Tänään, kuukauden ensimmäisenä maanantaina omavaraistelevien kirjoittajien poppoon yhteisenä aiheena on merkityksellisyys ja onnellisuus omavaraisteluvinkkelistä. Aihe on mitä mainioin ja sopii juuri tähän aikaan, kun luonto luo kesää ja joka päivä tapahtuu jotain ilahduttavaa. Tsajut blogin Sadun ja Korkealan Heikin luotsaama poppoo jutustelee myös suorakylvöistä ja siitä, mitä kukin kasvattelee kasvihuoneissaan satokaudella 2023, kunkin kuukauden kuulumisia unohtamatta!
Olen niin syvästi tietoinen siitä, miten tavattoman onnekkaita olemme Jovelan isännän kanssa saadessamme luoda omannäköistä arkea ja elämää täällä Jovelassa. Luulen, että jonain päivänä, kun tulee aika katsoa omaa elettyä elämäänsä, juuri tämä aika tulee olemaan se onnellisin elämänkaaren taipaleella. Tämän tiedostaen toivon, että saisimme elellä näin ja nauttia tästä elämästä mahdollisimman pitkään. Olen niin kiitollinen siitä, että saamme kokea tämän. Me puuhailemme, hääräilemme, aherramme ja laiskottelemme, mikä milloinkin parhaalta tuntuu. Toki on töitä ja arkisia askareita, mutta kokonaisuus on sellaisessa balanssissa, ettei onnellisuutta tai elämän huippuhetkiä tarvitse erikseen luoda tai hakemalla hakea, se on läsnä ja olemassa, tässä ja nyt. Omavaraistelu itsessään tuo elämään mielihyvää, tasapainoa, luottavaisuutta omiin kykyihin, uusia kokemuksia, onnistumisen tunteita ja mielenkiintoisia puuhia sekä aina jotakin uutta myös tietopuolella. Kyllä siinä on aineita onnellisuuteen vaikka millä mitalla. Lisäksi saan juuri nyt tehdä myös työn saralla asioita, jotka haastavat uuden äärelle, kehittävät siinä samalla, tuntuvat itselle merkityksellisiltä ja ovat lähellä sydäntäni. Eritoten tänä vuonna saan yhdistää elämäntapaamme ja leipätyötäni enemmän kuin koskaan ennen ja se on niin ihana asia, että olen melkein pakahtua. Toinen kirjakin on jo taitossa ja julkaistaan elokuussa, kolmatta suunnitellaan. Koen olevani en vain onnellinen, vaan myös onnekas. Teimme aikanaan rohkean repäisyn pakatessamme kaupunkilaiselämämme ja muutettuamme maalle, mutta voi minkä seikkailun se on tarjonnutkaan ja tarjoaa edelleen!
Juuri nyt isoja ilon ja onnen hetkiä on koettu etupihallamme, jossa puuhat jatkuvat foodscape-teemalla, eli ruokamaisemoinnilla. Etupihalle on puuhailtu uusia ruokakasvialueita ja niitä tulee vielä tälle satokaudelle lisääkin. Yllä olevassa kuvassa näkyy joitain viime viikkojen lisäyksiä, joista yksi on kuuden kaksikerroksisen viljelyaatikon jono. Vihdoinkin puutarhahääräilykausi on alkanut kunnolla!
Viljelylaatikkojono katkeaa keskeltä kulkuaukoksi, jonka ylle kaartuu ruusukaari. Se on varmuuden vuoksi ruuvattu viljelylaatikoiden reunaan kiinni, jotta kaari ei olisi niin altis tuulelle. Pahimmillaanhan napakka tuuli voisi repiä kaaren mukana myös siihen tukeutuvat kasvit juurineen kaikkineen, ja se olis iso harmi. Kaarelle olen ajatellut lilapalkoisia herneitä, jotka saattavat hyvinkin nousta likeemmäs 1,5 metrisiksi ja kukkivat niin kauniisti.
Toiseen kolmen laatikon ryppäistä tulee uusi teemaviljelmä, jota kutsun Pikku-Aasiaksi, sillä melkein kaikki sen kasvatit tulevat olemaan aasialaisia vihanneksia. Kerron tästä viljelmästä myöhemmin lisää, kun pääsemme kylvämään siemenet ja asentamaan lootiin kivat kasteluruukut. Ihan vielä en aasialaisiani kylvä, sillä täällä on menossa säiden kujeilu; päivät ovat hyvinkin lämpimiä, mutta jonain yöllä saattaa vielä mennä pakkaselle ja pintakylvetyt eivät sitä kestä.
Tässä on alkanut Kekkilän turveharkoilla rakentuva uusi suurehko, myöskin kaksikerroksinen viljelylaatikko ja sen alkutäyttö kompostilla. Turvelaatikkoon tulee perunaa ja jokunen yrttikin. Kerron tuosta harkkolastakin myöhemmin, kun pääsemme laittamaan potut maahan. Ne ovat vielä sisällä kasvattamassa itujaan.
