VIEMÄRITÖN VESSA

07.02.2020

Millainen vessa on vanhassa talossa, jossa ei ole viemäröintejä, mutta jossa ei haluttu tinkiä sisävessan mukavuudesta? Haiseeko?
Entä mihin ne lirut ja löröt sitten lopulta laitetaan?

Siitä saakka kun olen Jovelan talopäiväkirja -blogia pitänyt, siis vuodesta 2013, yksi eniten ja tasaisesti kysymyksiä aiheuttanut juttu on viemäritön vessamme. Kakkapuheita on riittänyt vuodesta toiseen ja kysymyksiä tästä aiheesta sekä vanhan blogin kommentteihin että sen meililaatikkoon on tullut satakunta, varmaan enemmänkin. Aihepiiri on kiinnostanut yhtälailla vanhaa taloa kunnostavia, ekokotia rakentavia, kesämökkiläisiä, rintamamiestalon remppaajia, asuntovaunua kunnostavia ja reissuveneilijöitä sekä runsain mitoin "ylä- ja alakertalaisia" jotka haluaisivat talonsa yläkertaan tai kellariin vessan, mutteivat halua ryhtyä suureen remonttiin sen vaatimalla tavalla. Kakkapuheet siis jatkukoot, nyt kaikki mahdollinen yhden jutun alla!

Kokemuksia viemärittömästä vessasta


Meillä on ollut tätä juttua kirjoitettaessani viemäritön vessa kuusi vuotta, koska talomme on rakennettu 1868, eikä taloa ole modernisoitu. Täällä ei siis ole sen enempää juoksevaa vettä kuin viemäröintejäkään, ja hyvä niin. Olemme tulleet loistavasti toimeen ilmankin! Entisinä kaupunkilaisina, tai ehkä vaan koska me olemme me, ja meillä on meidän mieltymykset, ulkohuussia emme kuitenkaan halunneet missään tapauksessa. Kyllä lirulle ja lörölle täytyy päästä keskellä yötäkin tarpeen mukaan ulkovaatteita pukematta ja taskulamppuja talviyössä kantamatta.

Meidän ratkaisu oli viemäritön Separett sisävessa (Villa 9000) joka erottelee lirut ja löröt säiliöihinsä. Mitään kuivikkeita ei tarvita ja homma on muutenkin siistiä. Löröt kerääntyvät istuimen alla olevaan säiliöön, joka on suojattu biohajoavalla pussilla. Lirut valuvat letkua pitkin ulos lirusäiliöön, josta liruja voi hyödyntää puutarhan ravinteikkaana kasteluvetenä.

Virtsan käyttö puutarhassa on muuten ekotekokin, sillä virtsan sisältämästä fosforista on huutava pula ja ilman fosforia luonto ei pärjää.

Itse pöntöstä lähtee ilmastointiputki, ja siinä on pieni verkkovirralla toimiva tuuletin. Vessa ei siis haise, vaikka lörösäiliö alkaisi olla täynnä. Myöskään aiempia tuotoksiaan ei tarvitse vessakäynnin yhteydessä katsella, sillä säiliön oma luukku sulkeutuu automaattisesti kun istuja nousee pöntöltä. Tältä vessa näyttää pöntön kansi auki.

Pöntölle istuessa sininen säiliökansi heilahtaa syrjään avaten yhteyden säiliöön ja kun istuimelta nousee ylös, kansi sulkeutuu itsestään. Siistiä ja miellyttävää! Vessaistuin on kaksiosainen ja anatomisesti suunniteltu siten, että oikea uloste päätyy oikeaan paikkaan. Tässä vessassa miehet tosin eivät voi virtsata seisaallaan, sillä lirut roiskuisivat pöntön etuosan virtsakaukalosta ympäriinsä.


Tämän vessan etuna on sekin, että se toimii aina, myös pitkän sähkökatkon aikaan, sillä se ei tarvitse vettä huuhtoakseen ulosteita nieluunsa. Toki sähkökatkon aikaan pieni tuuletin ei sitten toimi, ellet sitten omista pientä aurinkopaneelia, jonka adapterin avulla voi tuuletinta pyörittää edelleen, mutta pitkittyneen sähkökatkon aikaan voi keksiä muutakin mahdollisen hajuhaitan ilmetessä. Esimerkiksi laittaa raikasta eteeristä öljyä talouspaperille ja tipauttaa sen ulostesäiliöön tai vaan tipauttaa pari tippaa eteeristä öljyä avautuvan kannen päälle.

