Mansikkamarkkinoille on viime vuosina tullut ihastuttavia uusia lajikkeita, joista osa kukkii erityisen kauniisti ja osassa on herkullisen mielenkiintoisia makuvivahteita, kuten ananas ja vadelma. Tässä julkaisussa jutustellaan mansikoista, niiden kasvattamisesta, uudemmista lajikkeista ja hipaistaan hieman mansikoiden historiaakin.
Julkaisu on toteutettu osana kaupallista yhteistyötä Viherpeukalot-puutarhaverkkokaupan kanssa.
Mansikkaa on aina arvostettu suuresti sekä herkkuna että rohtona. Mansikan on milloin uskottu suojaavan karmeilta taudeilta ja toisaalta taas parantavan jos mitä vaivoja haavoista ripuliin ja tulehduksista hedelmättömyyteen. Esimerkiksi kasvitieteilijä Carl von Linné uskoi vahvasti, että ahomansikat puhdistavat verta ja tehoavat muun muassa kihtiin. Hyvää tekevää ravintoa mansikat ovatkin. Ne sisältävät muun muassa paljon antioksidantteja, folaatteja ja C-vitamiinia sekä rautaa, joka myös imeytyy elimistöön hyvin mansikan runsaan C-vitamiinipitoisuuden vuoksi.
Mansikalla on hoivattu myös kauneutta vaikkapa mansikkanaamion muodossa. Kirjassa Mansimarjasta punapuolaan - Marjakasvien kulttuurihistoriaa, kerrotaan rasvaiselle ja normaalille iholle käytetystä kasvinaamiosta, joka puhdistaa ihoa ja tekee sen samettisen pehmeäksi. Ohjeessa survotaan 1 dl mansikoita ja 1-2 rkl kaurahiutaleita tai -jauhoa yhteen, jonka jälkeen seoksen voi levittää kasvoille silmien ympäryksiä välttäen. Kasvonaamion annetaan vaikuttaa 10-20 minuuttia ja huuhdellaan sitten pois kylmällä vedellä.
Mansikka on kokoonsa nähden sangen tuottoisa marjakasvi. Yksi puutarhamansikka, lajikkeesta riippuen, tuottaa keskimäärin 600 grammaa satoa, eli yli litran. Hyvän mansikkasadon edellytyksenä on tietenkin hyvät kasvuolosuhteet ja vaikkapa se, ettei mansikoita satoaikana kastella päältä, jotta kehittyvät marjat eivät kastu ja pääse homehtumaan.
Mansikat pitävät auringosta, runsaasta, muttei liiasta kastelusta saati seisovasta vedestä ja kuohkean multavasta maasta. Taimet istutetaan siten, että niiden kasvupiste, eli taimen keskellä oleva kyhmy, josta lehtien varret lähtevät kasvuun, jää maan pinnalle. Menestyäkseen mansikka kaipaa lannoitusta, erityisesti typpeä marjojen raakilevaiheessa. Typen liikalannoitusta on kuitenkin syytä välttää, sillä se saa kasvin kasvamaan ja lajikkeesta riippuen rönsyilemään komeasti, mutta varsinainen marjasato jää pieneksi. Liika lannoitus voi myös altistaa mansikan kasvitaudeille, kuten harmaahomeelle.
Mansikat saattavat myös kärsiä tuholaisista. Siksi mansikkamaalle kannattaa istuttaa tai kylvää kumppanuuskasviksi esimerkiksi samettikukkaa. Samettikukan juuret torjuvat tehokkaasti ankeroisia, jotka joskus riivaavat mansikkamaata. Mansikkapunkkia voi torjua vaihtamalla mansikkamaan paikkaa 3-4 vuoden välein ja tarvittaessa ripsiäispetopunkeilla. Nykyään torjuntaeliöitä voi ostaa kotipuutarhoihinkin, mikäli ei halua käyttää torjunta-aineita.
Usein mansikkamaa peitetään katteella. Se on kuitenkin hieman kaksipiippuinen juttu, sillä katteen käytössä on omat haittapuolensa. Esimerkiksi etanat ja kotilot munivat ja talvehtivat katteissa. Kirjassa Keittiöpuutarhuri suositellaankin, ettei eloperäisiä katteita käytettäisi lainkaan keväästä raakileiden syntyyn saakka. Eloperäiset katteet näin ollen lisättäisiin vasta silloin, kun mansikoiden raakileet alkavat painua kohti maata. Mansikoiden talvenkestävyyden sanotaan taas parantuvan katteiden myötä, jotka voidaan jättää maahan talven yli.