Normaalisti meillä on aina varhaisperunana Timoa, mutta tänä vuonna ajattelin kokeilla toista lajiketta, sillä meillä laitetaan viittä eri perunalajiketta kasvamaan ja kuudes olisi jo ollut liikaa. Tämän vuoden perunat ovat Carrera-varhaisperuna, Colomba-kesäperuna, Challenger-muusiperuna, joka on myöhäinen lajike, kuten punakuorinen uuniperuna Mozart ja lila peruna Violet Queen.
Tässä taasen on isäntä riehunut niin kirveen kuin moottorisahankin kanssa luoden tuosta valtavan koivun rungonpalasta sisäänkäynnin läheisyyteen pienen salaattilan. Tähän kaukaloon kylvetään valmista Baby Leaf -salaattisekoitusta, jossa on kuutta eri salaattia: puna-vihreää lehtisalaattia, vihreää ja punaista tammenlehtisalaattia, bataviansalaattia, poimulehtisalaattia ja keräsalaattia. Nimensä mukaisesti salaatit syödään nuorina irtolehtinä. Kylvöjä tehdään kesän aikana useita kertoja jatkuvan sadon saavuttamiseksi.
Kasvihuoneelle emme vielä ole päässeet esikasvatushommeleinemme näiden oikukkaiden öiden vuoksi, mutta voi miten kaipaankaan sitä, että sinne pääsisi jo! Alkaa meinaan sisällä olla joka taso ja nurkka täynnä vihannesten taimia ja siemenperunaa, yrttiä ja ties mitä! Kuvassa vasemmalla osa siemenperunoista valokylvyssä ikkunan edessä ja oikealla kourukasvatuksessa olevat ahomansikat, jotka alkavat hiljalleen muistuttaa jotain muutakin kasvia, kuin ruohoa. Hitaita ovat kerrassaan, eivätkä pidä kiirettä kasvunsa kanssa. Vastahan tässä on 2 kuukautta tehty matkaa siemenestä mansikkasatoa kohti.
Kun sitten päästään tuonne kasvihuoneelle itse asiaan, esikasvatukseen menee ainakin hernettä, salaattia ja jotain kaalia. Varsinaisena kesäkotina kasvihuone tulee olemaan tänä vuonna kasvihuonekurkuille, luffalle, kolmelle erilaiselle paprikalle, munakoisolle, erilaisille tomaateille - olisko meillä nyt kuutta eri lajiketta tomskua tänä vuonna, tilaa riittää myös pienille oliiveille - luulisin, sillä niitä on kaksi meille uutena kasvatettavana, ja varmaan jotain muutakin vielä kasvihuoneeseen tulee. Viinirypäleiden kanssa meillä kävi huonosti, joten uudet pitäisi laittaa kasvihuoneeseen ja yrittää niitä uudelleen. Ei sitä pienestä lannistuta!
Suorakylvöjä on tehty hieman ja osa kasveista on hoitanut homman puolestamme kylväen itse itsensä, joten viljelylaatikoissa pilkottelee jo mm. tarhamaltsan ihanat punaiset alut. Tällä viikolla, jos säät sallivat, olisi tarkoitus kylvää ainakin porkkanaa ja palsternakkaa. Yritin pikkukuumeessa laskeskella montako hyötykasvia meidän satokausi 2023 kuuluu, mutta sekosin laskuissa jossain 70 kohdalla ja jätin homman sikseen. Kyllä se luku taas 100 eri lajikkeen merkkipaalun tulee ylittämään, aikalailla heittämällä, kun tänä vuonna tulee uusia viljelyalueita ja uusi yrttiläkin, minne tulee parisenkymmentä erilaista yrttiä ja marjalajikkeidenkin määrä lisääntyy mm. viherherukoilla.
Ulkona luonto alkaa toden teolla tekemään kesää ja maisema vihertyy päivä päivältä enemmän. Nämä kuvat ovat viikon takaisia. Meinasin ottaa uudet viikonloppuna, mutta lauantaina olimme taimiostoksilla ja kun palasimme kotiin, alkoi sataa. Vappuaatto meni sitten pienessä nuhakuumeessa nokka vuotaen ja sääkin oli pääasiassa melkoisen ankean harmaa. Mutta ihanaa on silti. Kevään iloa ei himmennä mikään!
Tuoksuköynnöskuusama on tavalliseen tapaansa vauhdissa ja pensaissakin alkaa olla selkeää vihreyttä.
Karviaiset ja herukat ovat jo avanneet lehtiään.
Hunajamarjan lehdet ovat aukeamaisillaan ja hedelmäpuissa on suippoisia hiirenkorvia.
