Millaista elämä kantovesitaloudessa on nykyajan mittapuulla? Yllättäen aika helppoa, vaikka toisin voisi luulla. Tänään omavaraisuusbloggaajien kuukauden aiheena on hygienia ja me kerromme siitä omalta osaltamme siten miten meillä hommat hoituvat. On vankkurisaunaa, pulsaattori-pyykinpesukonetta ja muutamia pieniä niksejä, esimerkiksi kotitekoisia puhdistusaineita ja vinkki miten kuparit saa kiiltämään ilman niille korvamerkittyjä puhdistusaineita. Terveisiä siis kantovesitaloudesta vuonna 2020 - täällä ollaan ihan putsis clean!
Hygienian merkitys on korostunut viime aikoina koko kansakunnan pyrkiessä estämään pandemian leviämistä ja tämän kokemuksen myötä mm. käsihygieniaan tullaan varmasti kiinnittämään huomiota pitkään.
Poikkeustilan vuoksi monet ovat alkaneet katselemaan kotinurkkiaankin kevätsiivoukset mielessään. Puhtaus, putsaus ja niihin liittyvät puhteet ovat hyvää tasapainoa vallitsevassa tilanteessa, melkein terapeuttista puuhaa. Valmista tulee heti ja itse tehdyillä aineilla voi hifistellä oman mielen mukaan luontoa säästäen. Monella on nyt aikaa kotoilla ja puuhailla tavalla, joista aiemmin arjen melskeissä ollaan vaan haaveiltu.
Jovelassa ei ole juoksevaa vettä tai viemäröintejä, joten monet asiat tehdään vanhaan tapaan. Perinteisen pyykkikoneen sijaan meillä on pulsaattori, jonka pesuohjelma kestää vain 15 minuuttia ja linkous 5 minuuttia, mutta puhdasta tulee kyllä ja eritoten kesäaikaan pyykkääminen on mukavaa, sillä pesutupa voi olla vaikka keskellä puutarhaa tai terassilla. Täällä on pyykätty oman mielen mukaan vähän joka nurkalla niin sisällä kuin ulkona, sillä kevyttä (11 kg) laitetta on helppo siirrellä.
Pulsaattori on vanhanajan pyykinpesukone, joka ei tarvitse viemäröintejä tai vesihanaa toimiakseen ja pulsaattoreita on sekä käsi- että sähkökäyttöisenä. Meidän pulsaattorimme on modernimpaa mallia, siis sähkökäyttöinen ja mallia Midea MTB60-701S. Pulsaattori ei lämmitä vettä, vaan vedet otetaan joko hanasta, jos sellainen on, tai kuten meillä, kaatamalla sekä kylmää että puuhellalla tai saunassa lämmitettyä vettä ämpärillä suoraan pulsaattorin pesuosaan. Pesun, huuhtelun ja linkouksen jälkeen käytetty vesi kannetaan ulos ämpäreillä. Koska meillä ei käytetä teollisia pesuaineita, pesu- ja huuhteluvesillä voi kastella vaikka pensaita.
Pulsaattoria säilytetään mankelointitason alla verholla suojatussa kätkössään, josta se on helppo ottaa esille tarvittaessa ja itse sekoitettu pyykkipulveri on helppo tehdä muutamasta edullisesta aineesta.
Pesuaineina meillä on ekologisempia vaihtoehtoja, eli pesupähkinöitä (harvemmin), luonnonkosmetiikkaan erikoistuneiden puotien (linkissä suosikkini) tuotteilla valmistettua kotitekoista pyykkipulveria tai oman puutarhan antimista valmistettua rohtosuopayrtistä tehtyä pyykkisuopaa, jolla pestään erityisesti villavaatteita.
Sekoita keskenään:
3 dl pesusoodaa
3 dl ruokasoodaa (bikarbonaattia)
1 dl epsom-suolaa
1 rkl merisuolaa
*1 rkl SCI (sodium cocoyl isethionat)
*eteeristä öljyä oman tuoksumaun mukaan (itse käytän laventelia, appelsiinia, sitruunaa tai sypressiä.
Käytössä: 1-2 rkl rkl/koneellinen. Määrä riittää 25-50 koneelliseen pyykkiä (51 rkl).
