Jovela on vuonna 1868 rakennettu perinteinen maatalo Vakka-Suomessa. Katuvalottoman kylätien varrella sijaitsevassa talossa ei ole juoksevaa vettä, ei viemäröintejä ja lämmityskin toimii pääasiassa puulla. Talossa hääräilee ja omavaraistelee kaksi entistä kaupunkilaista, Jovelan Johanna ja isäntä, jotka aloittivat purkukuntoiseksi luokitellun talon ja sen villiintyneen puutarhan entisöinnin keväällä 2013. Tervetuloa lukemaan kuulumisiamme täällä blogissamme sekä Instagramissa.
Kirjojamme on saatavilla hyvin varustelluista kirjakaupoista sekä kirjastoista kautta Suomen.
Kevät on täällä. Se on kalenterissa ja se näkyy jo luonnossa täällä kasvuvyöhyke 1b:ssä. Ensi viikolle on luvattu jopa kymmentä astetta lähestyviä lukuja lämpömittariin. Saapas nähdä toteutuvatko moiset. Terminen kevät tuntuu tulevan tänä vuonna todella aikaisin ja puuhat ovat tietenkin sen mukaisia.
Niin leuto on tämä talvi ollut, että tammikuu muistutti jo melkein maaliskuuta. Valon määrä on ottanut aimo askelia kohti kevättä. mutta luonto on vielä talviunilla - ainakin kalenterin mukaan. Lähtölaskenta kevääseen on kuitenkin jo saatu ja vaikkei ulkona, niin ainakin mielessä vihertää!
Me suomalaiset olemme sitkeä, katajainen kansa, joka osaa varautua ja tarvittaessa toimia tilanteen vaatimalla tavalla. Vaikeuksien keskellä meistä kumpuaa verenperintönä saatuja voimavaroja, jotka parempina aikoina tuntuvat ehkä olevan piilossa, mutta eivät sentään ole kadonneet kokonaan.
Pitkä on ollut kesäkausi tänä vuonna, kun se alkoi heti toukokuussa helteillä ja päätti aikansa syyskuun lopussa helteillä. Kaikkea siihen väliin on mahtunut, mutta silti vuosi on ollut erikoinen. Lämpöennätyksiä on lyöty tämän tästä ja vuotuisten hellepäivien lukumäärän ennätykset on rikottu muutamaan kertaan. Noh, pitkä kesä oli ja meni, ja nyt...
Syksyn saapuessa on hyvä katsella satokauden onnistumisia ja oppeja, joita syntyy epäonnistumisten kautta. Joka vuosi oppii jotain uutta yhtälailla kuin saa iloita onnistumisista. Tässä julkaisussa käväistään myös mehuasemalla ja jaetaan muutama vinkki teille, joilla ensimmäinen mehuasemakäynti on vielä edessä.
Syyskesä on alkanut ja puutarha tarjoilee parastaan. Satokauden käynnistyttyä kunnolla, omavaraistelijoiden huusholleissa syödään ja säilötään satoa talven varalle kuin hamsterit konsanaan.
Kolean vaihteleva kesä- ja heinäkuu on tarjoillut aurinkoa, sateita ja rakeitakin. Sato on toisaalta hyvällä mallilla, toisaalta koleuden vuoksi kangerteleva, mutta puutarha tarjoilee silti herkkujaan.
Kuluneen kuukauden voisi kiteyttää kolmeen sanaan: kuumaa, kuivaa ja kaunista. Kun puolen vuoden talvi vihdoin taittui, meidät heitettiin suoraan sateettomaan hellekauteen lööppien rakastaman käristyskupolin alle. Koko kuun kärvisteltyämme saimme lopulta pari runsasta, vaikkakin lyhyttä sadekuuroa touko- ja kesäkuun taitteeseen. Se on kovin vähän...
Johan on ilmoja pidellyt! Kevääksi muuttunut puolen vuoden talvi teki loikan taaksepäin ja saimme kokea viikon sisällä sekä uuden hangen että käen kukunnan, joista ensimmäisen vierailu kesti onneksi vain vuorokauden. Sellaista se on tänä vuonna ollut, sahaavaa säätä ees ja taas, mutta nyt kevät on ottanut vallan, vaikka uutiset maalailevat vielä...
Kevät näyttää vihdoin ottaneen askeliaan muutenkin kuin sipsutellen, vaikka pakkasherra heittikin vielä viimeiset tumpsaukset lunta pitkin peltoja ja puutarhoja.
