artisokkaa voi nostaa, mutta varsinainen suuri satokausi alkaa kesäkuun loppupuolella. Heinäkuussa sekä viljelylaatikoiden että marjakasvien asukkaat tulevat satoon vuorollaan ja samaan aikaan. Tätä sitten jatkuu kiihtyvällä tahdilla koko elokuun. Korjattavaa satoa riittää aina syyskuulle, usein vielä lokakuullekin.
Olen aiemminkin maininnut, että yritän hieman tuota samansatoisuutta rikkoa kylvämällä osan eri aikaan kuin samikset ja valita samiksista sekä aikaista että myöhäistä lajiketta. Silloin ei ihan kaikki ole sadossa samaan aikaan, joka aiheuttaisi kaaosta, turhaa kiirettä ja uupumustakin. Olen näet myös kremppapuutarhuri. Selässä on iso pipi, nivelet eivät ole ihan priimaa ja näiden kanssa sitten tullaan toimeen, kun ei pakerra kerralla liikaa.
Syksy on säilönnän aikaa. Syksyn saavuttua ja toki jo kesälläkin keräillään myös
paljon siemeniä seuraavan vuoden satoja varten. Erityisesti kerään
porkkanan ja palsternakan (jotka tekevät siemeniä 2. kasvatusvuotena),
tarhamaltsan, lilapalkoisten herneiden, samettiruusujen,
mustikkakoisojen ja jonkin verran myös kasvihuoneen kasvattien siemeniä,
mikäli ne eivät ole F1-lajikkeita, jotka siitä syystä eivät kykene tuottamaan
kaltaisiaan jälkeläisiä.
Alkusyksy on myös erinomaisen hyvää aikaa ostaa puutarhatarvikkeita ja siemeniä, sillä niitä saa hyvin edullisesti, joskus jopa aivan naurettavan edullisesti, kun myyjien on saatava siemenständit ja puutarha tuotteet pois seuraavien sesonkitavaroiden tieltä.
Sitten onkin jälleen aika laitaa puutarha talviunille. Aina ei ehditä tai jakseta kaikkia viljelylaatikoita ja -paikkoja raapia puhtaalle pinnalle, mutta ne laatikot valmistellaan uuteen satoon, joihin tehdään jo syyskylvöjä. Viime syksynä kylvimme tavalliseen tapaan osan porkkanoista ja palsternakoista sekä tarhamaltsaa syyskylvöinä, ja laitoimme maahan talvivalkosipuleita, jotka sitten tässä kevään aikana sieltä mullasta nousevat heti kun luonto siemenet ja sipulit herättää.
Marraskuusta tammikuulle me elelemme kuin hamsterit syöden kaikkea sitä ihanaa, jota ruokakomeroon ja pakkaseen on sadosta säilötty. Omaa satoa meillä kyllä syödään ympäri vuoden, mutta pääsato nautitaan kuitenkin tuoreena silloin, kun satoa on saatavilla. Osa sadosta syödään sitten tavalla jos toisella säilöttynä. Maakellariahan meillä ei ole. Emmekä me ruokaomavaraisia ole, ei sinne päinkään! Mutta onpas omassa pöydässä paljon sellaista, jota ei ruokakaupoista löydy. Se on tällaisen elämän luksusta se!
Julkaisin tuossa viikolla jutun kasvitelttatestistä. "Taimistation2025:lla" on tänä vuonna jatkeena sangen toimiva ja monikäyttöinen kasviteltta. Sen testauksesta voit lukaista täällä. Viereisessä kuvassa on tämän vuoden taimikaukalo, jossa voin siististi hoidella multaisia puuhia. Kuvan laatikko on ennen kissojemme reissuvessana toiminut kissanhiekkalaatikko. Aivan täydellinen multaisiin puuhiin!
Nyt on aika fiilistellä kevättä. On maaliskuu. Kylläpä olenkin kaivannut kevättä ja lisääntynyttä valon määrää. Jos ihan joka päivä ei aurinko paista, niin on sadepäivissäkin lumonsa. Maa saa vettä, routa irrottaa otteensa. Maa alkaa herätä kevääseen. Sadepäivänä voi vaikka keittää sen Instagram-kelpoisen kupillisen hyvää teetä, laittaa pehmotossut jalkaan, uppoutua Yle Areenassa uusiin (ja vanhoihin), ihanista ihanimpiin Puutarhakausi-sarjan jaksoihin ja välillä vilkaista ikkunasta puutarhaan, jossa kevät jo lupailee kuin Erika konsanaan: "Ich komme!"
