Jovelassa on lomailtu, puuhailtu, laiskoteltu, juhlittu, juteltu mukavia, tehty ruosteisen peltikaton testimaalaus ja ihmetelty kypsyvän sadon ihmeitä. Siinäpä pähkinänkuoressaan parin viime viikon kuulumiset, mutta kerrotaan nyt kuitenkin kunnolla kuulumisia.
Eipä me mitään suurempaa tai arvokkaampaa antiikkimarkkinoilta hankittu, kunhan käytiin ihastelemassa paikan tunnelmaa, mutta pari pientä tuliaista kuitenkin hankittiin, kun sopivat kohdalle osuivat. Olen jo hyvän tovin etsinyt jotain sopivaa puulaatikkoa, jonne saisin säilöä niitä omia siemeniä, joita säilytetään pusseissa, ja tuolta antiikkimarkkinoilta sitten sellainen juuri sopiva puulaatikko löytyi. Se on riittävän suuri ja sopivan korkuinen, jotta saan siemenpussit ja -kuoret sinne jämptiin järjestykseen pystyasentoon. Hintakin oli oikein sopiva, vain 10 euroa.
Toinen tuliainen oli kaksi kirjailtua tyynyliinaa saliin. Oli niin sopivasti meidän kaakeliuunin väriin sopivat somat ja täysin ehjät tyynyliinat kahdella eurolla, että mukaan ne oli otettava. Vanhoja tyynyliinoja ei turhan usein löydä keltaisena, joten löytö siinäkin mielessä. On nuo vanhat tekstiilit vaan niin kauniita. Vanhaan aikaan ompelutaidot olivat kovin tavanomaisia taitoja, joita naiset oppivat jo nuorina neiteinä. Nykyään sitten kaltaiseni heikot kangas- ja lankakäsityötaidot omaavat nykyajan naiset saavat vaan huokailla onnesta, kun löytävät tällaisia pikkuaarteita pikkurahalla, mikä sinällään on uskomatonta. Mitenköhän monta tuntia näidenkin kirjailuun on joku käyttänyt? Kakkoskuvassa on siis tuo salin kaakeliuunimme, jota myös sitruunakiisseliksi kutsutaan. Molempien, sekä tyynyliinojen että kaakelien sävy on oikeasti keltaisempi. Tänään aurinko imaisi kamerasta värit ja annoin periksi.
Tuolla etupihan ryytimaalla kissanminttu on viihtynyt niin hyvin, että puskevat metrin korkuisten suojaverkkokupujensa joka laidalta yli. Isäntä luuli näitä nokkosiksi, mutta kissanminttua ne ovat ja verkkosuojan sisällä, se mikä siellä on pysynyt, jottei vierailevat kissat innostu kissanmintusta ja popsi niitä parempiin suihinsa.
Viime vuoden palsternakoissa alkaa olla kivasti siemenaihioita siemenineen, mutta vielä ei ole niiden korjuuaika. Vai onko? Nämä palsternakan siemenet on nyt meille ihan uusi juttu ja meinasin, että antaisin niiden vielä olla paikoillaan.
Juhannuksen jälkeen Jovelassa on alkanut sekä loma- että juhlakausi. Ei me yleensä synttäreitä täällä juhlita, mutta tänä vuonna osui ympäripyöreä lukema ja useampi juhlan aihe, joten ollaan hieman juhlittukin. Viime viikkoihin on mahtunut ihania iltoja ystävien kesken, mukava yhteinen sunnuntaibrunssi ja hieman Exit-peliäkin Jovelan tuvan hämärässä. Meillä molemmilla synttärit osuvat tähän kesä- heinäkuun taitteen ja puolivälin aikajanalle ja kolmaskin ravunaikaan syntynyt talosta löytyy, sillä Freya-kissammekin saavutti 3 vuoden iän. Vastahan tuo pieni arka rääpäle, villikissana syntynyt otus kannettiin talon alta pakkasilta turvaan, tai siltä se tuntuu, ja nyt Freya on jo kolmen vanha kaunis harmaa pantterineiti. Kuvassa Freya-kaunottaremme ihmettelee uutta leluaan, synttäreiden kunniaksi. Tirpunen on jo saanut melkoista kyytiä, mutta tuossa vaiheessa oltiin vielä hämmästelevän uteliaita.
