Yrtit maistuvat hyvälle, hoivaavat elimistöä ja torjuvat tuholaisia puutarhassa. Tästä koosteesta löydät nelisenkymmentä puutarhan yrttiä kasvatus- ja käyttövinkkeineen keittiössä, rohtona ja puutarhan torjuntakasvina.
Kasvatusohjeita tutkailimme vertaillen erilaisia oppaita ja siemenpusseja. Yksi yrtti kun tykkää yhdestä ja toinen toisesta kasvatustavasta.
Tähän juttuun on koottu monenlaista tietoa yrteistä, miten kutakin kannattaa kasvattaa, miten satoa korjataan ja miten kutakin yrttiä voi käyttää sekä maustajana että rohtona, ja jopa puutarhan hyötykasvina houkuttajana ja torjujana. Onpa mukaan laitettu myös hieman pilkettä silmäkulmaankin, vaikka perinnetieto ei ehkä nykyajan valossa olisikaan enää täysin uskottavaa.
Pestot ovat kaikille tuttuja, mutta tiesitkö, että rosmariini on Neitsyt Marian nimikkokasvi,
ja että keskiajalla rosmariinista tehtiin ikuista rakkautta symboloivia morsiusseppeleitä, joiden uskottiin myös karkottavan pahoja henkiä ja pitävän sairaudet loitolla?
Rohto, rohdos, rohdoskasvit eli ns. lääkekasvit: Yrttien rohdoskäyttöä ja niiden vaikutuksia on tutkittu ja tutkitaan edelleen paljon, ja rohdoskasveilla on todettu nykytieteen valossa olevan myönteisiä ja parantavia vaikutuksia ihmiselimistölle. Kaikille kaikki yrtit eivät kuitenkaan aina sovi. Kun käytät yrttejä, varsinkin jos käytät niitä rohtoina, varmistu, että ne sopivat itsellesi ja neuvottele tarvittaessa niiden käytöstä lääkärisi kanssa. Erityisesti raskaana olevien ja imettävien on syytä olla maltillisia yrttien käytössä. Pienille lapsille useita yrttejä ei suositella lainkaan.
Ruukuissa kasvattettavia yrttejä kastellaan useammin. Ruukku kannattaa kastella ennen kylvöä tai istutusta, jotta se ei ime itseensä kaikkea kosteutta yrteiltä.
Melkein kaikki yrtit viihtyvät aurinkoisessa paikassa, mutta puolivarjoisassa paikassa viihtyvät myös esimerkiksi kirveli, korianteri, lipstikka (liperi), mintut, mäkimeirami, rakuuna ja sitruunamelissa.
Yrtittien siemenet peitetään yleensä vain ohuelti mullalla, maksimissaan 4 kertaa siemenen paksuuden vertaiseen syvyyteen. Osa yrteistä tarvitsevat valoa itääkseen. Tällöin siemeniä ei peitetä lainkaan.
Yrtit viihtyvät yleensä multavassa, kalkkipitoisessa maassa, jossa ei ole liikaa typpeä, sillä liiallinen typpipitoisuus vie yrteiltä maun. Rusaasti typpeä sisältäviä maanparannusaineita ovat mm. nurmikonleikkuusta syntynyt ruohosilppu, nokkoset ja pihan kompostoitavat rikkaruohot, joiden käyttöä kannattaa välttää.
Lyhyesti: Kotipuutarhassa harvinaisempi anis on ikiaikainen lääkekasvi, joka on tunnettu Babyloniassa jo 4000 vuotta sitten. Muinaisessa Egyptissä anista käytettiin jopa raskaustestinä, sillä egyptiläiset uskoivat, että mikäli raskaana oleva nainen joi illalla lasillisen vettä johon oli murskattu anista, tämän navan ympärys kutisi aamulla. Nykyään anista kasvatetaan lähinnä lakritsalta maistuvien siementen vuoksi. Kuivatut aniksen lehdet taas maistuvat kirveliltä.
Kasvatus: Anis on yksivuotinen yrtti, joka esikasvatetaan tai kylvetään lämpimään maahan, kun kesä on saavuttanut suhteellisen tasaisen, likimain 20 asteen lämpötilan. Itämisaika on 14-21 vuorokautta. Siemenet kannattaa liottaa ennen kylvöä. Anis pitää hiekkapitoisesta, kuohkeasta maasta. Sadonkorjuuseen päästään n. 4 kuukauden kuluttua kylvöstä, jolloin aniksen siemenet muuttuvat harmahtaviksi.
Aniksen siemenet korjataan helpoimmin nostamalla aniksen oksia pieninä
nippuina roikkumaan, ja laittamalla nippujen alle paperia, jonka päälle
siemenet putoavat. Siemeniä voi irrottaa myös tärisyttämällä kuivia
oksia paperin päällä.
Käyttö: Anista käytetään mm. leivonnassa, alkoholin mausteena ja karamelleissa sekä kala- ja nokkoskeiton mausteena. Ranskassa aniksella maustetaan kaaliruokia, Intiassa currya ja Välimeren maissa sitä käytetään myös oliivien mausteena. Rohtona anista on käytetty mm. koliikkikipuihin, ilmavaivoihin ja imettävien äitien maidonerityksen lisäämiseen.
Lyhyesti: Laventelia muistuttava anisiiso, toiselta nimeltään yrtti-iiso, on jalostettu intiaanien perinneyrtistä. Anisiison maussa on anista, fenkolia ja minttua.
Kasvatus: Esikasvatetaan sisällä suureen ruukkuuun (vähintään 20 cm halkaisija) maalis-huhtikuussa. Itämisaika 10- 15 vrk. Anisiiso viihtyy parhaiten kuohkeassa ja voimakkaassa maassa aurinkoisella paikalla. Tarvitsee kosteutta. Kukkii vasta 1-vuotiaana ja kasvaa melkein metrin mittaiseksi. Ei yleensä talvehdi Suomessa ulkona.
Käyttö: Anisiison lehtiä käytetään usein salaatissa, kanan ja sianlihan maustajana ja teenä. Lehtiä voi myös pilkkoa kakku- ja leipätaikinoihin ja käyttää piirakoissa mausteyrttinä. Sointuu kauniisti paprika-, tomaatti ja soijakastiketta sisältävien ruokien kanssa ja soveltuu myös kasvis- ja juuresruokien mausteeksi. Rohtona anisiisoa on käytetty teenä vilustumisoireiden lieventämiseen ja sitä kutsutaan myös sydänyrtiksi, sillä anisiison nähdään vahvistavan sydäntä. Houkuttelee erityisesti perhosia, kimalaisia ja mehiläisiä.
Lyhyesti: Basilikan sanotaan olevan mausteyrttien kuningas (kreikan kielessä basileus), josta kasvin nimikin on johdettu. Pohjoismaissa basilikaa on kasvatettu 1600-luvulta alkaen ja sitä on nykyään tarjolla useina eri lajikkeina.
Kasvatus: Basilika on erittäin kylmänarka trooppisen taustansa vuoksi. Esikasvatusta sisällä ruukkuihin (vähintään 20 cm halkaisija) suositellaan helmi-maaliskuussa ja tarvittaessa annetaan lisävaloa kasvilampulla. Viihtyy parhaiten eteläikkunalla. Basilika kylvetään voimakkaaseen ja hiekkavaan, kuohkeaan multaan. Puutarha- tai taimimultaa käytettäessä lisää multaan hiekkaa tai käytä valmista yrttimultaa. Siemenet peitetään vain kevyesti tai lajikkeesta riippuen ei lainkaan. Itämisaika lajikkeesta riippuen 1-2 viikkoa. Taimia kannattaa jättää 3/ ruukku. Lannoita 3 viikon jälkeen. Ulkokylvö vasta kun hallat ovat ohi ja päivät jo lämpimiä, mielellään aikaisintaan toukokuussa. Ei viihdy avomaalla. Basilikaa voi kasvattaa omista siemenistä, mutta kukkiva basilika ei kehitä hyvin uusia lehtiä.
Käyttö: Basilika on monipuolinen ruokayrtti, jota käytetään yleensä pasta- ja liharuokien maustajana, pestoissa ja erilaisissa kuivatuissa yrttiseoksissa. Kasvattamalla basilikaa tomaattien lähellä, basilika suojaa tomaatteja tuholaisilta. Sisältää paljon K-vitamiinia ja folaattia (B-ryhmän vitamiiniravintoaine). Kuivatun basilikan antioksidanttisuusarvo on korkea. Niin maistuva ja mahtava yrtti kun basilika onkin, sen on tutkittu sisältävänä myös sekä syöpää estäviä että sitä synnyttäviä aineita, mutageeneja mm. estregolia sekä fenoleja. Tästä johtuen basilikaa ei suositella pikkulapsille, ja raskauden ja imettämisen aikana basilikaa tulisi nauttia kohtuullisin annoksin.