Tässä kuussa aion esikasvattaa tomskut, orvokit ovat jo mullissa ja jotain muutakin kukkapuolen kasvattia aion laittaa esikasvatukseen, niin keväällä on sitten valmista istutettavaa, kun säät sallivat. Ensi viikolla testaan myös kasvismaailman pekoneiksi kutsuttujen pinkkien osterivinokkaiden kasvatusta. Sormet ovat syyhynneet jo vuosia vaaleanpunaisille sienille, joten tilasin sellaisen kasvatussetin, jotta pääsen siitä kutinasta. Sienien kasvua tai floppia voi seurata instan puolella. Varmaan ensi kuun kuukausipostaukseenkin jonkun kuvan laitan, kävi miten kävi.
Isännällä alkaa talviloma kuun viimeisenä päivänä. Silloin toivon kevään tarjoilevan muutaman mukavan puutarhapuuhapäivän, jotta saamme esitytöt alkuun myös ulkona. Muutama pensas pitäisi siirtää, omenapuut leikata, rytöjä siivota ja viljelyalustoja ravita.
On tämä on vaan niin ihanaa aikaa vuodesta!
Haluatko kommentoida? Onko asiaa? Tule piipahtamaan instassa!
Voit laittaa meille myös postia: kirjeet@omavarainen.fi
UUSIMPIA JULKAISUJA
Stroller - kaikki, mitä puutarhasi tarvitsee! Puutarhanhoito on paljon muutakin kuin vain kastelua ja rikkaruohojen kitkemistä. Se on myös ekosysteemin ymmärtämistä, maaperän hoitamista ja kasvien hyvinvoinnin tukemista. Kun kasvit saavat oikeat ravinteet ja kasvavat suotuisissa olosuhteissa, ne kiittävät kukoistamalla. Samalla myös puutarhuri saa...
Kevät on täällä. Se on kalenterissa ja se näkyy jo luonnossa täällä kasvuvyöhyke 1b:ssä. Ensi viikolle on luvattu jopa kymmentä astetta lähestyviä lukuja lämpömittariin. Saapas nähdä toteutuvatko moiset. Terminen kevät tuntuu tulevan tänä vuonna todella aikaisin ja puuhat ovat tietenkin sen mukaisia.
Maailmalla kasviteltoista on tullut suosittuja vihersisutuselementtejä, joiden sisälle voi luoda sisäpuutarhoja vaativammillekin kasveille. Muitakin käyttökohteita on toki olemassa, muun muassa esikasvatuksessa ja joidenkin kasvien talvettamisessa sekä ympärivuotisessa satotuotannossa myös kotiolosuhteissa. Tässä hengessä olemme testailleet täällä...
Niin leuto on tämä talvi ollut, että tammikuu muistutti jo melkein maaliskuuta. Valon määrä on ottanut aimo askelia kohti kevättä. mutta luonto on vielä talviunilla - ainakin kalenterin mukaan. Lähtölaskenta kevääseen on kuitenkin jo saatu ja vaikkei ulkona, niin ainakin mielessä vihertää!
2025 Vuoden HeVi on kurkku. Kurkkulajikkeista erikoisimpiin kuulunee pesusienikurkku eli luffa, joka on aitoja luonnonmukaisia pesusieniä tuottava kurkkukasvi. Luffa on monelle tuttu tuotteena, mutta ei välttämättä tietona, että kyseessä on tosiaan kurkkukasvi, jonka hedelmän voi syödä kurkun ollessa pieni, tai mikäli kurkun antaa kasvaa ja kuivaa,...
Kannattaako vihannesten ja puutarhaherkkujen kasvattaminen itse? Tämähän on se vuodesta toiseen monissa keskusteluissa puolesta ja vastaan käytävä köydenveto, jota voi tarkastella monelta kantilta. Kun löysin vanhan vihon siltä ajalta, kun vasta aloittelimme omia puutarhapuuhiamme, päätin kirjoittaa aiheesta pienen satomääriä ja siementen...
Me suomalaiset olemme sitkeä, katajainen kansa, joka osaa varautua ja tarvittaessa toimia tilanteen vaatimalla tavalla. Vaikeuksien keskellä meistä kumpuaa verenperintönä saatuja voimavaroja, jotka parempina aikoina tuntuvat ehkä olevan piilossa, mutta eivät sentään ole kadonneet kokonaan.
Pohjolan sydäntalven keskellä aurinko kuiskailee kevään olevan jo matkalla ja samaan aikaan Välimeren maissa appelsiini- ja veriappelsiini- sekä verigreippisadot alkavat pian olla parhaimmillaan. Miten on, maistuisiko sangen ihana, kesästä muistuttava appelsiini-porkkanamarmeladi rapeaksi paahdetun leivän päällä, kevättä lupailevien talviaamujen...