Kunhan se kissanminttusato korjataan pihalta ja kuivaan sadon, ratkon hieman tuosta tirpusesta saumaa ja jemmaan linnun sisälle kuivattua kissanminttua - jos tirpunen on vielä kasassa. Lempeällä Freyallamme kun on vielä jokin villikissageeni piilossa ja se aktivoituu joskus lelujen tappioksi.
Tuossa pari viikkoa sitten isäntä hurautti Virtasen maalitehtaan tehtaanmyymälään ja osti purkillisen peltikattomaalia testiin. Gerda paran katto on niin ruma, muttei vielä tiensä päässä, ja ajattelimme, että jos sen maalaisi, olisi näkymä hieman hellempi silmälle. On se taas sanottava, että nuo Virtasen maalit ei kyllä koskaan petä, yllättävät, mutta vain positiivisesti.
Isäntä testasi aluksi vain tuohon Gerdan kuistin kattoon maalia. Tässä näkyy ennen ja jälkeen kuva. On se vaan melkoinen maali. Edullinen keino ottaa lisäaikaa katolle, joka ei vuoda, mutta on surkea näky. Tuossa on vain yksi kerros maalia, mitään pohjakäsittelyä, siis ruosteenpoistoainekäsittelyä ei olla testiin tehty. Katon ruostepinta on vaan kuivaharjattu ja sen jälkeen kuistin katto maalattiin.
Siellä se sato kypsyy ja kasvatuslaatikoissa on täyttä. Tämä aika kesästä on niin verrattoman ihanaa aikaa, että sen soisi kestävän vaikka kuinka kauan. Kesähän on juuri nyt kukkeimmillaan, mutta kurjet ovat alkaneet liikkua sekä näkyvästi että kuuluvasti. Pelloilta kuuluu kutsuhuutoja ja ohilentoja talon yli tehdään pareittain tämän tästä. Tuolla ne viljan keskellä seilaavat kuin Loch Ness konsanaan, vain kaulat ja pää vilja-aalloissa keinuen.
Yrtit voivat todella hyvin ja satoa on tulossa paljon. Muutama yrtti on lisätty vielä tänäänkin tuonne kasvatuslaatikoihin, sillä mainituilla antiikkimarkkinoilla sattui tänään olemaan myös taimirouva, jolla oli hyvää salviaa tarjolla 1,50€ kappalehintaan. Hänellä oli myös ranskalaista rakuunaa, jota olen kaivannut, mutten löytänyt tänä vuonna, joten sitä piti tietenkin saada! Kuvassa on nyt oikea fransmanniloota, koska samassa laatikossa kasvaa Bouquet garni -yrttikimppujen raaka-aineita, ranskalaista laventelia ja nyt myös ranskalaista rakuunaa. Vive la France!
Puutarhan marjaosastolla mesimarja on tehnyt ensimmäiset marjansa, mansikkaa ollaan mussuteltu ja tarjoiltu muillekin ja vadelmaraakileet alkavat punertua. Pensasmustikka kypsyy, tyrniä on tulossa, karviaisia on tulossa paljon ja herukkasadosta on tulossa muhkea. Kyllä se niin on, että täällä kaivellaan ensi viikolla iso kattila patakaapista ja laitellaan sekä mustaviinimarjahyytelöt ja -hillot että -liköörit tulille.
Lilapalkoherneetkin ovat juuri alkaneet kasvattaa kauniita palkojaan. Pian makeita herneitä saa taas syödä posket pullollaan.
Kirotun kasvihuoneen rungon hyötykäyttösuunnitelmat ovat onnistuneet oikein mukavasti. Lilapalkoherne siellä jo kasvaa katoksi seinättömälle majalle ja entisen herneverkon kohdalla auringonkukat ovat tehneet terälehtiaurinkojaan.