Lyhyesti: Fenkoli
kasvaa Suomessa yleensä yksivuotisena kasvina, jota on saatavilla kahtena omana lajikkeenaan:
maustefenkoli ja salaattifenkoli. Fenkolin maku on yhdistelmä anista ja
lakritsia. Kukinto muistuttaa tilliä.
Kasvatus:
Esikasvatusta huhtikuussa suositellaan. Fenkoli pitää kosteudesta,
joten multa voi olla savipitoistakin, mutta kuitenkin hyvin vettä
läpäisevää ja ravinteikasta. Pitkä itämisaika, jopa 3 viikkoa. Fenkoli pärjää myös hieman varjoisammassakin paikassa, mutta
kaipaa kuitenkin kohtalaisesti valoa. Fenkolin kukinto houkuttelee luokseen
pölyttäjiä. Siemensato kypsyy n. 4 kuukaudessa esikylvöstä, mikäli fenkolin antaa kukkia.
Käyttö: Likimain koko kasvi on syötävää, ja usein fenkolin kasviosaa käytetäänkin pata-, paistin-, ja grillattujen ruokien lisukkeena. Siemeniä käytetään eniten leivonnassa, mutta myös kalamausteena, erityisesti fenkolin tillimäisiä tupsuja. Fenkolin lakritsamainen maku heikkenee kypsennyksen myötä. Rohtona fenkolin sanotaan vähentävän ruokahalua ja sitä pidetäänkin siten kelpona laihdutusruokana. Parantaa myös ruoasulatusta. Fenkolin rasvahapot ovat erittäin antioksidanttisia, josta johtuen fenkolin nähdään torjuvan sieniä ja bakteereita sekä hiivatulehdusta.
Lyhyesti: Hurmaava, monivuotinen ja herkästi leviävä Iisoppi on puolipensas, joka karkottaa tuholaisia ja tuo pölyttäjiä puutarhaan.
Kasvatus: Iisoppi nauttii multavasta, kalkitusta maasta, mutta sille kelpaa vaatimattomampikin kasvualusta. Paras kasvatuspaikka on lämmin ja aurinkoinen. Esikasvatus sisällä maalis-huhtikuussa, itämisaika 14-21 vuorokautta. Suorakylvö maan lämmettyä. Liikaa kastelua kannattaa välttää. Siementää voimakkaasti itseään, joten leviää helposti ja valtaa itselleen kasvualueita.
Käyttö: Iisoppi luetaan miedosti myrkyllisiin kasveihin, mutta sitä käytetään yrttiteeseoksissa, juomissa, kuten ranskalaisissa likööreissä, erilaisissa hoivakääreissä ja potpourri-huonetuoksupusseissa. Iisopin tuoksu karkottaa perhostoukkia ja kirvoja, joten kasvia
käytetään myös torjuntakasvina puutarhassa erityisesti lanttu-, nauris-
ja kaalimaalla, sillä kyseiset perhoset eivät voi sietää iisopin tuoksua. Iisoppi on lievästi antibioottinen kasvi ja sen sisältämä karvasaine irrottaa limaa. Pienten annosten sanotaan olevan vaarattomia, mutta säännöllistä käyttöä on syytä välttää. Lapsille ei iisoppia suositella lainkaan. Myöskin epileptikoiden tulee välttää iisoppia, myös eteerisenä öljynä, sillä se saattaa laukaista epileptisen kohtauksen.
Lyhyesti: Inkivääriä tunnetaan ainakin 60 eri lajiketta, eikä mikään niistä menesty vapaasti kasvatettuna Suomen suvessa, mutta inkivääriä voi meilläkin kasvattaa ruukuissa ja kasvihuoneessa. Suomessa on tiettävästi (2019) vain yksi inkivääriviljelmä, joka sijaitsee Liperissä.
Kasvatus: Inkiväärin kasvatus alkaa jo helmikuussa, jolloin kolmisen tuntia liotetut, inkivääristä leikatut juurakkopalaset laitetaan hiekkavaan, rikkaaseen multaan. Peitä juurakkopalaset mullalla siten, että palasista jää hieman näkyviin. Pidä multa kosteana, muttei liian märkänä. Versoaminen alkaa noin kuukauden kuluttua, jolloin voit siirtää kunkin versolohkon omaan suureen ruukkuun. Pidä inkivääriä hyvin aurinkoisessa ja lämpimässä paikassa. Kasvaa kohtuullisen korkeaksi, joten vaatii tilaa. Sadonkorjuu syys-lokakuussa.
Käyttö: Monipuolista inkivääriä käytetään varsinkin aasialaisessa keittiössä, padoissa, liha- ja kalaruokien maustajana ja se on pikkelöitynä tuttu sushin kumppani. Mausteena inkivääriä käytetään usein myös leivonnassa. Inkivääri sisältää runsaasti fenoleja, verenpaineeseen edullisesti vaikuttavaa kaliumia ja inkiväärillä on erittäin korkea antioksidanttisuusarvo. Kohottaa HDL-kolesterolin tasoa, joka alentaa haitallisen kolesterolin määrää. Inkivääriä pidetään tehokkaana pahoinvoinnin ja huimauksen estäjänä. Normaaleina annoksina vaaraton, mutta suuret annokset voivat lamauttaa keskushermostoa ja aiheuttaa sydämen rytmihäiriötä.
Lyhyesti: Elias Lönnrötkin sen tiesi, että kamomilla parantaa mm. "horkkaa, ähkyä ja väänteitä" ja keskiajalla Naantalin luostarin munkit hoitivat hilseilyä kamomillahuuhteellaan. Kamomilla, tuo päivänkakkaraa muistuttava yksivuotinen mausteyrtti tunnetaankin erityisesti teenä ja yhtenä vanhimpana lääkekasvina, mutta myös muiden kasvien suojelijana.
Kasvatus: Suoraa avomaakylvöä suositellaan touko-kesäkuussa, kun maa on lämmennyt kunnolla (15 C). Kylvön voi tehdä myös elo-syyskuussa. Kylvetään tavalliseen puutarhamultaan, ei liian turpeiseen maahan. Ei pidä liiasta kosteudesta. Itämisaika 16-21 vuorokautta. Kamomilla ei pidä kilpailusta serkustensa saunakukan tai pihasaunion kanssa.
Käyttö: Sadonkorjuussa kerätään kukkamykeröt (kukan keltainen osa terälehtineen), jotka kuivatetaan välittömästi, sillä kamomilla pilaantuu herkästi. Nautitaan kuivattuna, teeksi valmistettuna. Rohtona kamomilla helpottaa vatsaoireita, erityisesti vatsan kouristelua ja ruonsulatusvaivoja sekä mahakatarria. Kamomilla ehkäisee tulehduksia mahan limakalvoilla ja rauhoittaa vatsaa. Suuvetenä käytettynä kamomillavesi vaikuttaa edullisesti ientulehduksiin, tehoaa nielun tulehduksiin ja iltateenä nautittuna kamomilla edesauttaa unentuloa. Kamomilla on myös hyvä kumppanuuskasvi, sillä sen nähdään suojelevan lähellä kasvavia kasveja erilaisilta kasvisairauksilta. Heikoiksi jääneitä taimia tai huonosti voivia kasveja voi virkistää kastelemalla niitä kamomillateellä. Teen annetaan hautua ja jäähtyä ennen käyttöä. Kamomillatee on myös blondien ystävä, sillä se kirkastaa vaaleita hiuksia hiushuuhteena käytettynä ja ihosuihkeena kamomillatee virkistää ja puhdistaa ihoa hilliten myös ihon tulehduksia.
Kamomillatee: 1 tl kamomillan kukkamykeröitä per 1 dl kiehautettua vettä. Hauduta 5-10 minuuttia.
Lyhyesti: Todennäköisesti meillekin viikinkien ja merenkävijöiden mukana saapunut karhunlaukka on vanha luostarikasvi, jolla on torjuttu mm. keripukkia. Miedosti valkosipulilta maistuvaa ja tuoksuvaa kasvia nykyyään kasvaa meillä luonnossa ainoastaan Lounais-Suomessa ja Ahvenanmaalla, jossa se on rauhoitettu. Hyvin varhainen kevätlajike, kukkii jo keväällä.
