Haaveena omavaraisempi ja omatoimisempi elämä? Millaisia taitoja siihen tarvitaan? Tässä kirjoituksessa pohditaan omatoimisemman ja omavaraisemman elämän kulmakiviä taitojen osalta Tsajut-blogin Sadun haastamana.
Kirjoituksen lopusta löydät linkkejä myös muiden
omavaraisuusbloggaajien näkemyksiin asiasta!
Tähän kuvaan kiteytyy aika hyvin meidän omavaraisemman elämän kulmakivet: on nikkarointia, puhteita, taontaa, itse rempattua ja tehtyä, on omia siemeniä, omaa satoa ja niiden säilöntää sekä sadon hyödyntämistä ruoaksi.
Valitsin tämän meidän kirjoituksen otsikoksi tieten taiten, koska se kuvastaa niin hyvin omaa näkemystäni siitä, millaisia taitoja omavaraisempaa ja omatoimisempaa elämää suunnitteleva ja elävä tarvitsee, Tieten, eli tietoisesti ja taiten, eli taitavasti, harkiten. Siinä se oikeastaan on, kahdella sanalla, tieten ja taiten, mutta miten?
Omavaraisuus ja omatoimisuus kulkevat käsi kädessä, mutta se mitä omavaraisempaan ja omatoimisempaan elämään mielestäni tarvitaan eniten, ovat taitoja korvien välissä. Kaikkea voi oppia ja oppiikin yleensä, jos asenne ja tahtotila ovat kohdillaan. Toki kädentaidot ovat tärkeitä, mutta niitä voi opiskella tai oppia tekemällä ja niiden tarpeeseen vaikuttaa se, miltä osin ja missä määrin suunnittelee omavaraistelevansa. Suurimmat haasteet kohdataan kuitenkin ehkä siellä korvien välissä.
Tietoisesti, harkiten ja haaveillen! Sunnitteluvaihe on usein se kaikista innostavin juttu, mutta on hyvä pitää mielessä, että suunnitelmista siirrytään tekovaiheeseen ja sitä sitten piisaa. Välillä on kuitenkin hyvä ihan vaan nauttia elämästä. Ehkä se tulisi lisätä jokaiselle listalle, ensimmäiseksi ja viimeiseksi! Nauti elämästä! Se, jos mikä on taito!
Jos itse asettaa omalle taipaleelleen esteitä tai kuuntelee liikaa muiden, usein asiasta tietämättömien negatiivisia väitteitä ja pelotteluita, ei koskaan uskalla edes yrittää. Omavaraisempi ja omatoimisempi elämä vaatii annoksen rohkeutta ryhtyä tuumasta toimeen, koetella omia rajojaan ja olla pelkäämättä pettymyksiä, sillä niitä elämä tarjoilee joka tapauksessa, ihan kaikille. Kun pyrkii ajattelemaan sen kautta, miten jokin voisi olla mahdollista ja hakea siihen keinoja ja ratkaisuja sen sijaan, että ajattelee jonkin olevan mahdotonta, on jo hyvällä tiellä. Järki tietenkin on hyvä pitää päässä, mutta omavaraisempi ja omatoimisempi elämä on ihan yhtä mahdollista kuin ns. helpommaksi ajateltu eläminen.
Elämällä on myös taipumus löytää uomansa, kun sille antaa mahdollisuuden. Meillä se esimerkiksi tarkoitti sitä, että uskalsimme jättää kaupungin, ostaa talon maalta, isäntä uskalsi jättää työnsä ja lähteä aikuisopiskelemaan uudella paikkakunnalla ja niin se vaan meni, että elämä ja me löysimme paikkamme ja siinä lomassa isännästä tuli metalliartesaani ja perinneseppä, joka teki itselleen oman pajan.