Auringonkukkien kanssa ei mennyt ihan kuten toivoin, sillä kukat jäivät käppyrävartisiksi ja lyhyiksi, mutta verkon tukemana niiden on hyvä siellä roikuskella ja jos vaan yhdenkin kokonaisen siemenkiekon saisin jostain kukasta, olisin onnellinen. Olisi niin mukavaa laittaa sellainen auringonkukansiemenkenno kokonaisena ulos talvella lintujen iloksi. Tai ehkeivät ne linnut (ronkeleiksi opetetut) niin siitä ilahtuisi, me kun ruokimme lintuja kuorituilla auringingonkukansiemenillä ja pähkinärouheella, mutta ainakin emäntä itse ilahtuisi lintujen perinteisestä joulukattauksesta itse kasvatetulla auringonkukkalisällä.
Jos marjasato näyttää hyvältä, niin hyvältä näyttää myös tomaattisato. Näyttää siltä, että nyt on tulossa meidän historiassa varmaan suurin tomaattisato koskaan ja tomaatteja on kypsymässä isoissa ryppäissä samaan aikaan. Tomaatteja joudutaan taatusti säilömään - ei näitä kertamääriä kahdestaan kyetä syömään tuoreena. Meillä on tänä vuonna, olisiko neljää tai viittä eri lajiketta, eli oranssi-punaista firecrackeria, tavallista tomaattia, mustaa tomaattia (suklaatomaatti), kirsikkatomaattia ja ehkä helmitomaattiakin, kun en ole ihan varma laitoinko sitäkin pari tainta tuonne viidakoksi muuttuneeseen, ylikansoitettuun seinäkasvihuoneeseen.
Ja miten tuo umpitäysi kasvihuone siihen liittyy! Liittyy se, seuraavalla tavalla.
Meillä kävi vieraita. Brittitaustainen valokuvaajaystäväni kyseli jo pari vuotta sitten josko hän saisi tulla käymään ystävänsä kanssa meillä jutustelemassa meidän elämästä täällä ja josko jutun saisi julkaista jossain lehdessä. Olen kovin ujo tällaisille jutuille ja aina näihin pyyntöihin sitten vastannut kiinnostuksesta kiittäen, mutta ei. Tilanne on kuitenkin hieman eri kun pyytäjänä on oma tuttu. Jotenkin sitä ajan kuluessa on myös tullut ajatelleeksi, että noh, jos jotain tällainen kiinnostaa, niin miksipäs ei. Siksihän ylipäätään avasin blogin silloin vuosia sitten, että jakaisin meidän osalta vertaiskokemuksia muiden tällaisesta hieman erilaisesta elämästä kiinnostuneiden kesken. Ja tutun kanssa joku haastattelutyyppinen tilanne on varmasti ihan erilainen kuin täysin tuntemattomien ihmisten kanssa. Päätettiin sitten isännän kanssa kuten laulussa sanotaan, että hitto miks ei! Kokeillaan!
Noh, juttua piti tehdä jo viime kesänä, mutta meille molemmille tuli esteitä ja uusi päivä lyötiin lukkoon tälle viikolle. Onhan ystäväni varmaan maininnut kenen kanssa hän tulee käymään, siis silloin aiemmin, ehkä sen jälkeenkin, mutta se on jotenkin mennyt ihan ohi. Tajusin nyt vasta, ihan tässä pari viikkoa sitten, että tänne meille on tulossa lukemattomien kotiin ja puutahaan liittyvien artikkeleiden sekä Taimi ja Sato kirjojen toinen kirjoittaja, eli Johanna Vireaho. Noh, ei siis niin mitään paineita (sarkasmia)! Mitä nyt melkein housuun pissasin esimerkiksi kun katselin meidän seinäkasvihuoneen tungosta. Näin jo sieluni silmin, miten Johanna katsoo sitä ja pyörittää mielessään päätään. Silti emme ryhtyneet perkaamaan kasvihuonetta, se sai olla kuten oli ja kun en vieläkään ole ihan varma onko jokin tynkä karkuri vai ei, ja kun varret ovat täynnä raakileita ja näkyvyys viidakossa muutenkin nolla, tomaattila sai olla kuten oli. Jos ei muuta, niin realiteettia olisi tarjolla, mikäli kamera siihen suuntaan käännettäisiin, ja niin olimme isännän kanssa päättäneet muutenkin. Normaali viikkosiivous, nurtsin leikkuu ja sellaisia normaaleja puuhia, ei mitään muuksi muuttamista. Niillä sitten mentiin.
