Maalaisjärki & omat rajat
Jossain siellä haaveiden ja suunnitelmien välimaastossa on hyvä pitää pää samaan aikaan pilvissä, jotta uskaltaa, mutta jalat maassa, jotta ei luo itselleen mahdotonta saavutettavaa. Maalaisjärki ja omat rajat on hyvä pitää hallussa ja antaa itselleen aikaa kaikelle sille, mistä haaveilee. Monet asiat vievät enemmän aikaa kun ajattelet ja matkan varrella tulee kivoja uusia juttuja vastaan, joille on hyvä olla tilaa ja aikaa. Omavaraisempi ja omatoimisempi elämä on mielestäni enemmän nimenomaan sitä matkaa, ei niinkään määränpää. Ei se tarkoita etteikö tavotteita olisi, mutta niiden olisi hyvä olla realistisia ja väljiä, ettei elämästä tule sittenkin vain suoritettavien juttujen lista, jolla ollaan aina vähän jäljessä ja pettyneitä omaan suoritukseen.
Jos ajattelee tuosta noin vaan kasvattavansa melkein kaikki ruokansa, lypsävänsä lehmät, remppaavansa vanhan talon katosta maapohjaan, perustavansa mehiläistarhan, kehräävänsä kasvattamiensa lampaiden villat ja kutovansa ne kankaiksi, joista tekee koko pesueelle vaatteet ja siinä lomassa kalastaa, metsästää, kerää kanalasta munat, lapioi ja talikoi, leipoo jokapäiväiset leipänsä, kerää marjat ja sienet metsästä, villiruoat peltojen reunoilta ja käy kuutamouinneilla sen jälkeen kun on tiskannut, lämmittänyt saunan ja ruokkinut koiran, jarruta hyvä ihminen! Vähempikin piisaa! On ihan ok olla omavaraisempi juuri kuten haluaa ja kykenee.
Eikä asioita tarvitse tehdä aina kuten tavataan tehdä, tai miten sillä hetkellä on muiden toimesta valmiiksi ajateltu. Meille myydään ainoina vaihtoehtoina monenmoisia asioita ja me ostamme ajattelematta miksi. On muitakin vaihtoehtoja, usein kovin fiksuja, jos hieman vertailee.