Kasvatus: Monivuotinen karhunlaukka esikasvatetaan tammi-toukokuussa. Siemenet peitetään ohuelti hiekalla tai mullalla. Voidaan kylvää myös syksyllä aina marraskuulle saakka. Itämisaika 1-3 kuukautta riippuen kylvöajasta. Kasvi pitää kosteahkosta ja kalkkipitoisesta mullasta ja viihtyy parhaiten puolivarjossa, jopa varjoisalla paikalla. Leviää helposti oikeissa olosuhteissa. Ulkonäöltään muistuttaa kielojen lehtiä, kukinto valkoinen. Karhunlaukkaa voi kasvattaa myös sen sipuleista.
Käyttö: Miellyttävä maustekasvi, jota voi käyttää ruohosipulin tapaan kaikkiin ruokiin miedon valkosipulimaisen makunsa vuoksi. Koko kasvi on syötäväksi kelpaava kukista sipuliin, mutta lehtiä kannattaa käyttää tuoreina, sillä lehdet menettävät makunsa kuivattuna. Erityisesti karhunlaukka soveltuu kermaisiin ruokiin, kuten maustevoihin ja kastikkeisiin, mutta yhtälailla pestoihin, pastoihin, salaatteihin, kalalle ja ruokien koristeluun. Houkuttelee päiväperhosia.
Lyhyesti: Hennon hurmaava kirveli vaaleanpunaisine kukkineen tunnettiin jo antiikin Kreikassa, jossa se symboloi ystävyyttä. Anikselle ja lakritsalle maistuva kirveli on yleinen mausteyrtti ranskalaisessa keittiössä ja yksi neljästä yrtistä klassisessa ranskalaisessa fines herbes -yrttiseoksessa, johon kuuluu kirvelin lisäksi persiljaa, rakuunaa ja ruohosipulia.
Kasvatus: Kirveli on kevään aikainen, yksi- tai kaksivuotinen, itsekylväytyvä ja nopeakasvuinen yrtti, joka viihtyy kevyessä ja kosteassa mullassa, mielellään puolivarjossa. Siemeniä ei peitetä, sillä kirveli tarvitsee valoa itääkseen. Kylvetään useita kertoja kesän aikana 2-3 viikon välein. Kirvelin lehdet muistuttavat ensin tomaatin lehtiä, myöhemmin kasvi muistuttaa koiranputkea ja onkin sekoitettavissa myös myrkyllisiin näköiskasveihin. Satoa voidaan korjata joko ennen kukintaa tai sen jälkeen, jolloin voi kerätä myös kirvelin siemenet maustekäyttöön.
Käyttö: Kirveli on yleismauste, joka sopii likimain kaikkiin ruokiin. Se sisältää paljon A- ja C-vitamiinia, folaattia, rautaa, kaliumia ja kalsiumia. Edistää ruokahalua ja ruuansulatusta ja parantaa verenkiertoa. Paaston yhteydessä teenä nautittu kirveli stimuloi kehon puhdistumista. Joillekin ihmisille kirveli voi aiheuttaa valoallergiaa. Puutarhurit käyttävät kirveliä etanoiden houkuttamiseksi, jotta ne voidaan pyydystää. Kukkien imelä tuoksu houkuttelee mehiläisiä. Siemeniä voi käyttää leivonnassa ja jälkiruoissa, sillä myös siemenet maistuvat lakritsalle.
Lyhyesti: Tuoreena sangen epämiellyttävältä tuoksuva yrtti on saanut nimensä luteelta, jolle se haisee. Korianteri yllättää siementensä viehättävällä sitruksen maulla. Korianterin siemenet ovat oikeasti sen hedelmiä, mutta muistuttavat enemmänkin siemeniä. Korianteria kasvatetaan siementen ja lehtien vuoksi, joita kuivataa mm. mausteseoksiin, kuten curryyn.
Kasvatus: Hyvin pitkä kasvuaika, jopa 5 kuukautta. Vaatii yleensä varhaisen esikasvatuksen kalkitussa ja ilmavassa mullassa, paljon lämpöä ja valoa. Ulkokylvö vasta kun yölämpö on lähellä 10 astetta. Itämisaika 2-3 viikkoa, Korianteri on yksivuotinen putkikasvi, eikä talvehdi meillä menestyksekkäästi.
Käyttö: Lehtiä käytetään tuoreina, mutta eivät maistu kaikille. Kuivattua yrttiä ja siemeniä käytetään usein liharuokiin, kurkkusäilykkeisiin, alkoholin mausteeksi ja piparkakkumausteessa sekä leivonnassa. Lehtikorianteri tunnetaan myös nimellä cilantro, joka karkottaa hyttysiä. Hyttyskynttilät sisältävätkin usein cilantroöljyä. Korianteri poistaa elimistöstä raskasmetalleja, alentaa haitallista kolesterolia nostamalla edullista kolesterolia. Alentaa verensokeria, rauhoittaa vatsaa ja siementen pureskelu poistaa pahanhajuista hengitystä. Liika siementen nauttiminen voi olla lievästi narkoottista. Auttaa myös ruoansulatusvaivoihin ja ilmavaivoihin. Puutarhassa karkottaa vihannespunkkeja, houkuttelee mehiläisiä kukkakärpäsiä, jotka pölyttävät kukkivia kasveja ja joiden toukat syövät kirvoja.
Lyhyesti: Vihanneskrassi on kaalin ja sinapin sukuinen tuoreyrtti, joka muistuttaa pieniä taimia. Krasseja on toki muitakin, kuten syötäviä kukkia tekevä koristekrassi, jonka lehdet ovat suuria ja vesikrassi, joka kasvaa vedessä.
Kasvatus: Vihannes- ja koristekrassien kasvatustapa on erilainen. Vihanneskrassin siemenet voi kylväää suoraan kostean talouspaperin päälle tai ohuelle multakerrokselle. Kylvös pidetään kosteana suihkuttelemalla Erittäin nopeakasvuinen. Koristekrassin siemenpallukoita kannattaa liottaa muutamia tunteja ennen kylvöä. Eskasvatus huhtikuussa, suorakylvö toukokuussa. Koristekrassi viihtyy parhaiten aurinkoisella ja puolivarjoisella paikalla, kuohkeassa mullassa. Leviää laajallekin alueelle kesän aikana, yksivuotinen. Kukkii kauniisti ja tekee kolmilohkoisia vihreitä siemeniä, jotka kannattaa kerätä talteen seuraavan kesän kasvatusta varten.
Käyttö: Vihanneskrassisatoa korjataan säännöllisesti, sillä jo parissa viikossa vihanneskrassin maku muuttuu miedon pippurisen kirpeästä epämiellyttävän kitkeräksi. Sisältää paljon C-vitamiinia, hivenaineita ja sinappiöljyä, joka poistaa elimistöstä karsinogeenejä, ja siten sisältää syöpää ehkäiseviä ominaisuuksia. Vihanneskrassia pidetään luontaisena antibioottina, jonka nauttiminen edistää elimistön hyvinvointia. Vihanneskrassi syödään tuoreena salaateissa ja leivän päällä, kaunis ruokien koristaja. Koristekrassi taas on puutarhan kaunistaja ja tuholaistorjuja. Torjuu hedelmäpuiden punapunkkeja. Käytetään myös houkutuskasvina kaalimaalla ja omenapuiden lähellä, sillä koristekrassi vetää kirvoja puoleensa, jotka jättävät koristekrassin löydettyään kaalit rauhaan. Koristekrassin kukat ja lehdet ovat syötäviä, ja niitä käytetäänkin usein salaattien, voileipäkakkujen, täytekakkujen ja muiden ruokien koristeina. Koristekrassin tuoreista siemenkodista valmistetaan myös kirpakoita kapriksen tyylisiä herkkuja.
Lyhyesti: Kirjaimellisesti kivikautista kuminaa on viljelty tuhansia vuosia. Nykyään kumina tunnetaan yrttinä, mutta vielä 1600-luvulla sen juurakkoa käytettiin keitoissa porkkanan tapaan.
Kasvatus: Siemenet vaativat kylmäkäsittelyn. Voidaan kylvää ulos syksyllä ja keväällä lämpötilan yltäessä 10 asteeseen. Itämisaika 2-3 viikkoa. Valitse kalkittu, multava ja ravinteikas multa ja aurinkoinen kasvupaikka. Kukkii vasta toisena vuotena. Monivuotinen itsekylväytyvä kasvi, joka leviää helposti otollisissa olosuhteissa. Kasvaa Suomessakin luonnonvaraisena, mutta jää usein muiden kasvien jalkoihin. Siemensato on valmis, kun siemenet muuttuvat ruskeiksi. Varret kuivataan. Korkeus: 80-100 cm.