Jossain siellä haaveiden ja suunnitelmien välimaastossa on hyvä pitää pää samaan aikaan pilvissä, jotta uskaltaa, mutta jalat maassa, jotta ei luo itselleen mahdotonta saavutettavaa. Maalaisjärki ja omat rajat on hyvä pitää hallussa ja antaa itselleen aikaa kaikelle sille, mistä haaveilee. Monet asiat vievät enemmän aikaa kun ajattelet ja matkan varrella tulee kivoja uusia juttuja vastaan, joille on hyvä olla tilaa ja aikaa. Omavaraisempi ja omatoimisempi elämä on mielestäni enemmän nimenomaan sitä matkaa, ei niinkään määränpää. Ei se tarkoita etteikö tavotteita olisi, mutta niiden olisi hyvä olla realistisia ja väljiä, ettei elämästä tule sittenkin vain suoritettavien juttujen lista, jolla ollaan aina vähän jäljessä ja pettyneitä omaan suoritukseen.
Jos ajattelee tuosta noin vaan kasvattavansa melkein kaikki ruokansa, lypsävänsä lehmät, remppaavansa vanhan talon katosta maapohjaan, perustavansa mehiläistarhan, kehräävänsä kasvattamiensa lampaiden villat ja kutovansa ne kankaiksi, joista tekee koko pesueelle vaatteet ja siinä lomassa kalastaa, metsästää, kerää kanalasta munat, lapioi ja talikoi, leipoo jokapäiväiset leipänsä, kerää marjat ja sienet metsästä, villiruoat peltojen reunoilta ja käy kuutamouinneilla sen jälkeen kun on tiskannut, lämmittänyt saunan ja ruokkinut koiran, jarruta hyvä ihminen! Vähempikin piisaa! On ihan ok olla omavaraisempi juuri kuten haluaa ja kykenee.
Eikä asioita tarvitse tehdä aina kuten tavataan tehdä, tai miten sillä hetkellä on muiden toimesta valmiiksi ajateltu. Meille myydään ainoina vaihtoehtoina monenmoisia asioita ja me ostamme ajattelematta miksi. On muitakin vaihtoehtoja, usein kovin fiksuja, jos hieman vertailee.
Nykyään asioiden pitäisi olla valmiina heti. Usein revitään turhaan kaikki vanha pois ja laitetaan uutta tilalle, vaikka sille ei olisi tarvetta. Remontoida voi myös säästäen. Säästävässä remontissa jätetään se, mikä on vielä kelpoa ja korjataan tai uudistetaan se, jonka elinkaari on jo loppupäässään. Säästetään aikaa, rahaa ja niitä omia voimavaroja, kun remontoidaan todellisen tarpeen mukaan, jonka toki kukin määrittelee itse.
Jotta voi ottaa uudenlaisen elämän haltuunsa pala kerrallaan, on hyvä jos omaa kiinnostuneen luonteen ja osaa etsiä tietoa eri asioista. Sitä huomaa tarvitsevansa moniin kysymyksiin vastauksia ja hommat hoituvat vähemmällä stressillä jos osaa hakea tietoa omatoimisesti. Omavaraisempi ja omatoimisempi eläminen myös ruokkii itse itseään. Sitä yllättyy kaikesta siitä, mitä tuleekaan kokeiltua ja miten ennen ehkä jokseenkin rutiininomainen elämä onkin yht'äkkiä kuin loputon uusien juttujen lipas, josta ottaessaan saa pari uutta juttua tilalle. Kokeilemalla oppii ja pian voi hämmästellä sitä, miten monet sellaiset jutut, joita on ostanut kaupasta, osaakin tehdä itse. Parhaimmillaan omavaraisempi ja omatoimisempi elämä on enemmän elämysmatkailua kotoa poistumatta, kuin arkista saman äärellä puurtamista kesät ja talvet. Pitkälti se on sitä millaiseksi sen teet, tämä elämä. Myös omavaraisemmassa ja omatoimisemmassa elelyssä!