Kevät on alkanut, jos ei muuten niin ainakin kalenterissa. Tästä edespäin päivät pitenevät nopeasti ja pian olemme taas siinä ajassa, jolloin lumet ovat sulaneet, nurmet alkavat vihertyä ja ensimmäiset kukat ilmestyvät aurinkoisille pientareille.
Kireä pakkanen on paukkunut puissa ja nurkissa, mutta ei aikaakaan, kun ollaan taas keväässä, ja sehän tietää sitä, että uusi satokausi alkaa! Miten ihanan kutkuttavaa!
Tässä joulun alla sain tuta oikean kesän kaipuun, kun kävin läpi kuluneen satokauden kuvia ja muistiinpanoja keväästä syksyyn. Ulkomittari näyttää -16 astetta, lintulaudan linnut pörhistelevät lumisessa maisemassa ja torpassa talvisen hiljaisuuden täyttää palavan puun äänet, mutta pienen hetken ajan ajatukset olivat kesässä, sen lämmössä,...
Ensimmäiset lumet ovat leijailleet taivaalta ja puutarha vaipuu hiljalleen talviuneen. Vanhassa talossa on varauduttu talven saapumiseen, puulämmityskausi on alkanut ja puutarhapuuhien sijaan siirrytään mukaviin pieniin puhteisiin,
usein puuhellan äärelle. On taas villasukkien ja -nuttujen aika!
Jaahas, nyt ollaan päästy jo lokakuulle, keskelle syksyä, joka ei meinaa millään päästää otettaan kesästä. Täällä kasvuvyöhykkeellä 1b syksy on toistaiseksi ollut kovin lämmin, mutta jospa se kesän selkä tässä lokakuussa vihdoin taittuisi, ja pääsisimme syyskylvöille puutarhaan.
Kesän päättävä ja syksyn aloittava satokuukausi on saapunut ja sen myötä on jälleen kuulumisten ja kuukauden puheenaiheen aika! Tänään Tsajut-blogin Sadun ja Korkealan Heikin luotsaama omavaraistelijoiden poppoo keskustelee kirjoitusten muodossa sangen mielenkiintoisesta aiheesta, nimittäin mahdollisista muutoksista, joita elämä saattaa heittää...
Sateisissa merkeissä alkanut elokuu kääntää kesää hiljalleen kohti syksyä. Kieltämättä aistit ovat jo rekisteröineet syksyn tunnun iltojen pimentyessä ja hengitysilman käydessä sakeaksi silkasta ilmankosteudesta. Linnut ovat lentäneet pesistään ja kesäinen liverrys hiljenee päivien edetessä. Kurjet huutelevat jo pelloilla ja sirkat soittavat öisin....
Kesä on jättänyt taakseen vasta yhden kolmesta kuukaudestaan, joten on aika tehdä hieman kesäkylvöjä nyt, kun tukalan kuuma ja kuiva kesäkuu vaihtui kuurosateiseen heinäkuuhun! Heinäkuun alussa on hyvä kylvää lisää satoa itselleen ja samalla pidentää satokauttaan syksyllä. Muun muassa näistä aiheista kirjoittelemme Tsajut-blogin Sadun ja Korkealan...
Suloinen suvi on tuntunut hieman etäiseltä tässä touko- ja kesäkuun vaihteessa, kun meidänkin alueella lämpöasteet ovat valahtaneet niin alas, että sai ihan tosissaan olla huolissaan puutarhakasvateistaan. Ilman lämpöä eivät siemenet idä, vaan mätänevät maahan, eikä koko puutarhaa voi hallaharsoihin kääriä jo mullasta nousseiden pienten taimien...
Tänään, kuukauden ensimmäisenä maanantaina omavaraistelevien kirjoittajien poppoon yhteisenä aiheena on merkityksellisyys ja onnellisuus omavaraisteluvinkkelistä. Aihe on mitä mainioin ja sopii juuri tähän aikaan, kun luonto luo kesää ja joka päivä tapahtuu jotain ilahduttavaa. Tsajut blogin Sadun ja Korkealan Heikin luotsaama poppoo jutustelee...