Seinäkasvihuoneen suuntaankin kamera ehkä kääntyi päivän aikana, en ole edes varma, sillä täällä otettiin ihan hirmuisen paljon kuvia, ja rempseän hurmaava Johanna, siis hän, en minä, osoittautui myös valtavan rennoksi tyypiksi, jota tomaattiviidakkomme ei hätkähdyttänyt lainkaan. Tomaatit siellä kypsyvät ja homma toimii. Johanna pyyhkäisi vielä naputtavan omantunnonääneni vaiteliaaksi toteamalla, ettei hänkään aina varkaita poista, riippuu ihan siitä ehtiikö sato kypsyä ajallaan vai ei, jos tuntuu että ei, sitten riivitään jos aiemmin ei varkaita olla poistettu. Phew!
Pitää sanoa, että tuosta päivästä, jota vähän jännitettiinkin etukäteen isännän kanssa, tuli verrattoman hauska, kiitos Johannan ja Annabellen. Mitään kuulustelua ei pidetty, mutta juteltiin niin paljon ja useita tunteja, että yllätyin siitäkin miten nopeasti aika kului. Meillä oli isännän kanssa niin hauskaa näiden daamien kanssa ja jossain vaiheessa sitten varmaan joku juttu täältä meiltä saattaa olla tyrkyllä aviisissa. Kerron sitten missä, kun sen aika on. Ihania kohtaamisia, omien pelkojen selättämisiä, oppia ikä kaikki, ja kivaa oli!
Tähän väliin sellainen tiedotus, että jos olet laittanut kommenttia parin viime viikon aikana, enkä ole julkaissut sitä, niin olen kyllä lukenut kommentin ♥ Kommenttien kanssa kävi pieni hupsis, mutta julkaisen ne kyllä kun vaan joudan ja saan ne kaivettua data-avaruudesta. Ainakin yksi on ehtinyt kysäistä miten tänä vuonna luffan, eli sen pesusienikurkun kanssa on käynyt kun en ole laittanut uusia kasvukuvia instaan. Siihen on syy! Olen niin vaalinut sitä ainukaista onnistunutta luffaa, etten ole uskaltanut mennä tuuppimaan sitä kameralla! Pientä ylivarovaisuutta ehkä, mutta olen pelännyt, että onnistun jotenkin tipauttamaan sen kasvavan pesusienikurkun, jonka olemme nyt saaneet kasvamaan kieli keskellä suuta. Tuolla hän on! Kasvihuoneen perimmäisessä sopukassa lehtien ja varsien takana.
Nonnih, tässä tuli nyt jaariteltua asiasta ja sen vierestä kahden viikon kuulumisten edestä. Meillä on pari kivaa testiä mielessä tuon isännän kanssa ja ainakin toisesta kirjoittelen jo ensi viikolla, mutta, jotta asian vierestä kirjoittelu saisi asiallisen päätöksen niin lopettelen tämän viikon suunnuntaipostauksen vetoomukseen. Käykää kurkkaamassa ken asian omakseen kokee. ♥
Luonnosta ja sen suojelusta välittävä ystävämme laitteli tänään viestiä kysellen olemmeko jo käyneet laittamassa nimemme vetoomuksen liittyen kaivoslain uudistamista.
Syventyvän ilmastokriisin edellä on tärkeää suunnitella uusiutumattomien
luonnonvarojemme käyttö viisaudella, jotta kaivostoiminta aidosti
rikastaa ja vahvistaa yhteiskuntamme elinmahdollisuuksia ja
hyvinvointia. Tällä kaivoslain kokonaisvaltaisella muutoksella
huolehdimme paremmin elintärkeän puhtaan luonnon säilymisestä myös
tuleville sukupolville.
