Syyskuu on saapunut sateineen. Päivät vuorottelevat lämpimän leutoina ja kolean viileinä. Väliin mahtuu muutama helteinenkin päivä. Ensi viikollekin ennustellaan vielä 23 asteen lämpöä. Kesän ja syksyn taistelua on ilmassa. Maisema täällä meillä on edelleen vihreä, mutta tulevina viikkoina luonto pukee päälleen värikkäimmät vaatteensa ja saamme pian nauttia syksyn upeasta ruskasta.
Talveksi sisälle siirretyssä sitruunapuussa on samaan aikaan presiis puun lehden kokoisia ja värisiä sitruunoita ja pieniä sitruunan alkuja, muutama kukkakin. Niin hyvin sitruunat tällä hetkellä maastoutuvat lehtien suojaan, etten millään meinaa löytää jokaista, vaikka tiedän tarkan lukumäärän.
Syksy tuo tullessaan myös syysmarkkinat ja kotoisat puuhat. Perjantaina kävimme paikallisen tilapuodin synttäreillä täydentämässä pakastimen lihavarastoa paisteilla, jauhelihalla, paikallisilla makkaroilla ja lemmikkien ruokiin tarkoitetuilla lihoilla. Eilen pyöräyttelin ja paistoin satakunta lihapullaa pakkaseen kiireisemmän arjen helpottajiksi ja tänään piipahdimme paikallisilla syysmarkkinoilla. Koska meillä ei vielä omenapuut tee satoa, ostimme hieman suloisen pieniä punaposkisia omenoita ja reippaan palan palvattua kinkkua, joka laitettiin osiin ja pakastettiin. Tuvan rauhassa kynttilöiden palaessa on niin mukavaa puuhailla ja kasvattaa talvivarastoja sekä oman maan antimilla että paikallisilla tuotteilla.
Syksy tuo vääjäämättä tullessaan koleat yöt ja talvikin aikanaan saapuu, eikä kesän lämmöstä jää kuin muisto jäljellä. Eilen laiteltiin talvimatot lattioille. Niissä on vielä aavistus mäntysuovan tuoksua kesäisen pesun jäljiltä. Tuntuu taas mukavalta kesätauon jälkeen
kuljeskella paljain varpain pitkänukkaisella pehmeällä matolla. Varpaita onkin jo muutamina iltoina palellut.
Satokausi on kyllä sellainen maltillisuuden kouluttaja. Ensin sitä jännittää tuleeko sieltä mitään. Sitten jännitetään koska tulee. Hetken päästä jännitetään tuleeko kunnolla, vai oliko se tässä. Sitten jännätään ehtiikö tulla valmiiksi ja vähän sitäkin, että loppuukohan tämä ollenkaan. Meillä korjataan tomaatteja melkein joka päivä sellaista 30 tomaatin tahtia, eikä loppua näy. Palsternakan kanssa jännätään. On vielä liian pientä. Onneksi vielä luvataan lämmintä. Jospa saataisiin tämäkin sato korjuukokoon jos lämpöä piisaa vielä pari viikkoa.
Tänä vuonna samettikukkien kasvattaminen siemenestä oikein kunnolla, on ollut niin positiivinen kokemus, että jatkossa kasvatamme niitä taatusti lisää. Ihanat samettikukat kukkivat edelleen ja ne tarjoavat viimeisille mehiläisille ja kimalaisille ravintoa.
Siinä missä toisaalla kukkii edelleen, toisaalla kukat kuihtuvat pois. Sellaista se on, luonnonkierto, joka kuitenkin palkitsee kasvattajansa luopumisen hetkellä. Täällä on tänä syksynä kerätty enemmän siemeniä kuin koskaan ennen.
Vasemmassa kuvassa salaatti on ryhtynyt kukkimaan. Ehtiiköhän se tehdä siemenet ennen kun halla pysäyttää kehityksen. Oikealla porkkanan kukassa lähestytään jo siementen korjuuaikaa.
Meillä oli tänä vuonna huono valkosipulivuosi. Ei saatu kuin vähän valkosipulia, eikä siitä riittänyt seuraavaan satoon. Onneksi syysmarkkinoilla oli iloinen kasvattaja, jonka sato oli onnistunut niin hyvin, että siitä riitti myytäväksikin. Tässä tulevina viikkoina kokeilemme ensimmäistä kertaa syyskylvöä oikeen kunnolla ja yksi talven alle maahan laitettavista on valkosipuli. Nämä tässä ovat Aleksandra-talvivalkosipulia. Oikealla kuvassa Flambo-tulipapuja, joita kuivatellaan ensi vuoden satoon.
Täällä on tehty jo ensimmäisiä tulia, kun illat ovat viilenneet. Vanha kunnon pönttöuuni nielaisi klapit nikottelematta ja tuprautti kesätauon jälkeen savut sinne minne pitääkin. Ohi kulkiessa tulee hipaistua lämmintä pönttöuunin kylkeä kuin vanhaa ystävää. Siinä se on, vanha uskollinen, valmiina tulevan talven urakkaansa.
Salissa palaa kynttilät pöydillä ja sisälle tuoduissa ulkokamiinoissa. Vaikkei näitä ulkokamiinoita voi kytkeä hormiin, eikä niissä siten voi polttaa puuta, tuovat ne kuitenkin näinkin lämpöä ja tunnelmaa pimeisiin iltoihin kynttilät sylissään.