Kuvassa oma hyötykirjastomme, josta löytyy erilaisia omavaraisemman ja omatoimisemman elämän oppaita ja kirjoja puutarhasta kädentaitoihin sekä ihania vanhan ajan oppaita, kuten pula-ajan keittokirja ja kotitalousvinkkejä 1930-luvulta..
Korkealan blogin isäntä oli kertaalleen listannut ja pohtinut asioita, joita oman matkansa varrella oli tullut tehtyä ensimmäistä kertaa. Inspiroiduin tuosta ajatuksesta tätä kirjoitusta pohtiesssani, ja vietin tovin miettien mitä me itse olemme täällä tehneet ensimmäistä kertaa.
- olemme perustaneet ja ylläpitäneet omaa hyötypuutarhaa kasvihuoneineen
- olen perustanut oman siemenpankin omista siemenistä
- olemme syöneet maasta lautaselle, eli kasvattaneet itse meille ruokaa, myös omista siemenistä, säilöneet sadon ja käyttäneet sen.
- olemme tehneet ruokaa puuliedellä, nykyään aina ja ainoastaan puuliedellä.
- olen kehrännyt rukilla villasta lankaa. En ole siinä hyvä, olen huono, mutta olen kuitenkin kehrännyt raakavillasta lankaa ja tiedän miten se tehdään.
- olen tehnyt viikinkiaikaisella lusetilla köyttä ja naruja.
- olen leiponut perinneruisleipää 100-vuotiaasta leipäjuuresta ja se leipäjuuri elää edelleen.
- olen huovuttanut huopatossut ja lapaset.
- isäntä on rakentanut itse seinäkasvihuoneen, saunaterassin ja korkeat kasvatuslaatikot puutarhaan.
- olemme keittäneet itse liisteriä ja liimaa ja tehneet maaleja.
- isäntä on korjannut lahovaurioita ja remontoinut omaa taloa,
- ja takonut rautaa omalla pajallaan, jonka teki itse.
- olemme istuttaneet puita ja pensaita.
- olen solminut makramee-amppeleita.
- isäntä on veistellyt taikinakiuluja, tehnyt itse työkaluja ja puukkoja alusta loppuun saakka ja valanut perinnekoruja.
- olemme tehneet itse biohiiltä.
- olemme onnistuneet kasvattamaan sitruunoita itse, kukkien käsin pölyttämisestä hedelmään saakka.
- olemme lämmittäneet taloa puulla ja nauttineet puulämmön pehmeydestä.
- olen valanut ja tehnyt mehiläisvaha- ja soijavahakynttilöitä.
- olemme tehneet hyönteishotelleja.
- olen tehnyt itse erilaisia juustoja, kuten fetaa, halloumia, mozzarellaa ja raejuustoa.
- olemme pesseet pyykkiä sähköisellä pulsaattorilla (meillä ei ole normaalia pyykinpesukonetta).
- olen opetellut tekemään itse talouden siivousaineet ja hygieniatuotteita.
- olemme opetelleet kompostoimaan.
- olemme perustaneet oman sieniviljelmän ja pienen pähkinätarhan puutarhaan.
- olemme rakentaneet ja perustaneet ruokakomeron ja kotivaran.
- olemme toimineet seuralaisina ja lomahoitajina ystävän kanoille.
- olemme nähneet, kuulleet ja oppineet tunnistamaan monia sellaisia eläimiä, hyönteisiä ja kasveja, joiden olemassaolosta emme aina edes tienneet.
Olemme saaneet elää ja kokea taitoja kerryttäen ja uutta oppien!
