Ei tuo nyt suurempi harmi ollut, eikä iso lisäinvestointi, mutta hieman yllättävä kuitenkin ettei aukoissa ollut edes sulkijoita, jotta vesitankin olisi voinut täyttää testiä varten. Pientä hilpeyttä aiheutti sekin, että kun täällä ei sadepäiviä tai harmaita päiviä ole juurikaan nähty, niin eikös sellaiset tule juuri silloin, kun palaa halusta testata kuinka lämpimäksi vesi kuumenee tällaisella lämmittimellä. Tuohon säiliöön mahtuu muuten n. 110 litraa vettä. Parin päivän odottelun jälkeen aurinko palasi tavalliseen tapaan mollottamaan taivaalle ja tänään otimme testivedet hanasta. Mittari näytti veden olevan pilkulleen 75 °C iltapäivällä, joten polttavan kuumaa se oli. Vertailuna vesijohtoverkkoon kytketyt lämminvesivaraajat, joissa veden lämpötila on yleensä 55-65 °C ja astianpesukoneet, joissa pesuvesilämpötila on yleensä n. 60-70 °C.
Kirjoitan lisää tästä laitteesta ja sen käyttökokemuksista myöhemmin, kun sitä kokemusta on takana enemmän, mutta näin muutaman päivän kokemuksella voimme todeta, että laite toimii hyvin, käyttö on helppoa ja vesi on todella kuumaa.
Pieni huomio: kannattaa hankkia ämpärit, jotka kestää kuumaa vettä. Perusämpärit kestää ainoastaan +65 C lämpöä. Ei ämpäri siinä sula, kun äkkiä vedet kantaa, mutta selvästi materiaali muuttuu pehmeämmäksi, jolloin roiskevaara on olemassa.
Fuskaava puutarhuri
Etupihan tupaseinän edessä on köökkiryytimaa, josta napsin yrttejä suoraan käyttöön. Ei tarvitse kirmata takapihalle, jossa kasvaa säilöttävät yrtit. Tuo ryytimaa, jonka takana on koivun runkopalaan tehty sieniviljelmä, on joka vuosi hieman erilainen ja vaikka siellä kasvaakin pääasiassa itse kasvatettuja ja monivuotisia yrttejä, tällä ryytimaalla on puutarhurina myös fuskaava puutarhuri, sillä istutan sinne joskus kivoja valmiita taimia.
Tuossa kuvassa kanaverkkohuput ovat kissanminttujen suojana, ettei tontilla vierailevat kisut innostu ja hotkaise Pipan ja Freyan herkkuja suihinsa.