Tyhjennys ja huolto

Kiinteä uloste ja vessapaperit menevät siis pöntön alaosassa olevaan laakeaan säiliöön ja lirut etukaukalon kautta lirutankkiin. Meillä vessa on jokapäiväisessä käytössä kahden hengen taloudessa, ja tyhjennysväli on n. 2 viikkoa. Tyhjennys ei ole lainkaan niin epämiellyttävää, mitä ehkä voisi kuvitella. Vessa avataan kippaamalla istuimen yläosa ylös, istuimen uumenissa sijaitsevan säiliön päälle laitetaan kansi ja säiliö nostetaan ulos istuimesta. Ei sen kummempaa. Kakkapussi kannetaan kannella suljetussa säiliössä kakkakompostiin, jossa se saa maantua  mullaksi.

Separettin valikoimiin kuuluu maissitärkkelyksestä tehtyjä biosäkkejä, jotka on suunniteltu nimenomaan näitä viemärittömiä vessoja ja ulosteiden kompostoimista varten. Nämä mainitut biosäkit hajoavat huomattavasti hitaammin kuin esimerkiksi kaupan vihannestiskin biopussit. Biosäkkien kesto käytössä on 4-6 viikkoa. Varuiksi voi toki laittaa vielä jätesäkin säiliön suojaksi.

Kompostiin kelpaavat biosäkit tulisi säilyttää valolta suojattuna ennen käyttöönottoa.

Virtsasäiliön tyhjennysväli riippuu tietenkin siitä minkä kokoinen säiliö on käytössä ja montako asukasta taloudessa on. Separettilta löytyy lisätuotteena oma 50 litran ejektorisäiliö, jossa on puutarhaa varten ruiskutinkin valmiina. Ejektori on sangen kätevä juuri tuon puutarhaletkuliitännän vuoksi. Kun säiliö on täynnä, siihen kytketään puutarhaletku, joka sekottaa virtsan ja veden oikeassa mittasuhteessa käyttövälmiiksi lannoitteeksi, joka ohjataan suihkutusputkella sinne minne virtsalannoitetta halutaan suihkuttaa. Ejektorin avulla virtsaa ei tarvitse laimentaa itse. Ennen ejektoria käytimme virtsatankkina ihan vaan 25 litran muovikanisteria. Sekin toimi oikein hyvin, myös talvisin. Kovilla pakkasilla nostimme yhden kanisterin pois ja laitoimme toisen tilalle. Liekö koskaan kolmatta jouduttu ottamaan käyttöön siksi, että kaksi edellistä olisi vielä jäässä.

Puutarhakäytössä suositeltu virtsan ja veden suhde kasteluvedessä Separettilaisten mukaan muuten on 8 osaa vettä ja 1 osa virtsaa.

Vessaa puhdistetaan noin muuten ihan vaan pyyhkimällä. Kerran kesässä kannamme koko pöntön ulos ja pesemme sen kunnolla sisältäkin.

Ulosteiden kompostointi

Käymäläseura Huussi ry osaa kertoa, että "Ihminen tuottaa keskimäärin 500 litraa virtsaa ja 50 litraa kiinteää ulostetta vuodessa. Yhden henkilön vuosituotos sisältää typpeä 4,5 kg, fosforia 0,6 kg ja kaliumia 1,3 kg sekä hivenaineita."