Ruokasooda raikastaa, pehmentää ja valkaisee valkoisia, mutta ei kokemukseni mukaan himmennä muita värejä. Pesusooda poistaa rasvaa ja tahroja, kuten suolakin, joka myös kirkastaa pyykkiä. Epsom-suola tasapainottaa vettä ja poistaa saostumia, joten sillä on hyvä samalla puhdistaa pesukonetta. Mainittu SCI on kookoksesta valmistettua biohajoavaa likaa ja rasvaa poistavaa tensiditiä, joka pienentää veden pintajännitystä ja siten parantaa lianpoistokykyä. Olen lisännyt sitä pyykkijauheeseen, mutta se ei ole välttämätöntä, kuten ei eteerinen öljykään, jota en lisää suoraan pyykkipulveriin, vaan tipan tai kaksi huuhteluveteen.
Tämä pesuaine ei ole hyvä silkille tai villalle, joiden pesuun käytän pyykkisuopaa.
Rohtokaapissamme on monia erilaisia eteerisiä öljyjä, joita on mukavaa käyttää eri tavoilla myös pyykkituotteisiin. Oletko muuten kokeillut tehdä itse tuoksuvaa hyllypaperia liinavaatekaappiin? Vilkaise!
Ennen kun puhtaat pyykit laitetaan liinavaatekaappiin, ne mankeloidaan. Oikealla kuvassa on tuo lempilaitteeni, vaikka en sähkölaitteista yleensä niin piittaakaan, mutta mankeli on mahtava masina. Se lisää tekstiilien käyttöikää vahvistamalla kangasta puristaen kankaan kuidut takaisin kiinni pesun jälkeen ja mankeloidut vuodevaatteet vievät paljon vähemmän tilaa liinavaatekaapissa mankeloimattomiin verrattuna. Kyllä ne ennen ymmärsi, miten hyvää tulee!
Kesäisin, suloisten rohtosuopayrttien kukkiessa meillä tehdään pyykkisuopaa, jonka ohjeen löydät täältä. Pyykkisuopa on hellävaraista pesuainetta, jota käytetään myös museoissa arvotekstiileille. Meillä oli saunassa talven yli pari pulloa viime kesänä tehtyä suopaa ja ilokseni huomasin niidenkin olevan edelleen käyttökelpoisia.
Kun
ei ole juoksevaa vettä, eikä viemäröintejä, ei ole kylpyhuonettakaan, mutta henkilökohtaisesta hygieniasta ei silti tingitä.
Meillä on pieni pihasauna, joka on ihan oikea vankkurisauna, ja jota voisimme
vedellä auton perässä halutessamme. Ihan niin villeiksi ei sentään olla
ryhdytty, vaikka saunommekin kiertolaisten vankkureissa. Sauna meillä lämpiää joka toinen päivä ja pesuvesi on pääosin sadevettä - nykyään myös talvisin, koska lumet tulevat sateena. Sadeveden lisäksi meillä on toki oma kaivokin pihalla.
Sauna on pieni, ns. neljän peffan löylytin, mutta hyvin sinne mahtuu vieraatkin. Pieni sauna lämpiää nopeasti ja mitäs me kaksi millään saunapalatsilla tekisimmekään. Saunan terassi on sitten hieman suurempi ja siellä on mukavaa viettää aikaa kesällä. Terassi on kesäisin myös pyykkitupamme. Pulsaattorin puksutellessa voi pulahtaa vaikka uimaan ja pyykit saa suoraan koneesta narulle kuivamaan.
En ole kaivannut astianpesukonetta. Sellaista meillä ei ole ollut 6 vuoteen ja tässä talossa sellaista ei ole tainnut olla koskaan. Meillä on iso posliininen 2-altainen lavuaari, jossa astiat pestään käsin. Vesi lämpiää puuhellan 25 litran kattilassa. Nykyaikana vissiin laitetaan jopa 2 astianpesukonetta samaan köökkiin, jotta yhdessä voi asuttaa likaisia ja toisessa puhtaita astioita. Meillä on tätä samaa hommaa varten astiapyyhe, jolla astiat saa heti kuivattua ja laitettua paikoilleen omille paikoilleen. Aikoinaan kaupungissa tuli kyllä lepuutettua astioita siellä astianpesukoneessa. Se tuntuu nyt tosi etäiseltä ajatukselta.