Olen vanhassa blogissa, joskus muutama vuosi sitten, kertonut lorusta, joka on jäänyt vaivaamaan itseäni ilmeisesti ikuisiksi ajoiksi. Näin lorun, nyt jo varmaan 15 vuotta sitten, englantilaisessa sisustuslehdessä ja muistan siitä ainoastaan jokaisen kappaleen alun, joka meni englannista käännettynä kutakuinkin näin: "Oi, miten hyvin tiedänkään mitä teen, kun syyspäivät ovat täällä!" Tuo loru on vaivannut mieltä siitä saakka kun sen hukkasin ja olen joka syksy harmitellut kun en silloin aikoinaan tullut laittaneeksi lorua parempaan talteen. Lorussa kirjoittaja luettelee asioita joita hän aivan varmasti aikoo tehdä syksyn tullessa. Sen verran tuo loru on taas itseäni riivannut, että kun en sitä kerran enää mistään löydä, riimittelin itselleni oman samassa hengessä ja suomeksi. Pidän riimittelystä, mutten julkaise niitä koskaan. Tämä loru ei tee kunniaa sen inspiraatiolähteelle, mutta julkaisen sen nyt kuitenkin. Jospa sen myötä vapaudun kadonneen lorun kirouksesta!
Syksyllä
Oi, miten hyvin tiedänkään mitä teen, kun syyspäivät ovat täällä!
Nautin kaikesta täysin rinnoin, kuljen villapalttoo päällä.
Jalkoihin laitan punaiset saappaat, ei sade täällä haittaa.
Mikäs siinä on lätäköltä toiselle ihmisen matkaa taittaa.
Puutarhassa kerään omenan punaposkia ja peitän ne taikinalla.
Sateen valuessa katolta syön piirasta ahmimalla.
Iltaisin kuuntelen liekkien rätinää uunini arinalla.
Nojatuolissa kiedon itseni huopaan,
yöllä tulee halla.
Oi, miten hyvin tiedänkään mitä teen, kun syyspäivät ovat täällä!
Haaveissa tanssin kurkien kanssa, kunnes pellot peittyvät jäällä.
Kannan klapeja ja sytytän tulet, kun lämpö on jäänyt kesään.
Tilkin ikkunat ja vaihdan matot tähän omaan talvipesään.
Puutarhan viimeiset juurekset värjöttelevät kylmäksi käyneessä maassa.
Korjaan sadon, peitän ruusut, kasvihuoneen ovi on jo haassa.
Hämärän tultua sytyttelen hiljaisuuteen kynttilöitä.
Mustan taivaan äärettömyydestä etsin tähtivöitä.
Kun luonto kaikkensa antaneena talviuneen hiljalleen vaipuu.
Ihmissydämen valtaa tyyni rauha... ja tulevan kesän kaipuu.
Voi miten hyvin tiedänkään mitä teen, nyt kun syyspäivät ovat täällä!
Suloista syyskuuta toivotellen ♥ Jovelan Johanna
Jovelan joulukalenteri on tehty kirjan kansiin ja sen sisällä on 24 pientä rasiaa, joissa on erilaisia siemeniä tulevalle vuodelle, siemenjoulukalenteri siis! Toki rasioihin voi laittaa muutakin mielensä mukaisesti, mutta itse päädyin taas kasvimaan ja puutarhan siemeniin jatkumona viime vuoden siemenjoulukalenterille.
Ihanat, lämpimät huopikkaat, eli huopatossut tai vilttitossut onnistuvat ensikertalaiseltakin - niin helppoa ja yksinkertaista niiden valmistus loppupeleissä on, vaikka toki puuha vaatii aavistuksen sinnikkyyttäkin! Kävimme ystäväni kanssa 2 päivän huopikaskurssilla, jonka annin koostan nyt teillekin. Kirjoitus on alun perin julkaistu 10.11.2019.
Pitkä on ollut kesäkausi tänä vuonna, kun se alkoi heti toukokuussa helteillä ja päätti aikansa syyskuun lopussa helteillä. Kaikkea siihen väliin on mahtunut, mutta silti vuosi on ollut erikoinen. Lämpöennätyksiä on lyöty tämän tästä ja vuotuisten hellepäivien lukumäärän ennätykset on rikottu muutamaan kertaan. Noh, pitkä kesä oli ja meni, ja nyt...
Runsaasta omenasadosta riittää moneksi. Tämä helppo ja nopea marmeladi maistuu omenalta ja kanelilta, mutta makean mausteisessa herkussa on halutessasi myös pulleiksi hautuneita rusinoita. Lisää tektuuria marmeladi saa omenaraasteesta. Nimensä marmeladi sai siitä, että se kuiskii jo syksyllä joulun lähestyvän hiljalleen.
Ryhdytään puupiheiksi ja poltetaan puuta puhtaasti ja säästeliäästi! Kävimme isännän kanssa vuonna 2019 puunsäästäjän polttokurssilla, jonka neuvoilla voi säästää polttopuusta ja puulämmityksen aiheuttamista päästöistä jopa 50%. Kurssin vetäjänä toimi Warma-Uunien Vesa Salminen, joka on vetänyt yli 100 puunsäästäjän polttokurssia, ja jonka yritys...
Kotipuutarhurin puuhat eivät suinkaan pääty kesään, sillä syksy on omalla tavallaan puutarhan toinen kevät, jolloin jopa kannattaa kylvää osa seuraavan vuoden sadosta, sillä syyskylvöt aikaistavat ja vahvistavat seuraavan vuoden satoa. Kun yksi sadonkorjuu päättyy, toista laitellaan säiden viilentyessä aluilleen. Sellaista se on omavaraistelevan...