Separettin valikoimasta löytyy nykyään ulosteiden kompostointiin suunniteltuja tiivisrakenteisia,  ilmastointiluukuilla varustettuja Roslag-kompostoreita, joita ei ollut vielä silloin markkinoilla, kun me oman hyyskämme hankimme - nykyään meillä on myös tuo kompostorikin. Tämä kakkakompostori onkin sangen toimiva ja nimenomaan ulosteiden kompostointiin suunniteltu - toki voi sitä käyttää samaan aikaan myös ruokajätteidenkin kompostoimiseen. Ulosteita kompostoidessa kompostiastioita tarvitaan ensi yksi, mutta myöhemmin toinenkin, sillä kun ensimmäinen on 3/4 täynnä, sen sisältö jätetään kompostoitumaan, ja sen aikana käytetään toista vastaavaa kompostoria. Käymäläjätteen kompostoituminen kestää vuodesta kahteen, mutta koska mainitun kompostorin säiliön vetoisuus on 500 litraa, aikaa on! Kompostoitumista voi myös nopeuttaa rikkomalla biosäkkien rakenteen talikolla samalla kun heittää pussin kompostiin, ja lisäämällä kompostiin kuiviketta, joka poistaa ylimääräistä kosteutta ja kuohkeuttaa kompostoitavaa massaa. Kuivikkeena voi käyttää vaikkapa puutarhan puuperäistä jätettä tai käymälöille tarkoitettua kuiviketta. Meillä kakkakompostoriin menee myös kompostiin kelpaava luonnonmukainen, kompostoitava kissanhiekka. Tavallista kissanhiekkaa ei kompostiin tulisi laittaa.

Ulosteiden kompostoituminen

1-2-3 on hyvä muistisääntö kakkakompostoinnissa.

1 =
kukille ja muille ei-syötäville kasveille käytettävän käymäläkompostin tulee olla vuoden kompostoitunutta
2 = syötäväksi tarkoitetuille kasveille käytettävä käymäläkomposti, eli on kaksi vuotta kompostoitunutta ulostetta.
3 = salaatit ja muut lehtinä syötävät kasvit, joiden ulostekompostin tulisi olla 3 vuotta kompostoitunutta.

Aika lasketaan siitä, kun käymäläjätettä ei enää lisätä kompostiin. Hiljaa hyvää tulee, tässä tapauksessa hienoa multaa!

Kompostorin sijainnista

1) Kompostoreita ei yleensä saa laittaa kaivon lähelle tai kannata laittaa kodin kylkeen, sama koskee tietenkin kakkokompostoriakin. Hieman edemmäs siis kompostorin kanssa, mutta kuitenkin sellaisen matkan päähän, ettei pussien viennistä koidu vaivaa. Talvella ei taatusti halua taapertaa kakkapussi kainalossa polveen yltävässä hangessa tonttinsa toiseen päähän..
2) Varjoisampi paikka aina aurinkoista parempi!
3) Tasoita maa kompostorin alta. Kiikun ja kaakun ei ole hyvä.
4) Varaa tilaa myös kottikärryillä liikkumiseen, sillä tarkoituksenahan on aikanaan tyhjentää kompostorissa kompostoituneet herkut ja se käy helpommin, jos lykintävaunu pääsee kompostorin kylkeen. Jos ostat ensin yhden kompostorin, kuten mekin teimme, varaa tilaa myös toiselle kompostorille. Käteväähän se on, jos molemmat ovat vierekkäin.
5) Mainitun kakkakompostorin voi muuten halutessaan ja viitsiessään haudata maahankin, kunhan jättää ilmaluukut maan pinnalle.

Huomioita talvesta

Nämä pohjautuvat yleisimpiin meiltä kysyttyihin kysymyksiin.

- meillä pissaletku menee suoraan virtsanerittelyosiosta hirsiseinän läpi talon ulkopuolella olevaan säiliöön. Koska letkun matka seinän jälkeen on lyhyt ja nesteet kulkevat letkua pitkin ylhäältä alas, letkuun ei jää mitään, eikä letku siten jäädy. Jos jäätyisi, sulatus olisi verrattoman nopeaa kuumalla vedellä, luulen. Sanon luulen, koska meillä ei ole kärsitty talvisin "putkien jäätymisestä" kuin kerran, vaikka letkua ei ole eristetty mitenkään erityisesti. Taitaa siinä vähän jotain lampaanvillaa olla hirren sisällä, mutta muuten letku on paljas. Sen yhden kerran moka oli oma moka, olimme poissa vajaan viikon ja letku oli kanisterin tyhjennyksessä jäänyt väärään kohtaan kanisterissa.