Olen sitä mieltä, että suunnitelmallisuus on tärkeä taito omavaraisteleville ja myös ainainen kehittymisen paikka. Hyväkin suunnitelma voi olla parempi harkinnan ja vertailujen kanssa. Kun hieman elää omavaraisempaa elämää, tarpeet muodostuvat siinä elellessä ja tietyille oman talouden arkisille askareille tarvitsee luoda tilaa. Jos sitten on tehnyt millitarkan suunnitelman ja toteuttanut sen kiireesti, muutokset voivat olla hankalia. Periksiantamattomuus on sekä taito että riesa. Jos taitaa periksiantamattomuutta, jolla saa hommat tehtyä silloinkin, kun puuhat alkavat olla hikeä ja kyyneleitä, hommat eivät jää vain kivoiksi suunnitelmiksi. Täytyy myös osata jarruttaa ja tarvittaessa luopua suunnitelmasta tai muuttaa niitä, jos joku homma ei kerta kaikkiaan tule toimimaan.
Täällä Jovelassa haluttiin ulkosauna ja terassi, jossa nauttia elämästä. Tarvittiin myös kesäkalusteiden ja tarpeellisten tavaroiden takapihan varasto, jotta kaikkea ei tarvitse rontata toiselle puolelle tonttia verstaan varastoon. Lisäksi haaveiltiin kesäpesulasta, jossa voisi pestä sähköpulsaattorilla pyykkejä ja ripustaa ne kuivumaan ulos. Ratkaisu oli ryteikkölä ja sen raivaus. Ensin ryteikössä, puskien takana kurkistellut pikkuaitta saatiin raivattua esiin ja se toimii varastona. Isäntä nikkaroi raivatulle alueelle terassin lekottelua varten ja aidat, jotta peurat eivät tule syömään satoja. Samalla pikkuaitta maalattiin ja terassin kupeelle saatiin vankkurisauna. Aikaa haaveiden, toiveiden ja pohdintojen synnystä valmiiseen lopulliseen toteutukseen meni 2 vuotta muiden puuhien lomassa, Tekemiseen meni muutama päivä, Muu aika haaveiltiin ja rempattiin/raivattiin/laitettiin muita kiireellisempiä juttuja.
Omavaraistelija on usein säästeliäs ja vaikkei olisi, sellaiseksi tulee hiljalleen. Sitä alkaa pohtia mitä kaikkea voisikaan tehdä itse, vaikkei kaikkia raaka-aineita tuotakaan itse. Sitten sitä jo alkaa tutkia hommia ja kokeilla sitä sun tätä, ja yllättäen moni sellainen hankinta, joka ennen kannettiin kotiin kaupasta, valmistuukin kotona murto-osan hinnalla kaupasta ostettuun verrattuna. Omavaraistelijat ovat usein nuukia siinäkin mielessä, että tulee käytettyä sitä mitä on, sen sijaan, että hankitaan nimenomaan tiettyyn tarpeeseen korvamerkittyjä kaupallisia tuotteita. Kierrätetään ja katsotaan ensin löytyykö omista nurkista jotain sellaista, joka ajaa saman asian. Hankintoja tehdään myös suoraan alkutuottajilta ja joskus vähän vaihdellaankin, siemeniä ja taimia tai milloin mitäkin.
Kuvassa itse tehtyjä siivousaineita, oman sadon kuivatuista yrteistä ja vihanneksista tehtyä grillimaustetta ja mankelin päällä itse tehtyä mankelointivettä, joskus kauan sitten ostetussa suihkepullossa. Mankelointi muuten säästää tekstiilejä. Tekstiilikuidut aukeavat pesussa ja puristuvat jälleen kiinni mankelissa, jolloin vuodevaatteiden ja mankeloitujen tekstiilien käyttöikä pidentyy!
Rahalla saa, itse tehden säästää jos tietää ja osaa tehdä. Jos ei tiedä, saattaa säästön sijaan joutua maksamaan kipeästi. Mutta, mutta, ei perusremppataidot nyt ihan mahdottomia ole. Varsinkin vanhaa taloa korjatessa monet puuhat ovat osastoa mittaa, sahaa, naulaa, ruuvaa, maalaa JA SIIVOA JÄLJET. Mitä monimutkaisempi remontti, sen enemmän tarvitaan ammattilaisapua.