Mansikoita voi lisätä rönsyistä. Kasvin läheisyyteen voi laittaa pieniä ruukkuja, jotka täytetään mullalla. Ylimääräiset rönsyt leikataan pois, sillä ne vievät elinvoimaa kasvilta ja vähentävät satoa, mutta joitain rönsyjä voi ohjata näihin kasvatusruukkuihin. Ruukussa rönsy tuottaa uudet juuret, jolloin emokasvin ja ruukun taimen yhteys voidaan katkaista, ja uusi mansikkataimi istuttaa maahan.
Maailmanlaajuisesti mansikoita löytyy ainakin 2000 lajikeen edestä viljelymansikoista villimansikoihin. Hedelmän ja marjainviljelijäliiton mukaan 4 yleisintä viljelymansikkaa Suomessa ovat Polka, joka tekee maukkaita ja suuria marjoja, Honeyeye, joka on varhainen ja satoisa mansikkalajike, ja jonka marjat ovat happaman makeita, Sonata, jonka marjat ovat suuria, pyöreitä ja makeita sekä Malwina, joka on satoisa, kiiltävän punaisia marjoja tuottava mansikka.
Pohjolan mansikoiden makua arvostetaan suuresti maailmalla. Muiden maiden ja Pohjolan mansikoiden makuerot huomaakin heti, kun haukkaa tuontimansikkaa, jonka maku on usein melko vaatimaton ja hieman vetinenkin. Meidän mansikkamme taas ovat aromikkaita, kiitos Pohjolan valoisan kesän, jonka aikana yöt ovat lyhyitä ja viileämpiä ja valoisa aika taas pitkä ja sopivan lämmin.
Metsä- ja ahomansikka ovat yksi ja sama mansikoiden sukuun kuuluva kasvi, joka kasvaa luonnonvaraisena ympäri Suomea Pohjois-Lappia lukuun ottamatta. Kuukausimansikka taas on on ahomansikasta jalostettu muunnos, joka ei tee rönsyjä. Yleisin kuukausimansikkalajike lienee Rugen, jonka marjat ovat pitkulaisia, kun ahomansikan muoto taas on usein pyöreämpi. Tosin ahomansikkakin saattaa olla enemmänkin pitkulainen kuin pyöreä. Kuukausimansikkaa voi kasvattaa siemenistä. Siemenet voi kylvää suoraan maahan keväällä, mutta myös esikasvatus on mahdollista, jopa suotavaa, sillä kuukausimansikka saattaa olla hieman hitaasti itävä.
Alkuvuodesta 2024 lehdissä kohistiin valkoisten mansikoiden saapumisesta ruokakauppoihin. Valkoiset mansikat eivät ole ihan uusia tulokkaita puutarhassa, mutta kauppojen hyllyille saapumisesta uutisoitiin useammassakin mediassa - osittain varmaankin mansikoiden mojovan hinnan vuoksi. Pyöreällä viidellä eurolla saattoi ostaa itselleen kuplamuovin päällä lepäilevän valkoisen tusinan, joka oli matkannut meille Espanjasta. Erikoismansikoita voi kuitenkin kasvattaa helposti itsekin, niin mansikkamaalla kuin vaikkapa parvekkeella. Monet mansikkalajikkeet kasvavat mainiosti ruukuissa, parvekelaatikoissa tai amppeleissa, joten mittavia mansikkamaita ei tarvitse olla saadakseen omaa mansikkasatoa.
Valkoisia mansikoita kutsutaan ananasmansikoiksi. Niitä on markkinoitu usein siitä lähestymiskulmasta, etteivät ne värinsä vuoksi kelpaa linnuille, mutta nimensä mukaisesti ananasmansikassa on tosiaan ananaksen makea maku. Ananasmansikka on usean eri mansikkalajikkeen risteytys ja monia puutarhamansikoita hitaampi tuottamaan satoa. Usein ensimmäinen sato saadaankin aikaisintaan istutusvuoden jälkeisenä vuonna, kun mansikka on saanut kotiutua kunnolla. Ananasmansikan maku kuitenkin korvaa odottamisen vaivan - kerrassaan herkullinen marja!
Pienehköjä tai keskikokoisia marjoja tuottava vadelmamansikka maistuu myöskin nimensä mukaisesti vadelman ja mansikan sekoitukselta. Marjat ovat tavanomaisia puutarhamansikoita pienempiä, mutta sitäkin herkullisempia. Kuten ananasmansikkakin, vadelmamansikka tuottaa satoa vasta vuoden tai kahden kuluttua istutuksesta. Vadelmamansikoita voi kasvattaa myös ruukuissa ja ne voi talvettaa kellarissa, mutta tavanomainen talvehtiminen maassakin onnistuu.