Kireillä pakkasilla voi tosiaan käyttää varakanisteria liruille edellisen täytyttyä ja muistaa katsoa, että se pöntöstä tuleva virtsaa kuljettava letku ei ole kanisterissa siten, että letkun pää osuu virtsaan. Muuten letku toki voi jäätyä liruun kiinni!

Summa summarum

Me olemme olleet erittäin tyytyväisiä tähän ratkaisuumme, joka suoraan sanottuna säästi mittavan määrän rahaakin. Ei ole ihan halpaa lystiä möyrityttää kalliomaahan 100-150 metriä viemäriputkea vaan saadakseen itselleen vesivessan ja tämä meidän vessa säästää rahaa jatkossakin, koska se tuottaa meille multaa. Luontokin on tässä voittajana, koska me palautamme luontoon mm. sen kipeästi tarvitsemaa fosforia. Kakkapuheista ei siis puhettakaan, kun väitämme, että tällainen viemäritön vessa on hyvä juttu.

Toivottavasti tästä jutusta on iloa ja hyötyä omien vessaratkaisujen kanssa pähkäileville.
Yritin sisällyttää koosteeseen mahdollisimman monta meiltä vuosien aikana kysyttyä asiaa, mutta jos mieltäsi askarruttaa jokin tietty käyttökokemukseen liittyvä juttu, niin laita viestiä kommenttiboxin kautta, ja päivitän juttua lisää.

Lämpimin terveisin  Jovelan Johanna

Haluatko kommentoida? Lähetä meille viestiä instan kautta

JOULUKALENTERI

12.11.2024

Jovelan joulukalenteri on tehty kirjan kansiin ja sen sisällä on 24 pientä rasiaa, joissa on erilaisia siemeniä tulevalle vuodelle, siemenjoulukalenteri siis! Toki rasioihin voi laittaa muutakin mielensä mukaisesti, mutta itse päädyin taas kasvimaan ja puutarhan siemeniin jatkumona viime vuoden siemenjoulukalenterille.

Ihanat, lämpimät huopikkaat, eli huopatossut tai vilttitossut onnistuvat ensikertalaiseltakin - niin helppoa ja yksinkertaista niiden valmistus loppupeleissä on, vaikka toki puuha vaatii aavistuksen sinnikkyyttäkin! Kävimme ystäväni kanssa 2 päivän huopikaskurssilla, jonka annin koostan nyt teillekin. Kirjoitus on alun perin julkaistu 10.11.2019.

Pitkä on ollut kesäkausi tänä vuonna, kun se alkoi heti toukokuussa helteillä ja päätti aikansa syyskuun lopussa helteillä. Kaikkea siihen väliin on mahtunut, mutta silti vuosi on ollut erikoinen. Lämpöennätyksiä on lyöty tämän tästä ja vuotuisten hellepäivien lukumäärän ennätykset on rikottu muutamaan kertaan. Noh, pitkä kesä oli ja meni, ja nyt...

JOULUMARMELADI

04.10.2024

Runsaasta omenasadosta riittää moneksi. Tämä helppo ja nopea marmeladi maistuu omenalta ja kanelilta, mutta makean mausteisessa herkussa on halutessasi myös pulleiksi hautuneita rusinoita. Lisää tektuuria marmeladi saa omenaraasteesta. Nimensä marmeladi sai siitä, että se kuiskii jo syksyllä joulun lähestyvän hiljalleen.

Ryhdytään puupiheiksi ja poltetaan puuta puhtaasti ja säästeliäästi! Kävimme isännän kanssa vuonna 2019 puunsäästäjän polttokurssilla, jonka neuvoilla voi säästää polttopuusta ja puulämmityksen aiheuttamista päästöistä jopa 50%. Kurssin vetäjänä toimi Warma-Uunien Vesa Salminen, joka on vetänyt yli 100 puunsäästäjän polttokurssia, ja jonka yritys...

Kotipuutarhurin puuhat eivät suinkaan pääty kesään, sillä syksy on omalla tavallaan puutarhan toinen kevät, jolloin jopa kannattaa kylvää osa seuraavan vuoden sadosta, sillä syyskylvöt aikaistavat ja vahvistavat seuraavan vuoden satoa. Kun yksi sadonkorjuu päättyy, toista laitellaan säiden viilentyessä aluilleen. Sellaista se on omavaraistelevan...