Remppahommissakin taidetaan eniten tarvita tahtoa sekä niin sanottua kyynärpäärasvaa, eli viitsimistä. Jos koulutettua kirvesmiestä ei huvita, ei taidosta ole mitään iloa. Eikä siinä mitään jos ei kaikkea jaksa itse tehdä. Sitä varten on ammattilaisia olemassa. Kyllä heidänkin pitää leivässä pysyä.
Kyynärpäärasvaa on tarvittu! Pääasiassa itse remontoiden, kertaalleen hylätty talo ja sen pihahuvila Villa Gerda aikana ennen meitä (2013) ja oikealla meidän aikana. Kuva oikealla on otettu toukokuussa 2016 - isäntä vissiin juuri nikkaroi tuossa sisääntulon aitaa ja porttia, jotka maalattiin punaisiksi. Alemmissa kuvissa täysin umpeen kasvaneen puutarhan, eli ryteikön keskelle on vesuroitu kulkuväylä ja oikealla alhaalla samalle paikalle on työn, tuskien, lapion, vasaran, kottikärryn, moottorisahan, pistoestohanskojen (koska piha oli täynnä lasinsirpaleita) sekä maansiirtokoneen avulla saatu luotua hyötypuutarha. Osa ryteikön kymmenistä syreeneistä säästettiin raivauksessa ja taivutettiin syreenikaareksi.
Ilman tätä taitoa omavaraistelija ajaa itsensä loppuun - ja taitaa ajaa omavaraistelematonkin!
Riippuen tietenkin siitä, lähteekö omavaraistelemaan siten, että hankkii remontoitavan paikan remontoitavakseen, vai rakennuttaako vaikkapa ekokodin avaimet käteen periaatteella tai muuten vaan ostaa muuttovalmiin kodin itselleen, keskeneräisyys esiintyy hieman eri tavalla, mutta aikanaan aina. Ei voi välttää! Keskeneräisyyksien sietäminen tänä "perjantaina alkaa remppa ja lauantaina pitää saada ripustaa verhot takaisin" -aikana täytyy vaan oppia masteroimaan, sillä en tiedä ainuttakaan omavaraisempaa elämää elävää, jolla ei olisi aina jokin kesken jäänyt, vaiheessa tai suunnitelmana vailla aloitusta. Täytyy oppia sietämään ja ajattelemaan uudelleen siten, että kaikella on aikansa ja aina se ei ole nyt tai ensi viikolla.
Realitya Jovelassa! Tuosta alkaa valloittamaton ryteikkö, toinen puoli tiluksista ja purettavia rakennuksia. Ei olla ehditty sinne saakka, eikä ole pitänyt kiirettä alkaa puuhaan, joka vie taas vuoden ja rahaakin. Joskus sitten, on yleinen aikayksikkö Jovelassa.
Tyytyväisyyden taitokin on hyvä olla olemassa. Taito nauttia siitä mitä on tehnyt, mitä on saatu aikaiseksi ja ylipäätään siitä mitä on. Jos elämä on vain keskeneräisyyksien harmittelua ja jatkuvia listoja tekemättömiä juttuja ja uusia suunnitelmia, elämästä tulee sangen ahdistavaa kilpajuoksua. Tämä pätee tosin ihan missä ja millä tavalla tahansa elämiseen, eritoten nykyaikana.
Jotain on muuttunut ja muutos on vaatinut monia taitoja ja aikaa. Tekevältä ei hommat lopu, mutta pitää muistaa olla tyytyväinenkin, aina välillä. Kuvassa salia ennen meitä ja kesällä 2019.