Tykkään tehdä itse erilaisia puhdistusaineita tarpeen mukaan. Yksi niistä on tiskiaine, jonka ohjeen löydät täältä. Ohjeesta löytyy myös konetiskiaine, jota serkkuni on käyttänyt vuosia. Tiskiaineessa on pohjimmiltaan samoja aineita kuin pyykkiaineessakin. Tämä on taas yksi näiden itse tehtyjen pesuaineiden etuja. Pienellä variaatiolla syntyy samoista raaka-aineista tarvittavat puhdistusaineet, joten siivouskaapilliselle erilaisia aineita ei ole tarvetta ja mikään ei lopu kesken, kunhan pitää kotivarassa tarvittavat jauheet. Eipä meillä tosin siivouskaappia olekaan.
Tässä talossa asuu kuparihaukka, jonka saaliita roikkuu isännän takomassa kattilatelineessä. Koska kuparit ovat myös käytössä, niitä on hyvä välillä kiillotella, mutta mitään varsinaisia kuparinpuhdistusaineita meiltä ei löydy.
Kupariahan voi toki puhdistaa monella tapaa, esimerkiksi sitruunamehulla, mutta itse olen todennut etikkapohjaisen ketsupin hyväksi kuparinpuhdistuaineeksi. Ensinnäkin se on edullista ja myrkytöntä ja toiseksi ketsupin rakenteen vuoksi sillä saa myös pinttyneet tummentumat ja liat poistettua ilman kovaa jynssäämistä.
Nämä alla olevat kuvat ovat vanhasta blogistamme.
Kuvassa vertailukavereina on käyttämätön ja käytetty kuparikattila. Käytössä tummentunut kuparikattila peitetään ketsupilla ja jätetään muhimaan tunniksi tai pariksi. Ketsuppi huuhdellaan pois lämpimällä saippuavedellä, kuparikattila kuivataan ja sen pintaa hangataan talouspaperilla tai kankaalla, jotta ketsupin irrottama vihreäksi ja mustaksi muuttunut lika irtoaa.
Kuvassa on myös tupamme saareke, jonka pintalevy on kuparia. Kupari on superhygieninen keittiössä, sillä sen pinnassa mikrobit, mm bakterit ja virukset eivät pysty elämään. Siksi esimerkiksi vesijohtoputket olivat aikoinaan kuparia ja sairaaloissa portaikkojen kaiteet ovat olleet kuparia tai messinkiä, joista kupari on kaikista hygienisin. 2016 julkaistun tutkimuksen mukaan edes koronavirusperheen pöpöt eivät selviä hengissä kuparilla.
Me päätimme tuvan kokkaustilan pintamateriaaliksi kuparin jo ennen muuttoamme tänne ja se on toiminut erittäin hyvin. Vuosien myötä kupari tummuu ja saa ajan patinaa pintaansa, mutta jos sen haluaisi takaisin kiiltäväksi, sekin onnistuu ketsupilla.
Kuparikattila ennen ketsuppipuhdistusta ja sen jälkeen. Oikealla alla käyttämätön kattila ja päällä vanha puhdistettu kattila. Ilman punaista lankaa niitä ei olisi erottanut toisistaan kuin pohjasta.
Entä millaisia hygieniavinkkejä tänään tarjoilevat muut omavaraisuusbloggaajat? Käypä kurkkaamassa!
Tsajut .
Korkeala .
Urban farming - Kaupunkiviljely .
Harmaa torppa .
Puutarhahetki .
Iso-Orvokkiniitty .
Laura eli Javis .
Sarin puutarhat . Sarilla on muuten puutarha-aiheisia verkkokursseja. Tarjolla on mm. mielenkiintoinen Kuun
vaiheet ja puutarhanhoito -verkkokurssi, joka on "etenkin näin kylvöjen ja
puutarhatöiden aikaan tosi hyödyllinen."
Oma tupa ja tontti .