Voi tätä ihanaa valon aikaa! Kevät on edennyt kalenterissa toisen kolmanneksensa alkuun ja niinä päivinä, joina aurinko paistaa, sen kirkkaus saa siristelemään silmiä ja kieltämättä huomaamaan, että ikkunat olisi syytä pestä - heti kun sää, viitsiminen ja muut tärkeämmät puuhat sen sallivat. Pääsiäinenkin on aivan nurkan takana, joten kyllä se...
Kalenterilehti on käännetty kevääseen, ja tänään #suuntanaomavaraisuus -poppoolaiset suuntaavat huomionsa omaan kulutukseen, ruokaturvaan, oman pienviljelyn vaikutukseen arjessa ja siihen, miten olemme tahoillamme pyrkineet ratkaisemaan ruoan ja energian hintojen voimakkaankin nousun haasteita omavaraistelunäkökulmasta katsottuna. Poppoolaiset...
Tähän aikaan vuodesta maa on jäässä, mutta aurinko kertoo taittaneensa jo talven selän ja säteidensä hapuilevan kohti kevättä. On esikylvöjen ihana ja ilahduttava aika! Tänä vuonna olen omissa jo alkaneissa esikasvatteluissa kiinnittänyt erityistä huomiota selkeyteen, siisteyteen ja kiertotalouden perusperiaatteeseen, eli siihen, että...
..tai oikeastaan suuria. Arjen pienet ilot ovat suuria, mutta eipäs mennä asioiden edelle. Hei! mehän olemme päässeet joulukuuhun ja maa on valkeana. Mikä ilo ❤ Joulu, tuo ihmeellisen ilon aika, joulun taika, ihmisillä hyvä tahto ja kaikille hyvää mieltä - tai ainakin näin toivoisi olevan. Tiedän ettei se niin mene, mutta silti saa toivoa...
Saapuihan se ensimmäinen kuuran maahan puhaltava yöpakkanen vihdoin Jovelaankin, vaikkakin vain lyhyen vierailun verran. Kovin ovatkin olleet leutoja ja märkiä niin yöt kuin päivätkin, ja maisema on enemmänkin peittynyt sumuun kuin kuuraan. Vaan saimmepa silti sen ensimmäisen kuura-aamun ja lupauksen talvesta tallennettua kuvien muistokirjaan...
Illat pimenevät ja säät viilenevät, mutta puutarhoissa hääräillään edelleen, kun sadonkorjuun viimeisiä aarteita korjataan talven varastoihin. Sadonkorjuun jälkeen on aika kattaa taas pöytä ja juhlia omaa perinnejuhlaamme kekriä, tuota sadonkorjuujuhlaa, joka juhlana on hämmästyttävän samanlainen kuin irlantilaistaustainen halloween.
Ekologisuuteen suhtaudutaan joskus yhtä kiihkeästi kuin omavaraisteluunkin. Joko ihminen on muka liian paljon asialleen uppoutunut, siis jotenkin vähän vinksahtanut tai ei riittävän kokonaisvaltaisesti asiaan suhtautuva, eli ei uskottava. Itse ajattelen molempien kohdalla niin, että suuret hyödyt syntyvät pienistä teoista ja pienet teot tuovat...
Hildur on Jovelan kuvitteellinen sisäkkö, joka lähti aikoinaan suureen maailmaan monen muun suomalaisen tapaan ja kirjoitti sieltä kirjeitä entiselle emännälleen. Kirjeiden kirjoittaja on monivuotinen lukijamme, Keekis, jonka luoman hurmaava tarina on alun perin julkaistu täällä koosteena. 14.4.2019
Kaupungista maalle muutettuamme olen usein pohtinut onnellisuuteen ja mielenrauhaan liittyviä asioita ja keskustelemme aiheesta säännöllisesti myös samalla tavalla askeettisemmin elävän ystäväni kanssa. Mikä saa ihmisen onnelliseksi ja mikä luo meille mielenrauhaa? Missä tilanteessa me olemme tyytyväisiä? Mitä aistimme valitsevat kun saavat itse...
Kesän viimeinen kuukausi saattelee meitä syksyyn pimentäen illat ja saaden marjoista raskaat oksat taipumaan maata kohti. Tähän näkymään voisi kiteyttää tämän ajan kesästä, kun sadonkorjuu alkaa. Aloitellaan valmistautuminen seuraavaan vuodenaikaan ja talveenkin. Lämpimien päivien viilentyneissä illoissa sytytellään jo kynttilöitäkin.
Kilpailuta sähkösopimukset Sähkövertailu.fi:ssä (kaupallinen linkki)