Melko uudet mansikkamaan tulokkaat ovat hybridilajikkeita, jotka käyvät vallan perennoista, sillä mansikoiden kukinta on kerta kaikkiaan upea. Kerratut kukat kukkivat lajikkeesta riippuen vaaleanpunaisina, puhtaan valkoisina tai aniliinin punaisina. Mansikkasatoa nämä kaunokaiset tuottavat jo ensimmäisenä kesänä. Summer Breezejä voi kasvattaa mansikkamaalla, ruukuissa ja amppeleissa ja ne voi talvettaa joko maassa tai kellarissa.
Erilaisilla mansikoilla saa luotua hyötypuutarhaansa samaan aikaan sekä makua että silmäniloa koko kesän ajaksi. Esimerkiksi Summer Breezen satokauden kerrotaan olevan sangen pitkä ja ajoittuvan kesä-elokuun väliselle ajalle. Ananas- ja vadelmamansikoiden satokausi on hieman lyhyempi ajoittuen heinä-elokuulle. Yhdistelemällä eriaikaisia mansikoita, perinteisiä puutarhamansikoita ja uudempia erikoismansikoita syntyy unelmien mansikkamaa, joka ilahduttaa sekä suuta että silmiä.
Ananas-, vadelma- ja Summer Breeze -mansikoita sekä monia muita puutarhamansikoiden taimia löytyy muun muassa Suomen suurimmasta puutarhakasvien verkkokaupasta Viherpeukaloilta.
Makeita mansikoita ja kauniita mansikkamaita toivotellen ♥ Jovelan Johanna
Lähteet: Keittiöpuutarhuri: Lena Israelsson, YLE: Marjat ovat Pohjolan superhedelmiä, Mansimarjasta punapuolaan - Marjakasvien kulttuurihistoriaa: Hannele Klementtilä ja Laura Jaakola, Viherpeukalot.fi
Kuvat, ellei toisin merkitty: Unsplash, free botanicals sekä Pixbay.
Haluatko kommentoida?
Löydät meidät instagramista ja voit laittaa meille postia kirjeet@omavarainen.fi ♥
UUSIMPIA JULKAISUJA
Jovelan joulukalenteri on tehty kirjan kansiin ja sen sisällä on 24 pientä rasiaa, joissa on erilaisia siemeniä tulevalle vuodelle, siemenjoulukalenteri siis! Toki rasioihin voi laittaa muutakin mielensä mukaisesti, mutta itse päädyin taas kasvimaan ja puutarhan siemeniin jatkumona viime vuoden siemenjoulukalenterille.
Ihanat, lämpimät huopikkaat, eli huopatossut tai vilttitossut onnistuvat ensikertalaiseltakin - niin helppoa ja yksinkertaista niiden valmistus loppupeleissä on, vaikka toki puuha vaatii aavistuksen sinnikkyyttäkin! Kävimme ystäväni kanssa 2 päivän huopikaskurssilla, jonka annin koostan nyt teillekin. Kirjoitus on alun perin julkaistu 10.11.2019.
Pitkä on ollut kesäkausi tänä vuonna, kun se alkoi heti toukokuussa helteillä ja päätti aikansa syyskuun lopussa helteillä. Kaikkea siihen väliin on mahtunut, mutta silti vuosi on ollut erikoinen. Lämpöennätyksiä on lyöty tämän tästä ja vuotuisten hellepäivien lukumäärän ennätykset on rikottu muutamaan kertaan. Noh, pitkä kesä oli ja meni, ja nyt...
Runsaasta omenasadosta riittää moneksi. Tämä helppo ja nopea marmeladi maistuu omenalta ja kanelilta, mutta makean mausteisessa herkussa on halutessasi myös pulleiksi hautuneita rusinoita. Lisää tektuuria marmeladi saa omenaraasteesta. Nimensä marmeladi sai siitä, että se kuiskii jo syksyllä joulun lähestyvän hiljalleen.
Ryhdytään puupiheiksi ja poltetaan puuta puhtaasti ja säästeliäästi! Kävimme isännän kanssa vuonna 2019 puunsäästäjän polttokurssilla, jonka neuvoilla voi säästää polttopuusta ja puulämmityksen aiheuttamista päästöistä jopa 50%. Kurssin vetäjänä toimi Warma-Uunien Vesa Salminen, joka on vetänyt yli 100 puunsäästäjän polttokurssia, ja jonka yritys...
Kotipuutarhurin puuhat eivät suinkaan pääty kesään, sillä syksy on omalla tavallaan puutarhan toinen kevät, jolloin jopa kannattaa kylvää osa seuraavan vuoden sadosta, sillä syyskylvöt aikaistavat ja vahvistavat seuraavan vuoden satoa. Kun yksi sadonkorjuu päättyy, toista laitellaan säiden viilentyessä aluilleen. Sellaista se on omavaraistelevan...