Käyttö: Kumina sisältää mm. kaluimia, kalsiumia, fosforia,megnesiumia ja rautaa. Siemenet helpottavat ilmavaivoja, ruokahaluttomuutta ja ripulia. Estää myös kaaliruokien aiheuttamaa turvotusta. 2-vuotiasta juurakkoa voi käyttää porkkanan tapaan keitoissa. Siemenet sisältävät kasviestrogeeniä, jotka voivat lievittää vaihdevuosivaivoja. Siementen pureskelu raikastaa hengitystä. Siemeniä käytetään usein myös leivän, juuston ja alkoholin mausteena. Puutarhassa hyvä maanparannuskasvi.
Lyhyesti: Kaunis, sinikukkainen kurkkuyrtti on puutarhan parhaita mesikasveja ja mehiläisten suuressa suosiossa.
Kasvatus: Yksivuotista kurkkuyrttiä voidaan esikasvattaa tai kylvää suoraan kasvupaikalleen öiden lämmettyä. Vaatii paljon tilaa. Kurkkuyrtille kelpaa tavallinen puutarhamulta. Itämisaika 2-3 viikkoa. Viihtyy valoisalla paikalla ja tarvitsee runsaasti kastelua. Kasvi siementää itse itsensä ja leviää suotuisalla kasvupaikalla, lannoitetussa mullassa kasvaen tulevina vuosina valtaisiksi puskamaisiksi ryppäiksi, joiden korkeus voi olla lähemmäs metrin.
Käyttö: Kurkkuyrtin käyttö ravintona ja erityisesti rohtona tai ravintona sisältää riskejä. Kauniita kukkia voi käyttää ruokien koristeluun, mutta lehtiä ei suositella syötäväksi maksalle haitallisten alkaloidien vuoksi. Eu:n haitallisten rohdoskasvien listalle on merkitty myös kasvin kukat. Kasvin käsittely saattaa myös aiheuttaa toisille ihoärsytystä ja allergiaa. Kurkkuyrtti on hyvä torjuntakasvi kaalimaalla ja kesäkurpitsoille, sillä se karkottaa tuholaisia. Erittäin hyvä mehiläiskasvi.
Lyhyesti: Muinaisten roomalaisten pippurikorvike kynteli on helppo ja nopeakasvuinen yrtti, joka jaetaan kahteen eri tyyppiin. Kesäkynteli on yksivuotinen ja talvikynteli monivuotinen yrtti.
Kasvatus: Vaatimaton kesäkynteli on helposti kasvatettava yrtti, joka viihtyy kuohkeassa maassa ja nauttii lämmöstä. Suorakylvö toukokuun puolivälin jälkeen. Kesäkynteliä voi myös kasvattaa ruukuissa. Talvikynteli esikasvatetaan maalis-huhtikuussa ja siirretään ulos vasta toukokuun lopussa. Kuivuu herkästi keväällä, mikäli on selvinnyt talvesta. Kastelu lämpimällä vedellä lumen sulettua auttaa kasvia selviämään keväällä kuivumiselta.
Käyttö: Tuoreen kyntelin maku muistuttaa salvian ja timjamin yhdistelmää, kuivatun lähinnä meiramia. Kirveliä käytetään usein mm. makkara-, sisäelin-, veri- ja palkokasviruokiin. Sisältää paljon kaliumia, kalsiumia ja rautaa. Torjuu bakteereja ja viruksia. Kynteliä käytetään teenä mm. ruokahaluttomuuteen, pahoinvointiin, maha- ja sappivaivoihin, suolistotulehduksiin ja kuukautiskipuihin. Pitkäaikainen käyttö voi vahingoittaa maksaa.
Lyhyesti: Lakritsikasvi on sukua herneelle, mutta sitä kasvatetaan makean, lakritsainen juurakkonsa vuoksi. Lakritsikasvin latinankielinen nimi tarkoittaa kirjaimellisesti makeaa juurta. Lakritsia on valmistettu Englannissa 1500-luvulta alkaen dominikaanimunkkien keksittyä lakritsikasvin juurten soveltuvan mainiosti makeisten mausteeksi.
Kasvatus: Lakritsikasvi esikasvatetaan maalis-huhtikuussa. Siemenet liotetaan ja painellaan kevyesti mullan pintaan. Siemenet tarvitsevat valoa itääkseen, joten siemeniä ei peitetä. Itämisvaiheessa kylvös pidetään viileässä, mutta valoisassa paikassa. Sopiva lämpötila asettuu 5-10 C välille. Itämisaika 14-20 vuorokautta, jonka aikana on varottava liikaa kosteutta. Ei viihdy savimaassa, suosii hiekkavaa multaa. Lakritsikasvi on monivuotinen, muttei kestä Suomen talviolosuhteita. Voidaan kuitenkin talvettaa kellarissa tai vastaavissa olosuhteissa. Lakritsikasvin kukat, niin kauniita kun ovatkin, kannattaa nyppiä pois, jotta kasvin juurista tulee vahvat.
Käyttö: Lakritsikasvin juuri on erittäin makea, sokeriakin makeampi ja väriltään vaalea. Kuivattua juurta voi raastaa kuten kanelitankoa tai muskottipähkinää. Jauhetta käytetään teessä, jälkiruokien ja leivonnaisten maustamisessa ja makeuttajana. Puhdasta, tuoretta juurta voi myös pureskella. Lakritsaa on käytetty runsaasti erityisesti lääketeollisuudessa erilaisiin vilustumisoireisiin, karheaan kurkkuun ja yskään ja sillä sanotaan olevan myös närästystä, virtsatietulehduksia ja pahoinvointia hillitsevä vaikutus. Japanissa tutkitaan parhaillaan lakritsikasvin vaikutusta hepatiitti C:n hoidossa. Ekseemasta kärsivät ovat saaneet helpotusta oireisiinsa sekoittamalla lakritsikasvin juurijauhetta ja aloe vera geeliä. Lakritsijuuri sisältää lukuisia hyödyllisiä ainesosia luontaisessa muodossa. Se sisältää mm. monia samoja komponentteja kuin kortisoni, mutta ei aiheuta samoja haittoja kuin kortisoni. Vahvistaa immuniteettiä. Antibakteerinen ja hormonitoimintaa tukevia ominaisuuksia sisältävä yrtti. Ei suositella raskaana oleville tai imettäville äideille.
Lyhyesti: Vaatehuoneiden ja liinavaatekaappien tuoksupusseistakin tuttua laventelia on niin useita lajikkeita ja risteytymiä, ettei niitä kaikkia edes tunneta.
Kasvatus: Laventeli on monivuotinen kasvi, muttei talvehdi Suomessa. Ruukkukylvö maalis-huhtikuussa kalkkipitoiseen multaan. Menestyy aurinkoisella ja lämpimällä paikalla. Auringon määrä vaikuttaa kukkien tuoksuun vahvistavasti. Pitkä itämisaika, jopa 4 viikkoa. Kukkatähkät kerätään kukkien ollessa puoliavonaisia.
Käyttö: Laventelia kuivataan erilaisiin tuoksusekotteisiin. Kuivattua laventelia nautitaan teenä ja käytetään erilaisissa voiteissa sekä eteerisenä öljynä. Rauhoittavaa laventeliä käytetään myös päänsärky-, migreeni-, uupumus- ja stressirohtona. Edistää solujen uusiutumista ja vilkastuttaa pintaverenkiertoa. Hyvä hyttyskarkotin. Saattaa aiheuttaa lievää huimausta ja väsymystä matalasta verenpaineesta kärsivillä. Suurin määrinä narkoottinen myrkky ja voi lisätä rauhoittavien lääkkeiden vaikutusta. Päiväperhosia miellyttävä mesikasvi.
Lyhyesti: Yli metrin mittaiseksi kasvavaa lipstikkaa on kutsuttu myös maggiyrtiksi tai lihaliemiyrtiksi. Roomalaisten mukana kaikkialle Eurooppaan levinnyt, alun perin iranilaisella lipstikalla on pitkä historia, mutta kuuluisaksi sen teki sveitsiläinen Julius Maggi, joka kehitti edelleenkin Maggi-tuotenimellä tunnetut lihaliemivalmisteet 1897. Lihaliemikuutiot ja -valmisteet eivät kuitenkaan enää näytä sisältävän lipstikkaa, vaan koostuvat lähinnä suolasta, sokerista, hiivauutteesta, aromeista ja niiden vahventeista, palmuöljystä ja vehnäproteiinista. Lihaliemiyrtin nimi on kuitenkin säilynyt, sillä yrtti tosiaan maistuu vahvasti lihaliemeltä. Yrtin maku voimistuu ja korostuu kuivattuna.