Rouva Yrttinen . Käy kurkkaamassa myös Yrttisten perheen Yrttipajaa, joka on nimensä mukaisesti yrtteihin erikoistunut perheyritys. Valikoimasta löytyy kotimaiset, villeinä kerätyt ja luonnonmukaisesti viljellyt kasvit sekä niistä valmistetut maustesekoitukset, yrttiteet ja -kylvyt.
Metsäläisten elämää .
Rakkautta ja maanantimia .
Koivun juurella .
Airot ulapalla .
Caramellia .
Pysykää turvassa ja terveinä siellä. Aika on haastava, mutta kuten maailmalla on tapana, tästäkin vielä selvitään. Me täällä Jovelassa olemme olleet eristyksissä jo usean viikon. Kaupassakaan ei olla käyty enää pariin viikkoon kuin kerran, ruokakomeron ja pakasteen kotivara kestää ja naapurivaaran ystävä toi omalta kauppareissultaan meille hieman tuoretäydennystä. Kyllä tämä tästä. Maltilla ollaan.
Nautitaan keväästä ja otetaan tästä ajasta se irti, mitä siitä tahoillamme saadaan. Monella on suuriakin huolia näinä poikkeusaikoina. Jos niin on, toivottavasti päiviin mahtuu myös ilon aiheita. Pyritään siihen. Autetaan toisiamme minkä kykenemme ja uskalletaan pyytää apua jos ihan kaiken kanssa ei itse jakseta.
Hyviä huomisia kera lämpimien terveisten ♥
Jovelan Johanna
Haluatko kommentoida? Lähetä meille viestiä instan kautta ♥
Jovelan joulukalenteri on tehty kirjan kansiin ja sen sisällä on 24 pientä rasiaa, joissa on erilaisia siemeniä tulevalle vuodelle, siemenjoulukalenteri siis! Toki rasioihin voi laittaa muutakin mielensä mukaisesti, mutta itse päädyin taas kasvimaan ja puutarhan siemeniin jatkumona viime vuoden siemenjoulukalenterille.
Ihanat, lämpimät huopikkaat, eli huopatossut tai vilttitossut onnistuvat ensikertalaiseltakin - niin helppoa ja yksinkertaista niiden valmistus loppupeleissä on, vaikka toki puuha vaatii aavistuksen sinnikkyyttäkin! Kävimme ystäväni kanssa 2 päivän huopikaskurssilla, jonka annin koostan nyt teillekin. Kirjoitus on alun perin julkaistu 10.11.2019.
Pitkä on ollut kesäkausi tänä vuonna, kun se alkoi heti toukokuussa helteillä ja päätti aikansa syyskuun lopussa helteillä. Kaikkea siihen väliin on mahtunut, mutta silti vuosi on ollut erikoinen. Lämpöennätyksiä on lyöty tämän tästä ja vuotuisten hellepäivien lukumäärän ennätykset on rikottu muutamaan kertaan. Noh, pitkä kesä oli ja meni, ja nyt...
Runsaasta omenasadosta riittää moneksi. Tämä helppo ja nopea marmeladi maistuu omenalta ja kanelilta, mutta makean mausteisessa herkussa on halutessasi myös pulleiksi hautuneita rusinoita. Lisää tektuuria marmeladi saa omenaraasteesta. Nimensä marmeladi sai siitä, että se kuiskii jo syksyllä joulun lähestyvän hiljalleen.
Ryhdytään puupiheiksi ja poltetaan puuta puhtaasti ja säästeliäästi! Kävimme isännän kanssa vuonna 2019 puunsäästäjän polttokurssilla, jonka neuvoilla voi säästää polttopuusta ja puulämmityksen aiheuttamista päästöistä jopa 50%. Kurssin vetäjänä toimi Warma-Uunien Vesa Salminen, joka on vetänyt yli 100 puunsäästäjän polttokurssia, ja jonka yritys...
Kotipuutarhurin puuhat eivät suinkaan pääty kesään, sillä syksy on omalla tavallaan puutarhan toinen kevät, jolloin jopa kannattaa kylvää osa seuraavan vuoden sadosta, sillä syyskylvöt aikaistavat ja vahvistavat seuraavan vuoden satoa. Kun yksi sadonkorjuu päättyy, toista laitellaan säiden viilentyessä aluilleen. Sellaista se on omavaraistelevan...
