SUNNUNTAIPOSTAUS 2

12.05.2019

Oi, ihana toukokuu, joka tarjoilee puuhaa ja yllätyksiä puutarhan puolella! Takatalvi on selätetty, pahemmilta harmeilta vältyttiin, mutta sen mikä pakkasherra säästi, kirvat ottivat kiinnostuksekseen. Tätä tämä kotipuutarhurointi on, mutta onneksi iloisiakin yllätyksiä on saatu.

Kevättä ja lähestyvää kesää ei kyllä pidättele enää mikään. Kaikkialla kukkii ja maasta puskee vihreää, sekä toivottua että ikuisia ilojamme, rikkaruohoja. Kuvassa maasta niin terhakkaana noussutta piparjuurta, joka on mielestäni erikoinen taimena, sillä se tekee sekä sileää, että piikkireunasta lehteä. Hyvä etten ensimmäisenä vuotena nyppinyt koko tyyppiä rikkaruohona, kun niin erikoisesti kasvaa. Naapurikuvassa on maan vihreä muna, eli ensimmäinen rapaprperin nuppu. Ovatpa aikaisessa, liekö syynä se, että kasvatimme tänä vuonna raparperit pimennyskupujen alla englantilaiseen tapaan, jonka sanotaan tekevän raparpereista erityisen makeita.

Tuholaisia herukoissa!


Näissä alemmissa kuvissa kukkii herukat, joiden kohtaloa jo ehdin surkutella, kun tänne meillekin livahti takatalven pakkasen puolelle painuvat asteet parina yönä. Herukan nuput selvisivät, mutta ensimmäistä kertaa meillä on nyt kirvoja! Ovat ehtineet jo tehdä tuhoja, vaikka puutarhapoliisit ovat jo ahmimassa niitä, mutta tuhot olivat jo paikoittain niin selkeitä, että oli ryhdyttävä heti vastahyökkäykseen. Onneksi juuri kirjoittelin sen jutun tuhkan hyötykäytöstä, ei tarvinnut liemiä keitellä, kun muistin tuhkan. Kirvat ja herukoiden muut tuholaiset eivät näet voi sietää tuhkaa. Pölläytimme sellaisen tuhkapilven pensaiden päälle, että jos sillä eivät tuholaiset tainnu, ei sitten millään, ja kun sade tulee, tuhkapöly huuhtoutuu maahan lannotteeksi. Pölläytellään sitten lisää jos eivät kerrasta usko.

Näissa kuvissa ei mitään tuhoja näy, ainoastaan pollareita. Unohdin ottaa tuhoista kuvan, kun tuli niin kova hoppu tuhkaämpärille heti tuhot huomattuani.

Kevätkylvöjä

Täällä on laiteltu jo ahkerasti siemeniä multaan. On porkkanaa (itse tehdyissä siemennnauhoissa), palsternakkaa, lanttua ja niiden kumppanuuskasveja, jotka torjuvat tai hämäävät kasvattien tuholaisia. Perunatkin laitettiin maahan ja osa taimista on siirretty kasvihuoneeseen, jossa on pikkupatteri tukemassa yölämmön tasaisuutta silloin kun sitä tarvitaan.

Syreenikaaren alla

Siellä ne siemenet nyt uinuvat pleksien suojassa ja toivottavasti pian heräävät kasvuun. Taustalla näkyy meidän syreenikaari, jossa jo pilkistelee nuppujakin.

Kaari on aina tässä vaiheessa vuotta hassun näköinen, ja eritoten tänä vuonna, kun sen tukisidonnat piti uusia. Näyttää ihan siltä kun mielipuolinen hämähäkki olisi käynyt tuhannen tuiterissa verkottamassa kaaren. Kesän myötä kaari taas asettuu ryhdikkäämmin, tuuheutuu ja narut peittyvät, turhia naruja poistellaan. Tältä kaari näyttää täydessä lehdessä. Kukkiessaan kaari on tietenkin kauneimmillaan, sen ajan mitä syreeni nyt kukkii.

Uusi tuttavuus, karhunvatukka

Tuo kohta puutarhasta on suojaisa ja erittäin lämmin. Tänä vuonna ajateltiin laajentaa marjalajikevalikoimaamme puutarhassa, ja tuon kaaren edustalle istutettiin eilen karhunvatukkaa, joka saa sitten kiipeillä syreenikaarta pitkin ylös. Karhunvatukoille piti tehdä multavalli, koska piha on niin julmetun kivinen, vaikkakin maa muuten onkin rikasmultainen. Meille istutetut karhunvadelmat ovat lajiketta Sonja, joka valikoitui oikeastaan siksi, että se kuulosti hyvältä ja sattui olemaan juuri tarjouksessa. Sen kummempia valintakriteereitä ei tarvittu tällä kertaa!

Kirsikkaluumupuu

Jovelassa kukkii, kukkii siellä ja kukkii tuolla, vaikka saarnet eivät vielä ole tehneet lehtiään. Ne tekevätkin lehtensä aina myöhään, mistä johtuen maisema on tässä vaiheessa kevättä hassunlainen, kun koivuissa on jo isot lehdet, mutta saarnet seisovat nakuina. Vaan nakuna ei seiso meidän kirsikkaluumupuut, jotka ovat pukeneet päälleen kukkahunnut. Kimalaisilla pitää kiirettä täällä, kun ruokaa on niin yltäkylläisesti tarjolla. Bongasin tänään samasta marjapuskasta samaan aikaan 11 ruokailevaa Maija mehiläistä, siis kimalaista. Se ilahduttaa. Meidän suunnilla ilmeisesti heillä on vielä ihan hyvät oltavat.