Puutarhan erilaiset taidot ovat varmaan yleisimpiä omavaraisemman elämän taitoja, jotka kehittyvät vuosi vuodelta. Omaa ruokaa kannattaa kasvattaa sen mukaan mitä tulee syötyä, muuten sadot menevät hukkaan. Seuraavat omavaraiset askeleet puutarhan puolella ovat kompostoiminen, jolla saa tuotettua multaa ja ravinteita kasvateilleen ja taitojen kehittyessä voi tehdä itse vaikkapa biohiiltä, joka vähentää kastelutarviketta ja on muutenkin eduksi sadolle sekä kerätä itse omia siemeniä sadostaan ja perustaa itselleen siemenpankin, jolloin välttyy myös siementen hankinnalta.
Monella on kanoja, lypsäviä ja ehkäpä lihakaneja, mehiläisiä ja muita tuottavia eläimiä, joiden ylläpitoon tarvitaan taitoja, kuten tietenkin eläimen tai sen tuottaman ravinnon siirtymiseen pihalta lautaselle. Monet myös onkivat tai kalastavat enemmänkin, keräävät villiruokaa, marjoja ja sieniä ja osa metsästää. Kaikki se mitä voi itse kasvattaa tai luvallisesti kerätä luonnosta, on omavaraisempaa elämää ja kaikkiin näihin, niin puutarhan perustamiseen ja ylläpitoon kuin sienien tunnistamiseen voi opetella itse tai käymällä kursseja.
Menneiden satojen herkkuja omasta puutarhasta. Nämä kaikki kuvat ovat ajalta, jolloin vasta opettelimme kasvattamaan ruokaa itse - ja iloitsemaan onnistumisista!
Kokkaustaidot ovat omavaraisuustaitolaji mitä suurimmassa määrin. Jos ei satoa ja luonnon tarjoamia antimia osaa käyttää, niistä ei ole omavaraisuusmielessä hyötyä. Sadon ja oman tuotannon monipuolinen hyödyntäminen säilömällä, kuivaamalla ja pakastamalla on myös hyvä opetella, jotta antimia riittää pidemmälle ajanjaksolle, kuin suoraan maasta nauttien. Jos taloudessa on edes yksi, ei välttämättä sama henkilö, joka osaa säilöä satoja, kokata, perata kaloja, tunnistaa sieniä, leipoa ja käsitellä lihoja, omavaraisuusmahdollisuudet kasvavat.
Kuvassa pikkelöityä raparperia, itse tehtyjä voita (aamiaisvoi, yrttivoi ja grillivoi) sekä itse tehtyä halloumia.
Kädentaitoja on niin monenlaisia, että yhtä on vaikeaa arvioida toista tärkeämmäksi. Hommahan riippuu aivan siitä, millaisia omavaraisemman elämän juttuja haetaan. Toinen osaa tehdä itse vaatteita, jopa vaatteiden kankaat. Yksi on hyvä puutöissä ja kykenee siten remontoimaan ja tekemään huonekaluja sekä erilaisia taloustavaroita. Ehkä puumateriaalikin on kasvanut omassa metsässä, kaadettu itse ja työstetty puuraakatavaraksi. On paljon kädentaitoja, joita olisi hyvä olla, mutta melkein kaikkea voi oppia itse tai käymällä vaikkapa kansalaisopistojen kursseja, joilla opetetaan kaikkea mahdollista huovuttamisesta ikkunoiden entisöintiin.
Kuvassa isännän veistelemiä istutusnokkia ja pajalla takomiaan pajatyökaluja, joiden varret on veistetty omista kaadetuista puista.
Huomaan toistavani kirjoituksessa samaa teemaa; tee itse, ole maltillinen, opi uutta ja nauti. Sellaisena kuitenkin näen omavaraisemman ja omatoimisemman elämän elettyämme omalla tavallamme tällaista kuusi vuotta. On vaikeaa nimetä konkreettisia taitoja, joita omavaraistelija tarvitsee, koska omavaraistelijoita on niin eri aihepiirien äärellä ja ylipäätään, vilpittömästi näen tarpeellisiksi taidoiksi eniten ne, jotka ovat korvien välissä, kuten aivan alussa mainitsin.