Kasvatus: Monivuotista lipstikka voi esikasvattaa sisällä maalis-huhtikuussa tai kylvää ulos suorakylvönä touko-kesäkuussa. Kylvön voi tehdä myös syksyllä. Itää hitaasti, itämisaika 14-21 vuorokautta. Syyskylvön etuna on se, että lipstikan siemenet menettävät itävyyttään nopeasti, joten syksyllä siemenissä on paras itämisprosentti. Puutarhassa leviää helposti suotuisissa kasvuolosuhteissa. Istutetaan kuohkeaan, multavaan kalkittuun multaan, jota pidetään kosteana. Ei viihdy paahteessa, vaan kellastuu.
Käyttö: Lipstikka sopii erityisesti liha- ja kalaruokiin, keittoihin, liemiin, patoihin, yrttisuolaan ja kaikkiin sellaisiin ruokiin, joissa käytettäisiin lihaliemivalmisteita. Lipstikka on myös loistava tuholaistorjuntakasvi puutarhassa, sillä se houkuttelee loispistiäisiä, joiden toukat taas syövät puutarhan tuholaisia, kuten kirvoja. Rohtona lisää virtsaneritystä ja helpottaa ruuansulatusvaivoja. Sisältää paljon C-vitamiinia. Pohjoismaissa lipstikkaa on istutettu usein talon ympärille, sillä lipstikan uskottiin karkottavan hiiriä, käärmeitä ja rottia.
Lyhyesti: Meirami on puolipensas, jota on 20 eri lajiketta. Kreikkalaisen uskomuksen mukaan mielenrauha ja ajatusten kirkkaus voitiin saavuttaa nuuhkimalla meiraminoksia.
Kasvatus: Monivuotinen maustemeirami esikasvatetaan huhtikuussa, mutta se harvoin talvehtii Suomessa. Siemenet peitellään ohuelti mullalla. Pitää kevyestä ja ravinteikkaasta mullasta ja tasaisesta kosteudesta. Itämisaika jopa 20 vuorokautta. Viihtyy parhaiten aurinkoisella ja lämpimällä paikalla.
Käyttö: Mauste- ja mäkimeirami eivät ole sama kasvi, vaan mäkimeirami tunnetaan paremmin oreganona. Maustemeiramia käytetään kuitenkin hyvin samalla tavalla kuin mäkimeiramiakin, sillä se on usein pizzan, pasta- ja liharuokien sekä tomaatin maustaja. Maustemeirami on myös yleinen mauste hernekeitossa. Antioksidanttinen. Parantaa ja lisää ruoansulatusta. Käytetty myös hammassäryn ensiapuna kipeän hampaan ja ikenen päällä.
Lyhyesti: Helppohoitoinen ja monivuotinen, helposti leviävä minttu on monen puutarhurin suosikkiyrtti. Kauniisti kukkivien minttujen valikoima on sangen laaja vihermintusta omenan makuiseen minttuun.
Kasvatus: Minttuja voi esikasvattaa ruukuissa tai suorakylvää kesäkuussa runsaasti kalkkia sisältävään, kosteaan ja multavaan maahan. Viihtyy myös avomaalla ja leviää helposti juurakoiden kautta. Itää parhaiten n. 20 C lämmössä ja vaatii lämpimän aurinkoisen tai puolivarjoisen kasvupaikan. Itämisaika 10-20 vuorokautta. Yhdessä kasvavat eri minttulajit risteytyvät helposti keskenään. Huom! Piparminttua ei voi kasvattaa siemenistä.
Käyttö: Käytetään erityisesti teenä, lampaan maustajana ja hyytelöissä. Oleellinen raaka-aine myös mm. intialaisessa raita-jogurttikastikkeessa. Minttu lisää ruokahalua ja ruuansulatusnesteiden eritystä, helpottaa ilmavaivoja, teehen haudutettuna avaa nuhaisia hengitysteitä. Sisältää mentolia, joka estää tulehduksia. Helpottaa yskänrefleksiä ja kuivattaa limakalvoja. Ei suositella refluksiasta kärsiville. Erittäin hyvä pölyttäjien ja päiväperhosten houkuttelija.
Lyhyesti: Pohjolan silkiksikin kutsuttua nokkosta viljeltiin yleisesti vielä 1700-luvulla. Ravinteikas nokkonen on terveellistä ruokaa, hyvä rohto- ja värjäyskasvi ja todellakin, myös tekstiilikuiduksi kelpaava ruohokasvi, jota käytetään lannoitteena ja kirvojen torjunta-aineenakin.
Kasvatus: Viljelynokkosen (isonokkonen) siemeniä myy mm. Hyötykasviyhdistys. Suorakylvö touko-kesäkuussa ravinteikkaaseen, humuspitoiseen ja kosteytta pidättävään maahan. Viihtyy auringossa ja puolivarjossa. Monivuotinen, kukkii yleensä vasta 2. vuotena.
Käyttö: Sisältää runsaasti A- ja C-vitamiinia sekä rautaa. Alentaa verenpainetta, helpottaa reumaa, niveltulehduksia ja virtsavaivoja, lisää virtsaneritystä, poistaa myrkkyjä elimistöstä, alentaa verensokeria ja lisää hapenkulkua. Helpottaa hyttysten puremia ja yllättäen myös palovammoja. Tärkeä ravintokasvi perhosille. Käytetään kirvojen torjunnassa biologisena torjunta-aineena.
Lyhyesti: Espanjanhumalaksi ja uniruohoksikin kutsuttu oregano on oikealta nimeltään mäkimeirami, joka kasvaa Lounais-Suomessa villinäkin. Muinaisuskon mukaan mäkimeirami on suojeleva kasvi, joka pitää niin paholaisen kuin noidatkin loitolla.
Kasvatus: Hyvin kuivuutta kestävä monivuotinen mäkimeirami hyötyy esikasvatuksesta, mutta voidaan suorakylvää touko-kesäkuussa uloskin. Itämisaika 10-20 vuorokautta. Vaatii kalkkipitoisen, hiekkavan maan ja aurinkoisen sekä lämpimän kasvupaikan. Siemenet vaativat valoa itääkseen, joten siemeniä ei peitetä mullalla. Kasvia voi lisätä pistokkaistakin.
Käyttö: Oregano, eli mäkimeirami on yleinen pizza- pasta- ja tomaattiruokien maustaja, joka sisältää runsaasti fenoleja, karotenoideja, K-, E- ja C vitamiinia, folaattia, rautaa, kaliumia ja kalsiumia. Antioksidanttisuusarvo erittäin korkea. Vahvistaa vatsaa, lisää ruokahalua ja parantaa ruuasulatusta. Vilkastuttaa aineenvaihduntaa ja alentaa veren glukoosia. Erittäin aromaattisesta kukkivasta latvuksesta haudutettu tee irrottaa limaa, helpottaa nuhan oireita ja hillitsee yskää. Haudutettua mäkimeiramia käytetään antiseptisten ominaisuuksiensa vuoksi myös suuvetenä. Erittäin hyvä mesikasvi, jonka kukat houkuttelevat yö- ja päiväperhosia sekä mehiläisiä.
Lyhyesti: Persilja, tuota 80-luvun ravintola-annoksen pakollista koristajaa on Suomessa viljelty 1600-luvulta alkaen, lähinnä säätyläiskodeissa. Muualla maailmalla persilja on tunnettu jo muinaisessa Roomassa, jossa antiikin ajan ihmiset uskoivat persiljan estävän mm. liikaa humaltumista. Historia ei ainakaan tue tätä väittämää, sen verran hilpeää meininkiä "In vino veritas" -aikakaudella oli.
Kasvatus: Persiljaa on muutamaa eri lajikketta. On kähäräpersiljaa, sileälehtistä persiljaa ja juuripersiljaa. Persiljaa voi esikasvattaa ruukuissa tai kylvää suoraan ulos silloin, kun yölämpö lähentelee 10 astetta. Siemenet kannattaa liottaa yön yli ennen kylvöä. Itämisaika 2-4 viikkoa. Persilja pitää multavasta, ravinteikkaasta ja kosteutta hyvin pitävästä maasta. Juuripersilja vaatii hieman hiekkavamman kasvatusmullan. Kylvös kannattaa peittää harsolla. Persilja saattaa talvehtia suotuisissa olosuhteissa.
Käyttö: Persilja sisältää runsaasti folaattia, B-, A-, C-, K- ja E-vitamiineja, karotenoideja, kaliumia, kalsiumia, rautaa, seleeniä, steroleja, tryptofaania (elintärkeä aminohappo) klorofyllia (lehtivihreä) ja kuituja. Antioksidaattinen persilja suojaa kohtuullisesti käytettynä mahan limakalvoja, parantaa potenssia, auttaa maksa- ja sappivaivoihin, sappikiviin, ruokahaluttomuuteen ja peräpukamiin. Varoitus: normaaleina annoksina vaaraton. Suurina annoksina aiheuttaa kouristelua, hermotulehduksia ja verisuonitukoksia, jopa kuoleman. Suurina annoksia lisää myös kuukautisvuotoa ja voi aiheuttaa keskenmenon. Persiljaa on aikoinaan käytetty ilotyttöjen keskuudessa abortoivana rohtona.