Kaksivuotinen palsternakka

Jos ei taidolla, niin tuurilla! Meillä on 2 puutarhakompostia tontin laidalla. Viime vuonna siellä näytti niin hyvältä, että päätin kompostien tyhjentämisen sijaan kokeilla kasvattaa toisessa palsternakkaa normaalin kasvimaan lisäksi. Osa sadosta korjattiin ja osa piti korjata myöhemmin, vaan kuinkas kävi! Unohdimme vallan harvennussadon ja sinne ne loput palsternakoista jäivät maahan kompostilaatikkoon.

Yllätys olikin melkoinen, kun taapersin eilen pitkin pihaa ja kävin kurkkimassa kompostien vointia. Laatikko oli täynnä aivan palsternakan taimen näköisiä taimia. Enpä tiennyt että palsternakka (ja porkkanat) ovat kaksivuotisia, mutta nyt tiedän. Ensimmäisenä vuotena palsternakka tekee pääjuuren, joka yleensä päätyy ruokapöytään. Jos pääjuuren jättää maahan, palsternakka tekee toisena vuotena siemeniä mikäli sen antaa kukkia. Aivan mahtavaa! Enkä tiennyt tuota, vaan vetäisin varmuuden vuoksi yhden naatin maasta, ja kyllä, palsternakkaahan se oli! Sitten pikainen tarkistus puutarhaoppaasta miksi tyyppi omian kasvaa, ja syksyn mokasta tulikin iso ilo. Me saamme todennäköisesti tänä vuonna omia palsternakan siemeniä. Olen aivan lapsellisen iloinen tästä iloksi kääntyneestä mokasta - aina oppii uutta!

Tuossa puutarhakompostilaatikoiden takana muuten pian kukkii villiksi päässyt tuoksuköynnöskuusama, jonka tuoksu on suorastaan huumaava.

Hyötykirjasto & kiertokirjat

sekä blogilista

Puutarhaoppaista tuli mieleen muistaa kertoa, että tänään täällä on avattu ihan uusi osasto, joka kulkee nimellä Hyötykirjasto Esittelen siellä niitä kirjoja, jotka inspiroivat meitä, ja joita löytyy omasta hyötykirjastostamme, eli tuosta kuvan lasiovellisesta kaapista, jossa nykyään kaikkia alati käytettäviä hyötykirjoja säilytetään. Kaapissa on ostettuja, käytettyjä ja saatuja kirjoja ja joitain kustantamoiden arvostelukappaleitakin. Lisäsin nyt 6 kirjan esittelyn tuonne hyötykirjastoon, ja sieltä löytyy myös muhkea lista erilaisista blogeista, jotka tarjoilevat mukavaa luettavaa monella saralla. Lisään blogeja myöhemmin lisää, kunhan joudan, ja myös uusia kirjaesittelyitä on tulossa, kunhan joudan napsimaan kirjoista kuvia.

Ihanaa toukokuuta suuntiinne! Jovelan Johanna

JOULUKALENTERI

12.11.2024

Jovelan joulukalenteri on tehty kirjan kansiin ja sen sisällä on 24 pientä rasiaa, joissa on erilaisia siemeniä tulevalle vuodelle, siemenjoulukalenteri siis! Toki rasioihin voi laittaa muutakin mielensä mukaisesti, mutta itse päädyin taas kasvimaan ja puutarhan siemeniin jatkumona viime vuoden siemenjoulukalenterille.

Ihanat, lämpimät huopikkaat, eli huopatossut tai vilttitossut onnistuvat ensikertalaiseltakin - niin helppoa ja yksinkertaista niiden valmistus loppupeleissä on, vaikka toki puuha vaatii aavistuksen sinnikkyyttäkin! Kävimme ystäväni kanssa 2 päivän huopikaskurssilla, jonka annin koostan nyt teillekin. Kirjoitus on alun perin julkaistu 10.11.2019.

Pitkä on ollut kesäkausi tänä vuonna, kun se alkoi heti toukokuussa helteillä ja päätti aikansa syyskuun lopussa helteillä. Kaikkea siihen väliin on mahtunut, mutta silti vuosi on ollut erikoinen. Lämpöennätyksiä on lyöty tämän tästä ja vuotuisten hellepäivien lukumäärän ennätykset on rikottu muutamaan kertaan. Noh, pitkä kesä oli ja meni, ja nyt...

JOULUMARMELADI

04.10.2024

Runsaasta omenasadosta riittää moneksi. Tämä helppo ja nopea marmeladi maistuu omenalta ja kanelilta, mutta makean mausteisessa herkussa on halutessasi myös pulleiksi hautuneita rusinoita. Lisää tektuuria marmeladi saa omenaraasteesta. Nimensä marmeladi sai siitä, että se kuiskii jo syksyllä joulun lähestyvän hiljalleen.

Ryhdytään puupiheiksi ja poltetaan puuta puhtaasti ja säästeliäästi! Kävimme isännän kanssa vuonna 2019 puunsäästäjän polttokurssilla, jonka neuvoilla voi säästää polttopuusta ja puulämmityksen aiheuttamista päästöistä jopa 50%. Kurssin vetäjänä toimi Warma-Uunien Vesa Salminen, joka on vetänyt yli 100 puunsäästäjän polttokurssia, ja jonka yritys...

Kotipuutarhurin puuhat eivät suinkaan pääty kesään, sillä syksy on omalla tavallaan puutarhan toinen kevät, jolloin jopa kannattaa kylvää osa seuraavan vuoden sadosta, sillä syyskylvöt aikaistavat ja vahvistavat seuraavan vuoden satoa. Kun yksi sadonkorjuu päättyy, toista laitellaan säiden viilentyessä aluilleen. Sellaista se on omavaraistelevan...