Kansalaisaloite: Kaivoslaki Nyt - Lakialoite kaivoslain muuttamiseksi
Yli 50 000 kansalaista on ottanut kantaa laittamalla oman nimensä kansalaisaloitelistalle, jolla pyritään saamaan kaivostoimintaa vastuullisemmaksi Suomessa. Harvassa taitavat olla ne, jotka eivät viime vuosien aikana ole nähneet lööppejä ja juttuja kaivostoimintaan liittyvistä ongelmista. Jos koet asian merkitykselliseksi, käy sinäkin lukaisemassa mistä on kyse ja laita nimesi listalle jos olet samaa mieltä aloitteen kanssa. Sitten toivotaan, että eduskunta ottaa asian tutkittavaksi ja käsiteltäväksi kansalaisaloitteen pohjalta, kuten pitääkin.
Näissä tunnelmissa toivottelen mitä parhainta heinäkuuta ja lomaa, mikäli sinullakin sellainen juuri on, ja jos ei, niin mukavia kesäpäiviä joka tapauksessa! ♥ Jovelan Johanna
Jovelan joulukalenteri on tehty kirjan kansiin ja sen sisällä on 24 pientä rasiaa, joissa on erilaisia siemeniä tulevalle vuodelle, siemenjoulukalenteri siis! Toki rasioihin voi laittaa muutakin mielensä mukaisesti, mutta itse päädyin taas kasvimaan ja puutarhan siemeniin jatkumona viime vuoden siemenjoulukalenterille.
Ihanat, lämpimät huopikkaat, eli huopatossut tai vilttitossut onnistuvat ensikertalaiseltakin - niin helppoa ja yksinkertaista niiden valmistus loppupeleissä on, vaikka toki puuha vaatii aavistuksen sinnikkyyttäkin! Kävimme ystäväni kanssa 2 päivän huopikaskurssilla, jonka annin koostan nyt teillekin. Kirjoitus on alun perin julkaistu 10.11.2019.
Pitkä on ollut kesäkausi tänä vuonna, kun se alkoi heti toukokuussa helteillä ja päätti aikansa syyskuun lopussa helteillä. Kaikkea siihen väliin on mahtunut, mutta silti vuosi on ollut erikoinen. Lämpöennätyksiä on lyöty tämän tästä ja vuotuisten hellepäivien lukumäärän ennätykset on rikottu muutamaan kertaan. Noh, pitkä kesä oli ja meni, ja nyt...
Runsaasta omenasadosta riittää moneksi. Tämä helppo ja nopea marmeladi maistuu omenalta ja kanelilta, mutta makean mausteisessa herkussa on halutessasi myös pulleiksi hautuneita rusinoita. Lisää tektuuria marmeladi saa omenaraasteesta. Nimensä marmeladi sai siitä, että se kuiskii jo syksyllä joulun lähestyvän hiljalleen.
Ryhdytään puupiheiksi ja poltetaan puuta puhtaasti ja säästeliäästi! Kävimme isännän kanssa vuonna 2019 puunsäästäjän polttokurssilla, jonka neuvoilla voi säästää polttopuusta ja puulämmityksen aiheuttamista päästöistä jopa 50%. Kurssin vetäjänä toimi Warma-Uunien Vesa Salminen, joka on vetänyt yli 100 puunsäästäjän polttokurssia, ja jonka yritys...
Kotipuutarhurin puuhat eivät suinkaan pääty kesään, sillä syksy on omalla tavallaan puutarhan toinen kevät, jolloin jopa kannattaa kylvää osa seuraavan vuoden sadosta, sillä syyskylvöt aikaistavat ja vahvistavat seuraavan vuoden satoa. Kun yksi sadonkorjuu päättyy, toista laitellaan säiden viilentyessä aluilleen. Sellaista se on omavaraistelevan...