Lyhyesti: Piparminttu on vesi- ja vihermintun risteymä ja maailman tärkeimpiä mauste- ja rohdoskasveja runsaan mentolipitoisuutensa vuoksi.
Kasvatus: Piparminttu on monivuotinen yrtti, mutta sitä ei voi kasvattaa siemenistä. Pistokkaista ja rönsytaimista kasvatettuja taimia voi kuitenkin ostaa ja kerran istutettuna piparminttu leviää voimakkaasti suotuisissa olosuhteissa. Piparminttu viihtyy aurinkoisella paikalla kalkkipitoisessa, kosteassa, multavassa ja ravinteikkaassa mullassa. Kumppanuuskasvina nokkonen edistää piparmintun haihtuvien öljyjen määrää ja vahvistaa siten piparmintun makua. Piparminttua ei kannata kasvattaa muiden minttujen kanssa samassa paikassa, sillä mintut risteytyvät herkästi keskenään.
Käyttö: Mintuista voimakkaimman makuista piparminttua käytetään mm. teenä, hauteina, minttuhyytelön pääraaka-aineena ja lampaan sekä riistan maustajana. Piparminttutee lievittää sappi- ruuansulatus- ja ilmavaivoja, irrottaa limaa, helpottaa nuhaoireita, hillitsee hengitysteiden ja suun limakalvojen tulehduksia ja raikastaa hengitystä. Tuoreet lehdet murskattuna helpottavat hyönteispistojen aiheuttamaa kutinaa ja torjuvat hyttysiä. Ei suositella lapsille, alle 3-vuotiaille haitallinen.
Lyhyesti: Voimakkaan persoonallista rakuunaa on kahta eri lajiketta. Vaikka venäläinen rakuuna ei olekaan yhtä aromaattinen kuin ranskalainen rakuuna, Suomessa viljellään yleensä venäläistä rakuunaa ranskalaisen sijaan. Ranskalainen rakuuna on sangen haastava kasvatettava, joka ei kuki, eikä tee siementä.
Kasvatus: Venäläinen rakuuna kannattaa esikasvattaa ruukussa huhti-toukokuussa. Itää parhaiten n. 20 C lämmössä. Siementen itämisaika 10-20 vuorokautta. Tarvitsee kalkkipitoisen, ravinteikkaan ja kosteutta pitävän mullan. Ei siedä kuivuutta, eikä liikaa märkyyttä, mutta vaatii tasaisen kosteuden. Saattaa kasvaa yli metrin korkuiseksi. Monivuotinen, talvehtii. Kevään edetessä tekee kuivaan edellisvuoden versoon uudet alut. Ranskalaista rakuunaa voi kasvattaa ainoastaan pistokkaista ja juurakoista.
Käyttö: Monipuolista rakuunaa suositellaan käytettäväksi tuoreena, kuivattuna saattaa olla hieman kitkerä ja liian suurina annoksina tekee ruoasta kitkerän. Klassinen Fines herbes ja Bouquet garni -yrtti, joka kuuluu oleellisena osana bearnaise- ja hollandaise-kastikkeisiin. Rakuuna sisältää runsaasti fenoleja, A-, C- ja B-vitamiinia, folaattia, kaliumia, kalsiumia, fosforia, jodia, megnesiumia ja rautaa. Korkea antioksidanttisuusarvo. Helpottaa ilmavaivoja ja parantaa ruokahalua sairauden jälkeen. Antibakteerinen, tuhoaa sieniä ja karkottaa suolistomatoja.. Rakuunan rutiini vahvistaa huissuonia ja ehkäisee nivelreumaa.
Lyhyesti: Aromaattinen rosmariini on Neitsyt Marian nimikkokasvi, josta keskiajalla tehtiin ikuista rakkautta symboloivia morsiusseppeleitä. Rosmariinin uskottiin myös karkottavan pahoja henkiä ja pitävän sairaudet loitolla. Suomessa rosmariinia on viljelty ainakin jo 1500-luvulla Turun linnan puutarhassa.
Kasvatus: Esikasvatetaan maaliskuussa. Itää parhaiten yli 20 asteessa, itämisaika 1-2 viikkoa. Tarvitsee kalkkipitoisen, vettä läpäisevän kasvumaan ja lämpimän kasvupaikan. Maltillinen kastelu, ei kestä märkyyttä. Voidaan talvettaa ruukussa sisällä elokuusta alkaen, jolloin saattaa innostua kukkimaan maaliskuun tienoilla. Kukkiva rosmariini houkuttaa pölyttäjiä.
Käyttö: Erityisesti liharuokien maustaja, jonka varsia voi käyttää myös grillivartaina ja polttaa suitsukkeina hyönteisten, kuten hyttysten karkottamiseksi. Elimistöä vahvistava yrtti, jota tulee käyttää maltillisesti. Korkea fenoli- ja antioksidanttipitoisuus. Sisältää runsaasti kaliumia, kalsiumia ja rautaa. Suojelee maksaa, alentaa haitallista kolesterolia ja vaikuttaa suotuisasti ateroskleroosiin (valtimon rasvoittumistauti). Lisää sydänlihaksen läpivirtausta. Teenä tehoaa päänsärkyyn, migreeniin, vilustumiseen, heikkouteen, uupumukseen, stressiin, jopa masennukseen. Hillitsee tulehduksia. Saattaa olla avuksi Alzheimerin taudin ehkäisyssä ja hoidossa. Varoitukset: Ei suuria annoksia. Ei epilepsiaa sairastaville kasvin sisältämän kamfeerin takia. Ei raskauden aikana, koska vaikuttaa kuukautiskiertoon, eikä imetyksen aikana. Rosmariinia ei suositella lainkaan korkeasta verenpaineesta kärsiville, lapsille tai raskaana oleville.
Lyhyesti: Ruohosipuli on yleinen yrtti, jota meillä on kasvanut vaatimattomien talonpoikaistalouksienkin kasvimaalla, siinä missä säätyläiskartanoiden puutarhoissakin. Kauniisti kukkivaa ruohosipulia käytettiin mm. muotopuutarhoissa kauniina aluerajaajana.
Kasvatus: Ruohosipuli kylvetään suoraan ulos keväällä. Viihtyy kevyessä puutarhamullassa ja suosii puolivarjoista kasvatuspaikkaa. Itämisaika n. 2 viikkoa. Itää jo + 4 asteessa. Ruohosipuli tekee ensimmäisenä vuotena vaatimattoman sadon, mutta vahvistuu seuraavana vuonna ja alkaa tuottaa kukkia. Ruohosipulin kukkiessa sen elinvoimaisuus kärsii, joten kukintoja kannattaa antaa tulla vain maltillisesti siemenkorjuuta varten. Voidaan lisätä jakamalla.
Käyttö: Sisältää rautaa, A- ja C-vitamiinia. Edistää verisuonten hyvinvointia. Kukat syötäviä. Houkuttelee pölyttäjiä ja on laukkayökkösen ainoa ravintolähde.
Lyhyesti: Salvia on erinomainen, monivuotinen yrtti, jota soisi meillä käytettävän enemmänkin. Antiikin ajalla sanottiin: "miksi kuolisi ihminen, jos salvia kasvaa hänen puutarhassaan?" ja nimensä mukaisesti salvia onkin monen vaivan parantaja.
Kasvatus: Esikasvatetaan maaliskuussa. Itämisaika 1-3 viikkoa, taimettuu hitaasti. Tarvitsee hiekkapitoisen, kalkitun mullan ja aurinkoisen kasvupaikan. Talvehtii peitettynä eteläisessä Suomessa, jossa monivuotinen.
Käyttö: Maustajana sopii erityisesti rasvaisille lihoille ja sipuliruokiin. Sisältää paljon fenoleja, karotenoideja, folaattia, K- vitamiinia ja kaliumia. Parantaa ruokahalua, edistää ruuansulatusta ja rasvaisen ruuan imeytymistä. Lievittää ripulia, mahakatarria, turvotusta, sappi- ja maksavaivoja. Ulkoisesti auttaa herpekseen. Verensokeria alentava vaikutus. Yleinen vaihdevuosirohto, sillä hillitsee liikahikoilua ja kuumia aaltoja. Tutkittu auttavan Alzheimerin taudin lievässä ja keskivaikeassa vaiheessa. Parantaa dementikon huomiokykyä, sanamuistia, samoin kognitiivista kykyä terveilläkin. Hyvä stressin lievittäjä. Nautitaan teenä, jossa 4-6 lehteä haudutetaan kiehautetussa vedessä. Suuvetenä helpottaa suun tulehduksia lämpimänä teenä auttaa nuhaoireisiin. Säännöllistä käyttöä ei suositella, eikä suuria annoksia. Ei raskauden aikana. Hyvä torjuntakasvi puutarhassa (biologinen tuholaistorjunta). Hyvä kasviväri, värjää langat keltaisiksi.