Laatikkopuutarhassa nousee mm. piparminttua, piparjuurta ja kuvan lipstikkaa. Oikealla pikkutomaatti aloittelee tuvassa kukintaansa jo pian. Niitä joutuu pölyttämään käsin.
Raparperi on sellaisessa vauhdissa, ettei tämä hämmästelijä meinaa mukana pysyä. Vasemman ja oikean kuvan välillä on tasan viikko.
Vasemmalla vihreydellään ilahduttaa iloinen raunioyrtti ja oikealla ihanat vuorikaunokit.
Suloiset rohtosuopayrtitkin ovat jo kasvussa ja oikealla on kunnon mittaan joutaneita kielojen tötteröitä.
Ja sitten kukkivatkin jo kauniit purppuralehtensä avanneet seljat ja oikealla keväiset ilopilkut onnenpensaat, jotka tulivat meille uusina viime vuonna.
Koska vointi tänään (vappuaattona) kun tätä kirjoittelen, on nuhakuumeinen, lopettelen omat kuulumisemme tähän ja toivottelen lukemisen iloa muiden poppoolaisten tarinoiden äärellä.
Kuulumisiin siis taas instan puolella ja myöhemmin täällä, sillä toukokuussa on tulossa juttuja monista kivoista asioista, joiden äärellä hääräilemme täällä Jovelassa.
Tänään 1.5.2023 klo 09:00 alkaen teitä jutuillaan ilahduttavat:
Kasvuvyöhykkeeltä 1🌱
Krutbacken .
Kasvuvyöhykkeeltä 2 🌱
Sarin puutarhat .
Päivänpesän elämää .
Oma tupa ja tontti .
Urban farming .
Kasvuvyöhykkeeltä 3 🌱
Tsajut .
Rakkautta ja maanantimia .
Villa Varmo .
Torpan tyttö .
Evil Dressmaker .
Metsäläisten elämää .
Kasvuvyöhykkeeltä 4 🌱
Puutarhahetki .
Korkeala .
Mustikkamaitoa .
Kasvuvyöhykkeeltä 7 🌱
Korpitalo .
Haluatko kommentoida? Lähetä meille viestiä instan kautta ♥
Pitkä on ollut kesäkausi tänä vuonna, kun se alkoi heti toukokuussa helteillä ja päätti aikansa syyskuun lopussa helteillä. Kaikkea siihen väliin on mahtunut, mutta silti vuosi on ollut erikoinen. Lämpöennätyksiä on lyöty tämän tästä ja vuotuisten hellepäivien lukumäärän ennätykset on rikottu muutamaan kertaan. Noh, pitkä kesä oli ja meni, ja nyt...
Runsaasta omenasadosta riittää moneksi. Tämä helppo ja nopea marmeladi maistuu omenalta ja kanelilta, mutta makean mausteisessa herkussa on halutessasi myös pulleiksi hautuneita rusinoita. Lisää tektuuria marmeladi saa omenaraasteesta. Nimensä marmeladi sai siitä, että se kuiskii jo syksyllä joulun lähestyvän hiljalleen.
Ryhdytään puupiheiksi ja poltetaan puuta puhtaasti ja säästeliäästi! Kävimme isännän kanssa vuonna 2019 puunsäästäjän polttokurssilla, jonka neuvoilla voi säästää polttopuusta ja puulämmityksen aiheuttamista päästöistä jopa 50%. Kurssin vetäjänä toimi Warma-Uunien Vesa Salminen, joka on vetänyt yli 100 puunsäästäjän polttokurssia, ja jonka yritys...
Kotipuutarhurin puuhat eivät suinkaan pääty kesään, sillä syksy on omalla tavallaan puutarhan toinen kevät, jolloin jopa kannattaa kylvää osa seuraavan vuoden sadosta, sillä syyskylvöt aikaistavat ja vahvistavat seuraavan vuoden satoa. Kun yksi sadonkorjuu päättyy, toista laitellaan säiden viilentyessä aluilleen. Sellaista se on omavaraistelevan...
Onnellisen omavaraistelijan pihalla tai lähialueella kasvaa hevoskastanjapuita, joiden pähkinöitä voi hyödyntää pesupähkinöiden tapaan pyykinpesussa. Hevoskastanjoiden ja tuontipesupähkinöiden saponiini- eli luontainen saippuapitoisuus onkin likimain sama, joten kaukomailta saakka meille kuljetettavat pesupähkinät voi hyvällä syyllä korvata...
Syksyn saapuessa on hyvä katsella satokauden onnistumisia ja oppeja, joita syntyy epäonnistumisten kautta. Joka vuosi oppii jotain uutta yhtälailla kuin saa iloita onnistumisista. Tässä julkaisussa käväistään myös mehuasemalla ja jaetaan muutama vinkki teille, joilla ensimmäinen mehuasemakäynti on vielä edessä.