Jos joku taito pitäisi nimetä tärkeimmäksi, niin omasta mielestäni se olisi taito nauttia elämästä ja rohkeus, joka mahdollistaa kaiken muun ja jota tarvitaan tavalla tai toisella kaikessa muussa.
Sen kaiken muun voi sitten halutessaan ja tarpeidensa mukaan oppia, jos ja kun opille on tarvetta, ja luottaa myös siihen, että luonto, aika, kokemus ja elämä opettaa.
tästä kivasta aiheesta tänään, 18.1.2020 kirjoittavat myös:
Tsajut - postausidean alullepanija
Puutarhahetki .
Wannabee Farmari .
Sarin puutarhat .
Korkeala .
Pienenpieni farmi .
Villa koira
Me omistamme tämän kirjoituksen kaikille omavaraisemmasta, omatoimisemmasta ja yksinkertaisemmasta elämästä haaveileville, kannustukseksi kokeilemaan omia kykyjä ja visioita - ja nauttimaan elämästä!
Lämpimin terveisin ♥
Jovelan Johanna
Haluatko kommentoida? Lähetä meille viestiä instan kautta ♥
Jovelan joulukalenteri on tehty kirjan kansiin ja sen sisällä on 24 pientä rasiaa, joissa on erilaisia siemeniä tulevalle vuodelle, siemenjoulukalenteri siis! Toki rasioihin voi laittaa muutakin mielensä mukaisesti, mutta itse päädyin taas kasvimaan ja puutarhan siemeniin jatkumona viime vuoden siemenjoulukalenterille.
Ihanat, lämpimät huopikkaat, eli huopatossut tai vilttitossut onnistuvat ensikertalaiseltakin - niin helppoa ja yksinkertaista niiden valmistus loppupeleissä on, vaikka toki puuha vaatii aavistuksen sinnikkyyttäkin! Kävimme ystäväni kanssa 2 päivän huopikaskurssilla, jonka annin koostan nyt teillekin. Kirjoitus on alun perin julkaistu 10.11.2019.
Pitkä on ollut kesäkausi tänä vuonna, kun se alkoi heti toukokuussa helteillä ja päätti aikansa syyskuun lopussa helteillä. Kaikkea siihen väliin on mahtunut, mutta silti vuosi on ollut erikoinen. Lämpöennätyksiä on lyöty tämän tästä ja vuotuisten hellepäivien lukumäärän ennätykset on rikottu muutamaan kertaan. Noh, pitkä kesä oli ja meni, ja nyt...
Runsaasta omenasadosta riittää moneksi. Tämä helppo ja nopea marmeladi maistuu omenalta ja kanelilta, mutta makean mausteisessa herkussa on halutessasi myös pulleiksi hautuneita rusinoita. Lisää tektuuria marmeladi saa omenaraasteesta. Nimensä marmeladi sai siitä, että se kuiskii jo syksyllä joulun lähestyvän hiljalleen.
Ryhdytään puupiheiksi ja poltetaan puuta puhtaasti ja säästeliäästi! Kävimme isännän kanssa vuonna 2019 puunsäästäjän polttokurssilla, jonka neuvoilla voi säästää polttopuusta ja puulämmityksen aiheuttamista päästöistä jopa 50%. Kurssin vetäjänä toimi Warma-Uunien Vesa Salminen, joka on vetänyt yli 100 puunsäästäjän polttokurssia, ja jonka yritys...
Kotipuutarhurin puuhat eivät suinkaan pääty kesään, sillä syksy on omalla tavallaan puutarhan toinen kevät, jolloin jopa kannattaa kylvää osa seuraavan vuoden sadosta, sillä syyskylvöt aikaistavat ja vahvistavat seuraavan vuoden satoa. Kun yksi sadonkorjuu päättyy, toista laitellaan säiden viilentyessä aluilleen. Sellaista se on omavaraistelevan...