Lyhyesti: Yli 7000 vuotta tunnetun sitruunamelissan nimessä yhdistyy sitruksen maku ja melissa, joka tarkoittaa mehiläistä. Tämä jälkiruokien ja juomien maustaja onkin mehiläisten lempiyrttejä, ja mikäli mehiläiset vaan saavat nauttia kukkivan sitruunamelissan mettä, myös mehiläisten tuottamassa hunajassa maistuu sitruksen vivahdus.
Kasvatus: Hallanarka, esikasvatetaan ruukuissa maaliskuussa ja kylvetään ulos vasta kesäkuussa. Itämisaika 2-3 viikkoa. Viihtyy parhaiten lämpimällä ja aurinkoisella kasvupaikalla ilmavan kuohkeassa ja runsasravinteisessa mullassa. Sietää myös puolivarjoa. Monivuotinen, talvehtii ulkona parhaiten peitettynä.
Käyttö: Jälkiruokiin, juomiin, salaatteihin ja kaikkiin sitruunalla maustettaviin ruokiin. Kannattaa käyttää tuoreena tai pakastettuna, sillä kuivattu sitruunamelissa menettää makunsa. Sisältää antiseptisia ja keskushermostoa rauhoittavia ainesosia ja käytetäänkin usein unettomuuteen, hermostuneisuuteen, jännitykseen, rauhattomuuteen ja ahdistukseen. Iltateenä edistää unen tuloa. Antihistamiininen ja antioksidanttinen yrtti. Ehkäisee hiivasienitulehdusta. Suurina määrinä käytettynä sitruunamelissa lievästi myrkyllinen. Saattaa aiheuttaa kilpirauhasongelmia eikä sovi henkilölle jolla alhainen verenpaine tai kilpirauhasen ylitoimintaa. Erinomainen mehiläiskasvi.
Lyhyesti: Erityisesti laihduttajien ja diabeetikoiden suosima, kaloriton ja hiilihydraatiton, voimakkaan makea yrtti, jota käytetään makeuttajana.
Kasvatus: Hallanarka yrtti, joka Suomessa kasvaa ainoastaan yksvuotisena. Esikasvatus maaliskuussa ruukkuihin. Siemeniä ei peitetä, sillä stevia itää valossa. Vaatii lämpimän, suojaisan ja aurinkoisen kasvupaikan ja ravinteikkaan mullan. Menestyy Suomessa parhaiten kasvihuoneessa.
Käyttö: Käytetään makeuttajana mm. verensokeria ja verenpainetta alentavan vaikutuksen vuoksi sekä painonpudotuksessa kalorittomuutensa vuoksi. Erittäin makea, 150 kertaa sokeria makeampi maku. Pitempiaikaisessa käytössä stevia saattaa alentaa hedelmällisyyttä jopa kahden kuukauden käyttöajan jälkeen. Voi vahingoittaa munuaisia. Saattaa alentaa verenpainetta liikaa niillä, joilla paine on jo ennestään alhainen.
Lyhyesti: Mitä olisivatkaan uudet perunat ilman tilliä tai rapujuhlien punainen panssarivuori ilman kruunutillitupsuja, mutta tilli on paljon muutakin ja sen terveysvaikutukset moninaiset. Tillin nimen uskotaan viittaavan muinaisskandinaviseen sanaan dill, joka tarkoitti tuudittamista. Tilli onkin ollut, ja on edelleenkin monissa maissa erityisesti lasten koliikkirohto.
Kasvatus: Tilli itää jo +5 asteessa, itämisaika 2-3 viikkoa. Suosii multavaa, kosteaa puutarhamultaa. Viihtyy parhaiten puolivarjossa, suorassa paahteessa kellastuu. Kukkii herkästi kuumuudessa ja kuivuudessa, mikä ei suotavaa, sillä kukinta heikentää lehtisatoa.
Käyttö: Yleinen kalan ja kalaruokien, keitinperunan ja kastikkeiden maustaja, jota käytetään myös säilykkeissä sekä lehtinä, kukintoina että siemeninä. Kruunutillin kukintoja käytetään erityisesti kurkkusäilykkeissä. Ruuansulatusta edistävä, kouristuksia laukaiseva ja ilmavaivoja vähentävä vaikutus. Tillivettä käytetään koliikkioireisiin. Tilliteen uskotaan lisäävän maidoneritystä. Edistää sapen eritystä. Samaan aikaan laksatiivinen ja ripulia ehkäisevä yrtti. Tilliä ei suositella munuaistulehdusta sairastaville.
Lyhyesti: 1700-luvulla elänyt luonnontutkija ja tutkimusmatkailija Pehr Kalm toi timjamin Suomeen makkaramausteeksi. Keskiajalla timjamia kutsuttiin Neitsyt Marian sänkyruohoksi (kuten muutamaa muutakin kasvia) ja antiikin Roomassa timjamilla maustettiin niin viiniä kuin juustojakin.
Kasvatus: Timjami hyötyy esikasvatuksesta huhti-toukokuussa, mutta sen voi myös kylvää ulos kesäkuussa. Siemenet tarvitsevat valoa itääkseen, joten niitä ei peitetä. Itämisaika n. viikon. Timjami tarvitsee kalkkipitoisen ja ravinteikkaan mullan ja aurinkoisen kasvupaikan, mutta saattaa vioittua keväällä liiassa auringossa. Kaipaa kohtuullisesti karuutta, hiekkaisa multa eduksi. Ei kestä märkyyttä.
Käyttö: Monipuolinen ruokayrtti. Antioksidanttinen, tehoaa suolisto- ja hengitystietulehduksiin, estää mahahaavan syntymistä, torjuu viruksia ja desinfioi virtsatiehyitä. Helpottaa ilmavaivoja, kiihdyttää ruuansulatusta, auttaa ruokahalottomuuteen, mahakatarriin ja pahoinvointiin. Timjamit vilkastuttavat aineenvaihduntaa, alentavat verenpainetta, estävät verihiutaleiden kokkaroitumista ja alentavat kolesterolia. Antioksidantti maksalle, sydämelle ja aivoille. Liiallisesti nautittuna timjami voi aiheuttaa huimausta, päänsärkyä, kouristuksia, pahoinvointia, ripulia, lihasheikkoutta, kutinaa ja vaikuuttaa kilpirauhasen toimintaan. Hyvin suurina annoksina vaarallinen. Ei suositella raskaana oleville.
Lyhyesti: Rakkaalla yrtillä on monta nimeä! Maukas, ruohosipulia muistuttava valkosipuliruoho tai ruohovalkosipuli tunnetaan myös nimellä kiinansipuli ja kiinalainen ruohosipuli.
Kasvatus: Esikasvatetaan maalis-huhtikuussa ruukkuun tai avomaalle touko-kesäkuussa. Itämisaika sisällä n. viikko tai kaksi, kaipaa lämpöä joutuisaan itämiseen. Viihtyy puolivarjossa ja aurinkoisessa paikassa, rikkaassa mullassa. Muistuttaa ruohosipulia, mutta litteät varret ovat hennompia ja kukat ovat valkoisia.
Käyttö: Käytetään ruohosipulin tapaan tuoreena. Maistuu viehkosti valkosipulille. Menettää makuaan kuivattuna.
Lyhyesti: Meillä harvinaisempi perilla kuuluu minttujen sukuun. Lehdet tuoksuvat kanelin ja kuminan sekoitukselta, mutta yrtin maku on kipakka.
Kasvatus: Hallanaran perillan esikasvatus ruukkuihin maalis-huhtikuussa, avomaalle hallariskin mentyä. Viihtyy multavassa ja ravinteikkaassa maassa. Siemeniä ei peitetä, sillä perilla tarvitsee valoa itääkseen. Pitkä itämisaika, jopa 3 viikkoa. Ulkona vaatii suojaisan, aurinkoisen ja lämpimän kasvupaikan. Perillaa voi lisätä myös pistokkaista, joille on synnytetty juuret vaasissa. Saattaa kasvaa jopa metrin korkuiseksi.
Käyttö: Pistävän kirpakka maku, käytetään yleensä kalan mausteena, salaateissa ja ruokien koristajana. Hyvä B- karoteenin, K-vitamiinin ja folaatin lähde. Kasvissa on monia voimakkaita antioksidantteja, kuten rosmariinihappoa ja betasyaaneja. Perilla irroittaa limaa, lievittää yskää ja astmaa. Antimikrobinen kasvi, joka estää ja hoitaa tulehduksia ja allergiaa varsinkin kesällä. Japanissa perillan uskotaan estävän parasiittitartuntoja, ja perilla onkin Japanissa usein sushin lisukkeena.
Kasvatus: Kylvö keväällä tai kesä-heinäkuussa avomaalle. Itää 20 asteessa 1-2 viikossa. Multava maa, lämmin ja valoisa kasvupaikka. Sopii myös sisällä ruukussa viljeltäväksi. Lehtiä kannattaa napsia säännöllisesti, sillä se tuuheuttaa kasvia.
Käyttö: Syödään mielellään tuoreena ja nuorena. Sisältää kasveista eniten Omega-3 rasvahappoja, huikean määrän C- vitamiinia ja lisäksi A- ja B-vitamiinia, kaliumia, kalsiumia, megnesiumia, rautaa, sinkkiä ja seleeniä. Käytetty keripukin ennaltaehkäisyyn ja hoitoon. Poistaa nesteitä ja puhdistaa kehoa. Estää vatsahaavan syntymistä, auttaa alentamaan kuumetta, alentaa verensokeria. Virtsaneritystä lisäävä ja elimistöä vahvistava vaikutus.
Lyhyesti: Maultaan ketunleipää muistuttava, kirpakka viinisuolaheinä on näyttävä kulttuurikasvi verenpunaisine juovineen.
Kasvatus: Monivuotinen ja helppo viinisuolaheinä pitää kevytravinteisesta, happamasta maasta. Viihtyy parhaiten puolivarjossa. Kylvetään ulos aikaisin keväällä. Ei anneta kukkia, sillä kukinta heikentää satoa. Helposti leviävä monivuotinen kasvi, jota voi kasvattaa myös ruukuissa.
Käyttö: Kirpeä, aavistuksen suolainen maku. Käytetään usein tuoreena, pääasiassa ruokien koristelussa ja salaateissa.
Lyhyesti: Bloody Mary drinkistä tuttu vihreä oksa on monipuolinen mausteyrtti, joka muistuttaa lehtipersiljaa.
Kasvatus: Helppokasvuinen yrttiselleri esikasvatetaan maalis-huhtikuussa. Siemenet peitetään hyvin ohuesti, itää n. 2 viikossa. Viihtyy parhaiten auringossa, mutta kasvaa myös puolivarjossa. Suosii ravinteikasta, kosteutta pitävää ja multavaa multaa. Ei kestä kuivuutta, joka heikentää yrtin makua. Voidaan kasvattaa myös ruukussa. Sadokas! Leikkaa varsi läheltä maata ja uusi kasvaa tilalle.
Käyttö: Erittäin voimakkaan makuinen yrtti, joka pääsee oikeuksiinsa kastikkeiden, keittojen, yrttisuolan, vihannesten, marinadien ja salaatin mausteena. Sisältää paljon kaliumia. Lisää sapen eritystä, alentaa kolesterolia ja LDL- kolesterolia merkittävästi. Torjuu näläntunnetta, ja on eduksi laihdutuksessa. Varsissa sanotaan olevan "negatiivisia kaloreita," eli kasvi kuluttaa aineenvaihdunnassa enemmän energiaa mitä se sisältää. Ei selleriallergikoille. Voi aiheuttaa oireita myös pujoallergisille.
Yhdistele lempiyrttejäsi käyttötarkoitusten mukaan
ja säilö yrttisatoa myös pieninä kimppuina.
Hienoilta kuulostavat bouquet garnit voisivat olla vaikkapa Hyacinth
Bucketin keittiöstä, luonnollisesti lausuttuna boo-kei gaar-nii, mutta
kaikille tutut sievät, pienet yrttikimput kuuluvat oikeasti fransmannien
kulinaarisen kehdon kasvatteihin. Ranskanmaalla yrttikimppuihin kuuluu
ainakin timjamia, persiljaa ja laakerinlehteä - oiva trio erilaisiin
patoihin, keittoihin ja moneen muuhun kokkailuun.
Yrttikimppujen
sitominen ja kuivattaminen on mukavaa pikkupuuhaa, joista saa nauttia heti
ihanan tuoksun myötä, ja myöhemmin kimppujen kuivahdettua ruokien
maustajina. Toki kimpun voi käyttää tuoreena ja usein käytetäänkin,
mutta yhtälailla yrttikimppuja voi kuivattaa talvivaraksi.
Onpahan sitten mistä ottaa, kun yrttikimpuille on tarvetta, ja juuri
sopivan määrän vaikkapa juuri pataruokaa varten.
Yrtti kuin karkki - makeisilta maistuvat yrtit!
Yrttien lumossa ❤ Jovelan Johanna
Haluatko kommentoida? Löydät meidät instagramista ♥
Tätä juttua varten yrttien saloihin uppouduttiin lukuisten siemenpussien ohjeiden ja mm. seuraavien kirjojen ja infosivujen äärellä: Keittiöpuutarhuri: Lena Israelsson, Kodin puutarha: WSOY 1945, Anis ja Iisoppi: WSOY, Minun yrttini: Annemarta Borgen, yrttitarha.fi, Louhisaaren linnan talousreseptit 1770-1850: Jouni Kuurne, Elinvoimaa mausteista: Sinikka Piippo, Luontoportti, Hyötykasviyhdistys, Aaloesta öljypuuhun - Suomen kielellä mainittuja kasveja Agricolan aikaan: Kaisa Häkkinen ja Terttu Lempiäinen, Mauste- ja rohdosyrttien luonnonmukainen viljely: Bertalan Galamgosi, Ylen ympäristötietopalvelu. Kuvat, ellei toisin merkitty: Pixbay
Jovelan joulukalenteri on tehty kirjan kansiin ja sen sisällä on 24 pientä rasiaa, joissa on erilaisia siemeniä tulevalle vuodelle, siemenjoulukalenteri siis! Toki rasioihin voi laittaa muutakin mielensä mukaisesti, mutta itse päädyin taas kasvimaan ja puutarhan siemeniin jatkumona viime vuoden siemenjoulukalenterille.
Ihanat, lämpimät huopikkaat, eli huopatossut tai vilttitossut onnistuvat ensikertalaiseltakin - niin helppoa ja yksinkertaista niiden valmistus loppupeleissä on, vaikka toki puuha vaatii aavistuksen sinnikkyyttäkin! Kävimme ystäväni kanssa 2 päivän huopikaskurssilla, jonka annin koostan nyt teillekin. Kirjoitus on alun perin julkaistu 10.11.2019.
Pitkä on ollut kesäkausi tänä vuonna, kun se alkoi heti toukokuussa helteillä ja päätti aikansa syyskuun lopussa helteillä. Kaikkea siihen väliin on mahtunut, mutta silti vuosi on ollut erikoinen. Lämpöennätyksiä on lyöty tämän tästä ja vuotuisten hellepäivien lukumäärän ennätykset on rikottu muutamaan kertaan. Noh, pitkä kesä oli ja meni, ja nyt...
Runsaasta omenasadosta riittää moneksi. Tämä helppo ja nopea marmeladi maistuu omenalta ja kanelilta, mutta makean mausteisessa herkussa on halutessasi myös pulleiksi hautuneita rusinoita. Lisää tektuuria marmeladi saa omenaraasteesta. Nimensä marmeladi sai siitä, että se kuiskii jo syksyllä joulun lähestyvän hiljalleen.
Ryhdytään puupiheiksi ja poltetaan puuta puhtaasti ja säästeliäästi! Kävimme isännän kanssa vuonna 2019 puunsäästäjän polttokurssilla, jonka neuvoilla voi säästää polttopuusta ja puulämmityksen aiheuttamista päästöistä jopa 50%. Kurssin vetäjänä toimi Warma-Uunien Vesa Salminen, joka on vetänyt yli 100 puunsäästäjän polttokurssia, ja jonka yritys...
Kotipuutarhurin puuhat eivät suinkaan pääty kesään, sillä syksy on omalla tavallaan puutarhan toinen kevät, jolloin jopa kannattaa kylvää osa seuraavan vuoden sadosta, sillä syyskylvöt aikaistavat ja vahvistavat seuraavan vuoden satoa. Kun yksi sadonkorjuu päättyy, toista laitellaan säiden viilentyessä aluilleen. Sellaista se on omavaraistelevan...
